torstai 29. joulukuuta 2016

2016

On taas se aika vuodesta, kun tekee mieli kurkata menneeseen, ennen kuin suuntaa katseen tulevaan. Vuosikatsaus, olkaa hyvä.


  • Vaihdoimme kalliin kaapelinettiyhteyden edelleen kalliiseen, mutta nopeampaan kuituyhteyteen, Google Fiberiin.
  • Tein suunnitelmia erittäin todennäköisen tapahtuman, puolentoista miljardin dollarin lottopotin voiton varalle. Ostoslistalla olleelle NHL-joukkueellekin oli jo nimi valmiina.
  • Pohdiskelin tapetilla ollutta imetysasiaa (ja muitakin vauvanhoidollisia asioita) amerikkalaisesta näkökulmasta.
  • Kerroin meidän mökkisaunaprojektista.

Talvinen näkymä saunan kuvitellulta terassilta.

  • Kerroin tammikuussa aloittamastani lämpötilapeitosta, josta meinasi ensin tulla liian kapea (120 cm) ja sen jälkeen liian pitkä (550 cm). Tuon merkinnän jälkeen annoin virkatun ja keskeneräisen version lapsen leikkeihin ja aloitin uuden neulomalla. Ja senkin olen purkanut. Ehkäpä yritämme ensi vuonna uudestaan, hieman paremmalla tuurilla...
  • Haikailin pikkuvauva-ajan perään, vaikka ne olivat vasta tuloillaan loppuun. Voin kertoa, että nyt sitä paikallaan pysyvää kääröä vasta onkin ikävä!
  • Valittelin rapakuntoani.
  • Haastoin ihan itse itseni kertomaan arjesta seitsemän päivän ajan. Sen viikon aikana mm. maalasin yhden seinän. Pitäisiköhän vetäistä uusi haastekierros ensi vuonna?

Tuo kuola-Kalevi oli lopulta tuolloin vielä aika hyvin hallittavissa!

  • Kirjoitin presidenttiehdokas Donald Trumpista, enkä olisi oikein uskonut, että koskaan joutuisin kirjoittamaan presidentti Donald Trumpista.
  • Maalasin taas. Tällä kertaa keittiön. Taas.
  • Koska olimme saaneet hääkutsun Etelä-Carolinaan, päätimme ostaa isomman auton. Loogista. Paljastin myös, kuinka monta kakkosnelosta mahtuu pienen Hyundai Elantran takakonttiin.
  • Kerroin meidän puolivuotiaan kuulumisia.

Tuo kaksikko on edelleenkin aivan erottamaton.


Kansas Cityssä soi myös suomalainen rokki, kun Sonata Arctica ja Nightwish kävivät.

  • Tunnustin (jälleen kerran...) heikkouteni äitinä.
  • Yritin saada ketutusta kuriin vähättelemällä omia (ihan oikeasti pieniä) ongelmia.
  • Kerroin meidän kymppikerhosta. Eli siis 10 000 askeleesta päivässä, senkin pervot. Tämän hetkinen tilanne on se, että askeltavoite on täyttynyt 265 päivänä peräkkäin, tosin niistä n. 20 ensimmäisen päivän aikana tavoite oli vielä alle 10k.
  • Kirjoitin kahden kulttuurin keittiöstä. Kansasilaissavolaisesta fuusiokokkailusta.

Nostelin myös edelleen vanhan blogin merkintöjä. Tässä olin kylässä Scottyn luona. Oltiinpa myö nuoria! Ja juoppoja.


Meillä kävi myös ranskalaisvarkaita. Samoihin aikoihin lapsella oli sukupuoli-identiteettikriisi,
ja hän pohti myös, onko hänen suorakulmionaamastaan tulossa ympyränaama.


Menneisyyden kaivelut tulivat myös päätökseen tämän merkinnän myötä. Näin jälkikäteen ajateltuna;
kyllä kannatti hypätä puolituntemattomaan.

  • Kirjoitin lomaltapaluutunnelmista, ennen kuin syvennyin itse reissuun.
  • Listasin kymmenen takuuvarmaa onnistuneen matkan avainta lasten kanssa kulkeville.
  • Palasin Suomi-tunnelmiin hieman haikein mielin.
  • En ehtinyt kirjoittaa edes neljää blogimerkintää, sillä läksimme melkein heti Suomesta palattuamme pitkähkölle road tripille.

Savusaunaan sydämeni jäi.


Ei mikään vauva enää.

  • Raportoin erittäin positiivisesti yllättäneestä Torontosta ja tiesin, mihin muuttaisin, jos kävisi niin hullusti, että Donald Trumpista tulisi presidentti. Little did I know...
  • Kirjoitin yksivuotissynttärijuhlinnasta Detroitissa.
  • Tein yhteenvedon koko reissusta. Keräsinpä myös kantapään kautta opittuja vinkkejä muille roadtrippaajille.
  • Kerroin muitakin kuulumisia. Tunnustin mm. olevani pahassa Outlander-koukussa ja opettelevani juomaan kahvia.

Niagara Falls oli matkan ja koko vuodenkin kohokohtia.

  • Havahduin siihen, kuinka iso tyyppi esikoisestani onkaan tullut. Kertasin myös Halloweenia ja julkaisin kuvia, joista voimme ehkä vuosien päästä todeta, että sosiopatian tunnusmerkit oli nähtävissä jo neljävuotiaana.
  • Donald Trumpista tuli kuin tulikin Yhdysvaltojen seuraava presidentti.
  • Juhlistimme Scottyn kanssa kymmenvuotista (kuoppaistakin) taivaltamme repimällä portaikoista kokolattiamaton ns. helevettiin.
  • Olin niin kipeä, etten jaksanut edes kirjoittaa joka viikko.

Lapsukaisen lisäämä sisustuselementti, punainen pikkutuoli, ei valitettavasti enää ole tuossa.

  • Kerroin siitä, kun pääsin viimeinkin eroon jonkun insinöörin todennäköisesti humalapäissään keksimästä käytännönpilasta, kierukkahellasta.
  • Hykertelin, miten valtavan ihana otus reilu vuosikas lapsi on. Eiku...
  • Julkaisin lapsen kirjeen Joulupukille. Toivottavasti sitä ei tunneta myöhemmin oikeussalissa nimellä "todiste A".
  • Meille muutti uusi perheenjäsen (joka on muuten varmaan maailman ihmisrakkain kisu)!


Sitä perhanan lämpötilapeittoa en saanut koskaan valmiiksi, mutta kuuselle sentään tein uuden hamosen.

Vaikkei vuosi 2016 taida jäädä historiankirjoihin yleisesti mitenkään valtavan positiivisena, niin meidän poppoolla ei kyllä ole juuri valittamista. Pääsimme käymään Suomessa, teimme ikimuistoisen matkan USA:n ja vähän Kanadankin sisällä, pääsin osittain kokolattiamatoista eroon, mökillä on mukavasti lämpiävä puusauna, saimme uuden kissakaverin. Pääsääntöisesti meillä ollaan siis hyvin tyytyväisiä eloon, vaikkei voitettukaan sitä puoltatoista miljardia dollaria. Ehkä ensi vuonna?

Kiitos loistavasta seurasta, ja oikein onnellista uutta vuotta!

6 kommenttia:

  1. Olipa hieno kooste menneestä vuodesta!
    Mukavia hetkiä olemme saaneet viettää huumoripitoisen blogisi parissa :)
    Oikein onnellista tulevaa vuotta 2017 teidän perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :) Hyvää uutta vuotta!

      Poista
  2. Hei piti kysyä jo aiemmin, mikä ihmeen hame kuuselle???? :) Ihanaa uutta vuotta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tree skirt, eli kuusenalusmatto. Semmoinen, mikä tulee jalan päälle ja rungon ympärille, vähän kuin hame. :) Kivaa uutta vuotta sinulle ja pikkuneidillekin!

      Poista
  3. Kiitos menneestä vuodesta, blogisi on tuonut paljon iloa ja välillä annoksen kaunistelematonta totuutta näin amerikkalaisesta ulkosuomalaisuudesta haaveilevalle! :D Hyvää alkavaa vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso kiitos kommentista! Tosi kiva kuulla, että olet viihtynyt näiden juttujen parissa. Jatka ihmeessä haaveilua, ei tämä ihan paska paikka ole. :D Hyvää alkanutta vuotta sinullekin!

      Poista