Maanantaina kuultua:
"When I grow bigger, I'm going to be a baseball player and live at the baseball player house forever. I'm going live there with Salvy FOREVER. He is my favorite player."
"Siis muutat baseball-stadionille?"
"Jep. Salvy needs one more baseball player. Salvy needs me!"
"Selvä. Saadaanko me tulla kylään?"
"Jep. If you bring some goldfish. That'll be delicious!"
Pieni fanityttö. |
Aiemmin tänään kuultua:
"Äiti, äiti, my friend Sarah is here! And bad Iita!"
"Niin, siis ketä täällä nyt on?"
"My friend Sarah and bad me!"
"Jaahas."
"We are running around!"
"Niinpäs näkyy."
"Sarah and bad me are going to stay here FOREVER!"
Meidän kaksikielisyys on vielä aika passiivista sorttia. Jutut ovat onneksi hyviä ja mielikuvituksekkaita englanniksikin. Meillä "näkyy" vaihteleva määrä erilaisia mielikuvituskavereita, ja tulevaisuudensuunnitelmat ovat olleet paljon tapetilla. Haaveammatteihin on kuulunut mm. tarjoilija, marsilainen oluenjuoja ja nyt viimeisimpänä baseball-pelaaja. Tänä aamuna kertoi menevänsä prinsessan kanssa naimisiin.
Puhun lapsille päivät pitkät suomea, mutta illalla helposti lipsahtaa englanniksi, kun jutellaan koko perheen kesken. Ihan viime päivinä olen kuitenkin ottanut oikein asiakseni pakottaa tytön puhumaan suomea - olen nimittäin huomannut pienoista vastentahtoisuutta suomea kohtaan. Tyttö sanoo usein "What did you say?", kun puhun hänelle suomea, vaikka tiedän, että hän ymmärtää. Hän ei laske enää sormiani suomeksi, vaan korjaa minua laskemaan englanniksi, kun yritän saada häntä laskemaan suomeksi.
Iitan puheeseen on vakiintunut muutama suomalainen sana, joita napero käyttää englannin seassa lähes poikkeuksetta. Puudo (puuro), töissä, kakka. Pyynnöstäni sanoo mm. kiitos. Eilen kuitenkin opeteltiin ihan kokonainen lause, joka taitaa olla ensimmäinen (suomalaista) laatuaan. "Olavi on minun pikkuveli." (Äsken tosin sanoi, että "Olavi on my pikkuveli.")
Iita selvästi ujostelee suomen puhumista, sillä ei osaa välttämättä lausua sanoja oikein. Toistaa uusia sanoja perässäni niin hiljaa, etteivät meidän koiratkaan kuule niitä. Pitää siis vain tsempata. Ja kiristää. Tänään ei esimerkiksi saanut välipalaksi niin kovasti tahtomaansa myslipatukkaa, ennen kuin suostui sanomaan, että hänellä on nälkä, eikä hungry.
Pitänee vain alkaa pikkuhiljaa heittäytyä aivan tavan tolloksi, joka ei ymmärrä lastensa suusta tulevaa englantia. On vain tuntunut tähän asti jotenkin raa'alta, kun se vahvempi kielikään ei ole vielä ollut kovin vahva, mutta nyt kun tuota pulinaa tulee ihan jopa joskus liikaa, niin eipä haitanne, jos vähän korotetaan panoksia. En usko, että meillä koskaan puhutaan suomea ja englantia yhtä vahvana, mutta jos edes vähän sitä ensimmäistä, niin olisi kiva. Muutakin kuin kakkajuttuja. Se riittäisi.
Suomea suomalaisille. |
Hauska kieltämättä nähdä tulevaisuudessa, millaiseksi teillä muodostuu nuoremman sukupolven "kielenkäyttö". :)
VastaaPoistaMeidän neiti käyttää puolestaan englantia aika passiivisesti. Toki, hän ei ole ihan vauvasta saakka kuullut englantia jokapäiväisesti, jolla on oma vaikutuksensa sopassa. Utelias on kyllä kielen suhteen, ja haluaa oppia uutta - ja ymmärtää jopa hälyttävän hyvin (englanninkielisten) keskustelujen sisällön - etenkin silloin, kun kyse sattuu olemaan hänestä itsestään tai hänen tekemisistään... ;)
Innolla odottaen, mitä englanninopiskelu koulussa kohtapuolin tuo tullessaan. Uskaltaisin veikata, että kielitaito kasvaa aika kohisten, mutta aika näyttää. :)
Tuo Olavin Suomipuku on muuten ihan hirmuisen hellyyttävä! <3
Eikös ole pelottavaa, mitä halutessaan ymmärtävät! ;) Luulenpa, että teidän neitokaisella on melkoisen iso etulyöntiasema enkun oppimisessa, kun kuulee natiivin puhetta päivittäin. :)
PoistaEiks ookin ihanat Suomi-verkkarit! Isosiskon peruja. :)
Älä anna periksi! Lapset kyllä yrittävät vaihtaa siihen kieleen joka heille luontevammalta tuntuu. Tyttäreni lapset (14, 13 ja 10-vuotiaat) ovat kasvaneet monikielisessä ympäristössä. Asuvat suomenkielisessä ympäristössä joten koulu ja kaverit ovat suomenkielisiä. Äidin kanssa he puhuvat ruotsia, isän kanssa saksaa. Keskenään äiti ja isä puhuvat englantia. Tästä kaikesta tuloksena on että lapset puhuvat sujuvasti kolmea kieltä ja englantiakin aika hyvin. Melko hieno saavutus ihan ilmaiseksi, sinnikkyydellä saavutettu.
VastaaPoistaVoi vitsit, miten hieno juttu! Kyllä tuossa tosiaan sinnikkyyttä ja johdonmukaisuutta tarvitaan. Eiköhän me kahden kielen kanssa pärjätä. :)
PoistaSamaa meillakin, mut sinnikkaasti eteenpain :) ma usein pyydan etta tytto toistaa sanomansa suomeksi, joskus onnistuu ja joskus autan, ja aina yritan muistuttaa et aidille puhutaan suomeksi . Hankalaa taa kyl on, samassa veneessa ollaan :)
VastaaPoistaTätä olen yrittänyt nyt tehdä myös. Siis että tyttö toistaisi sanomansa suomeksi. Tähän asti minä olen kääntänyt ja toistanut hänen kysymyksensä suomeksi, mutta nyt olen alkanut vaatia käännösharjoituksia lapseltakin. Tsemppiä teidänkin kaksikielisyyteen! :)
PoistaMeillä aivan sama (pojat 6v ja 4v) vanhempi suostuu mummin (ja muiden jotka puhuu vaan suomea) kanssa puhumaan suomea. (ihanaa hoonoo soomee, mutta ei onneksi sitä ujostella). Muuten mulle vastataan takasin vaan norjaksi. En tosin ole täysin fluentti Norjassa ja välillä jouduinkin kysymään mitä joku sana tarkoittaa... Ja saan selityksen useasti ihan suomeksi ;) hups kun mun Norjan kieli on alkanut ruostumaan ;)
VastaaPoistaHeh, ihana! Minäkin luulen, että oma enkku alkaa kummasti ruostua samaa tahtia, kun lapsen puhuttu sanavarasto kasvaa. ;)
PoistaMusta ois mielenkiintoista lukea postaus siita mita teilla syodaan, kuka kokkaa jne :)
VastaaPoistaNo tämähän pitää toteuttaa! :)
PoistaTähän oli helppo samaistua! Meillä on ihan samaa havaittavissa! Harkitsen samaa tolloksi heittäytymistä, koska tarvittaessa niitä sanoja kyllä tulee myös suomeksi kun tarpeeksi harjoittelee. Hyvä idea antaa englannin kielen ruostua! :D
VastaaPoistaHah, ollaan vain tolloja! Olen nyt huomannut, että lapsi käyttää suomea (muka) ovelasti saadakseen tahtonsa läpi. Halusi eilen katsoa Netflixiä ja tuli kysymään minulta suu virneessä "saisinko tabletin?". Sitten perään: "Can I have vohveli and mansikka?" Pakkohan sitä on suostua, kun noin tsemppaa. ;)
Poista