Kansas City

Kansas City, tuo USA:n keskipiste (no melkein), tai ainakin sen lähistö, tulee olemaan kotimme kesästä 2010 lähtien. Kansas Cityjä on itse asiassa kaksi (Kansas City, MO ja Kansas City, KS), joista rajan väärällä puolella sijaitseva Kansas City, Missouri on se isompi ja mahtavampi. Kun on asunut melkein koko ikänsä reilun 7000 asukkaan pikkupitäjässä, muutto noin 2 miljoonan asukkaan metropolialueelle (Kansas City + sitä ympäröivät kaupungit) tuntuu aika hurjalta.




KC:n ylpeyksiä ovat mm. NFL-joukkue Kansas City Chiefs (amerikkalainen jalkapallo), Major League -joukkue Kansas City Royals (baseball), barbecue, yli 200 suihkulähdettä ja jonain päivänä toivottavasti myös jostain toisesta kaupungista parempaan talteen otettu NHL-joukkue, jotta pääsisin seuraamaan lätkää omassa naapurihallissa.

Kun kerran ollaan kahden osavaltion rajalla, on usein valittava puolensa; eihän molemmista voi tykätä. Mies on syntynyt ja kasvanut Kansasin puolella, joten Missouri on vähän niin kuin Ruotsi, jossa on vielä kaiken lisäksi todella huonot tiet. Eron osavaltioiden välillä huomaa heti, kun raja ylittyy. Teiden kunnossapito on olematonta Missourin puolella, mutta sieltä saa viinaa ruokakaupasta yötä päivää, kun taas kansasilaisissa kaupoissa saa myydä korkeintaan 3,2-prosenttista olutta, ja viinakaupat ovat kiinni sunnuntaisin muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Tässä nyt näitä tärkeimpiä eroja.

No mutta mikäs se Kansas sitten oikein on miehiään? Itse mietin tuota samaa, kun sain kuulla päässeeni sinne vaihtoon vuonna 2006. Googlauksen jälkeen selvisi, että Kansas on viivottimella piirretty (noin. 340 km x 645 km) osavaltio melko keskellä Yhdysvaltoja, ihan joka suunnasta katsottuna. Pinnanmuotoja ei oikeastaan ole, eikä vettäkään (0,56% pinta-alasta), jos muutamia jokia ja pikkujärviä ei oteta huomioon.

Huimaako? Kuva on otettu Kansasin korkeimman huipun (Mount Sunflower) päältä. Lähde: Wikipedia.
Kansasin virallinen lempinimi on The Sunflower State. Pääkaupunki on Topeka (tunnetaan myös nimillä Google, Kansas ja ToPikachu, Kansas, ihan oikeasti!), ja suurin kaupunki on Wichita, vaikkakin suurin ihmiskeskittymä löytyy juuri sieltä, minne mekin ollaan muuttamassa. Osavaltion väkiluku lähentelee kolmea miljoonaa. Aikaero Suomeen on 8 tuntia (Suomi edellä).

Litteä ja kuiva Kansas on oikeasti aika jännä paikka. Sää on vähintäänkin vaihtelevaista, sillä esimerkiksi joulukuussa kelit saattavat muuttua lumisateesta parinkymmenen asteen kesähelteeksi (näin suomalaisittain) yhdessä vuorokaudessa. Kesät ovat kuumia ja kosteita, vaikka lähistöltä ei löydy rapakon rapakkoa, syksyt melko leppoisia ja värikkäitä, talvet lyhyitä, mutta ajoittain todella kylmiä ja lumisia, ja keväät myrskyisiä. Tornadot eivät ole mitään harvinaisuuksia näillä lakeuksilla.

Kansasiin ei varmaan kukaan muuta maisemien takia. Meille ehdottomasti suurin syy kansasilaistumiselle on ihmiset. S:n perhe ja suurin osa ystävistä asuu Kansasissa, joten turvaverkko on jo olemassa. Keskilännessä tuttavien tekeminen on jotenkin helpommanoloista kuin esimerkiksi jäyhässä Suomessa tai USA:n itärannikolla. Small talk on rutiininomaista ja jokapäiväistä, mutta väkinäisenkin keskustelun pohjalta on helpompi lähteä hieromaan ystävyyttä kuin suut supussa jököttämisen. Yleistäen voi sanoa, että kansasilaiset ovat ystävällistä ja rentoa porukkaa. Vähän niin kuin savolaiset, paitsi vähemmän kieroja.

Kirjoitettu keväällä 2010.

7 kommenttia:

  1. Anteeksi mun kommenttini, mutta musta on vaan tosi hömöä muuttaa Suomen kaltaisesta ihanasta maasta (kaunis ja monipuolinen luonto, vettä riittävästi, töitä ja ihanan turvattu elämä asukkailla), joka on myös sun synnyinmaas, johonkin tollaseen paikkaan mikä on keskellä ei mitään, vesistötön preeria minkä historiassa valkoset on ajaneet intiaanit pieniin reservaatteihin ja tuhonneet ne asteittain. Kävin muutama vuosi sitten Kaliforniassa. Se oli jräkytys. Kaikki huonopalkkaiset tai huonot hommat on meksikolaisten tekemiä ja hirveästi ihan euroopplaisamerikkalaisia oli kaduilla puilla paljailla. Yksi mies kertoi, että menetti kaiken kun hoidatti syöpäänsä mutta vakuutus ei korvannut enää tietyn määrän jälkeen ja meni hyvä talo ja työ tietenkin heti kun oli sairaspoissaoloja. Itketti kuulla tuo rankka tarina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko kommentoida vaikka tama nakkyy olevan jo taatisen vanaha kommentti. Toeset tykkee aetista, toeset tyttaresta. Eikos se oo hyva etta osa meista uskaltaa sielta Kotj-Savon perukoilta lahtee mualimmoo kahtelemmaan? ;) Jos ei muuta niin oppiipaan arvostamaan niita kotiseutuja enemman! Vaikka joskus voi kayda painvastoin, ja se onnellisempi elama loytyykin jostain ihan muualta...!

      Poista
    2. Jotenkin toivon, että tuo anonyymin kommentti olisi sarkasmia, mutta ei se taida olla. :D Minäkin kävin kerran Kanarialla, ja siellä ostoskeskuksessa oli lipevä setä. En siis tykkää espanjalaisista. Enkä Espanjasta.

      Poista
  2. Ihanasti kirjoitettu Kansas Citystä!! Itsellä ihan samat fiilikset, ja oli myös sillon kun sinne ekan kerran muutin työharjoitteluun! :) Mutta mä asuin kyllä sillä pahalla Missourin puolella :) Ja kohtahan se muutto sinnepäin tulee... Jännää :)
    T: Heidi

    VastaaPoista
  3. Oli pakko tulla kommentoimaan,kun oma kihlattuni on työmatkalla Yhdysvalloissa, paikassa Longview. Se on parin tunnin päässä Seattlesta :) hän on viipynyt sielä pian kuukauden ja jatkosta en tiedä, vielä kauanko työt jatkuu. Todennäköisesti menee elokuuhun,mutta sen näkee sitten,koska ilmoittaa lisää tietoa jatkosta.

    VastaaPoista
  4. Pakko myös tulla kommentoimaan, että parin vuoden sisällä suuntaan myös Kansas MO:n puolelle - tottakai, miehen kotiseudulle tietty :) Kiitti muuten blogistasi, kiva!!! Tykkään! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mehän saadaan kunnon Suomi-seurat kohta pystyyn! Tervetuloa! :)

      Ja apua, multa on näköjään unohtunut vastata näihin kommentteihin täällä. Tuo eka on ihan helmi! :D

      Poista