Vietin eilen ensimmäisen 4th of Julyn (Yhdysvaltain itsenäisyyspäivä) tällä mantereella, eli nyt on juhlittu freedomia ja independencea (noita sanoja on viljelty ihan kiitettävästi täällä menneellä viikolla!), vaikkakin aika hillitysti. Ei lähdetty seuraamaan mitään paraateja, sillä sain jo Facebookista yliannostuksen yltiöisänmaallisuutta. USA oli monen mielestä, ja varmasti täysin objektiivisesti, the greatest nation in the world. My ass.
Suunnattiin illalla erääseen puistoon katsomaan ilotulituksia. Muitakin oli liikkeellä. Ehdittiin asettumaan mukavasti nurmikolle, kun vettä rupesi tulemaan ihan maahan asti. Odoteltiin aikamme, ja kun katuvalot sytytettiin taas, lähdettiin pois. Ilotulituksia ei oltu varsinaisesti vielä siinä vaiheessa peruttu, mutta autoon päästyämme selvisi, että niitä lykätään maanantai-illalle, sään salliessa. Kokeillaan tänään siis uudestaan. Enpä usko, että täällä on yhtään hienompia esityksiä pistetty pystyyn kuin Lapinlahden uudenvuoden yössä...
Ensimmäinen viikko kotirouvana on takana. Pankissa käydessämme meidän piti selvittää virkailijalle nykyiset työtilanteemme. Sanoin ensin, etten ole tällä hetkellä töissä. Sitten sanoin nauraen, että olen homemaker. Virkailija katsoi minua täysin vakavana ja sanoi sen vaihtoehdon löytyvän alasvetovalikosta. Ei kuitenkaan laitettu sitä sitten sinne.
Kotirouvailun seurauksena asuntomme on ollut siedettävässä edustuskunnossa männäviikolla. Täällä on päivisin tehty esiliina päällä ruokaa, pesty astioita ja... pyykkiä! Ostettiin pesukone eräänlaisesta kierrätyskeskuksesta. He kunnostavat käytettyjä laitteita, joten ostohetkellä ne ovat uudenveroisia, mutta hinta on edullinen. Nyt kun meillä on hieno uusi sohva ja pesukone, tämä tuntuu ihan aikuisten oikealta kodilta.
Toki uima-altaallakin on täytynyt ehtiä loikoilla margarita kourassa, jotta saisin vähän väriä pintaan. Sävy on vaihtunut ihan mukavasti, vaikka olenkin vielä supervalkoinen verrattuna joihinkin altaalla tavattaviin auringonpalvojiin.
Koin altaalla pari "Olen Amerikassa!" -hetkeä. Ensin parikymppinen (yllä mainittu) itsensägrillaaja sanoi, että bikinini ovat super cute. Viisi minuuttia myöhemmin alle kymmenvuotias tyttö kävi sanomassa, että hän pitää uikkareistani. Suomi-tyttö menee näissä tilanteissa aika hämilleen. Ensimmäisenä täytyy tietenkin pohtia, mitähän kyseiset tytöt ovat vailla. Eivät mitään. Small talk ja kohteliaisuudet kuuluvat vahvasti ainakin Keskilännen kulttuuriin, eikä sillä haeta mitään sen kummempaa. Kai. Jurottajia löytyy aika vähän.
Olen jostain käsittämättömästä syystä ylhäällä kahdeksalta aamulla, vaikka S:llakin on tänään vapaapäivä, joten taidanpa kokeilla vielä torkkumista, kun mieskin kerran vielä nukkuu. Chaos täytynee ruokkia ensin, sillä se huutaa tuossa vieressä. Se palautui entiselleen vasta pari päivää sitten. Ehdittiin käyttää sitä eläinlääkärissäkin, kun se alkoi taas oksentaa ja ripuloida, ja maksettiin siitä ihan älytön hinta, vaikkei kissaa juuri hoidettukaan. Eläinlääkäri olisi halunnut ottaa kaikki mahdolliset verikokeet (röntgenkuvat se sai myytyä meille sanomalla "Oh that doesn't feel right!" tunnustellessaan pikkukissan vatsaa), jolloin pelkkien kokeiden hinnaksi olisi tullut yli 400 dollaria, eli arviohinta ei edes sisältänyt mitään konkreettista hoitoa. Sanottiin "ei kiitos" kyseiselle hakuammunnalle, pyydettiin kissalle nesteytys ja tuotiin pikkupotilas kotiin. Pari päivää myöhemmin kaveri selvisi matkashokistaan ja löysi ruokahalunsa.
Fakta #31: Maksaisin salmiakista tällä hetkellä aika paljon.
Fakta #32: Puolimetrinen (ok, parisenttinen) herhiläinen hyökkäsi täysin varoittamatta reiteni kimppuun viime torstaina uima-altaalla. Tämä oli vasta toinen kerta, kun joku hyönteinen (muu kuin joku mitätön vinisijä, hyi) pisti minua. Kymmenisen minuuttia myöhemmin S:n sääri koki kovia; juuri, kun mies oli ehtinyt rauhoitella minua, että kyseiset hyökkäyset ovat harvinaisia. Sain pisteitä kestämällä piston paremmin kuin S. Oma reaktio oli "What...?", kun taas S:n oli "Holy balls!!!!!!!".