torstai 16. toukokuuta 2019

Suomi Suomi Suomi!

Tuota noinnii. Voisiko joku selittää, miten nyt ollaan jo toukokuun ja MM-kisojen (no, melkein) puolessa välissä?

Tässä Tanska-peliä samalla katsellessa mukiin tarvitsisi ehkä jotain väkevämpää kuin kahvi.

Täällä on yksi lahopää unohtanut blogin olemassaolon melkein totaalisesti, eikä tässä ole oikein ollut edes mitään erityistä hulinaa. Arjen pyörittäminen on tylsää, mutta kai jollain tavalla tarpeellista. Ja aikaavievää.

Vaan kohtapa on hulinaa. Meidän neidillä on enää viisi ja puoli päivää koulua, ja sitten pitääkin vähän ruveta jo pakkailemaan. Meidän kööri nimittäin lähtee Suomeen kesäkuussa. Puoleksitoista kuukaudeksi.

Whaaaaat?!

Täällä ollaan innoissaan. Ja ylinäyttelijöitä.

Ollaan menossa ensimmäistä kertaa pidemmäksi aikaa (entinen ennätys taitaa olla 17 päivää) Suomeen; minä ja lapset tosiaan 6,5 viikoksi kielikylpyyn, ja Scotty tulee sitten heinäkuun alussa neljäksi viikoksi. Tuskin tosin kielikylpyyn. Jos kahden Suomessa asutun vuoden jälkeen kielitaito oli tasoa "Yksi kalja, kaksi kalja, kolme kalja, terve, moimoi", niin vajaassa kuukaudessa tuskin ihmeitä tapahtuu.

Matka Suomen suveen on ollut suunnitelmissa jo viime syksystä lähtien, mutta lippujen oston kanssa odottelin viime kuuhun asti. Tuskanhiki meinasi tulla, sillä hinnat ovat tänä kesänä aivan pilvissä ja niiden yläpuolellakin (pun intended), sillä Boeingin MAX 8 -koneiden ongelmat ovat tainneet vähentää kilpailua ja nostaneet hintoja. Esimerkiksi Finnairilla meidän sakin lennot olisivat olleet vielä viime kuussa melkein kymppitonnin luokkaa. Siellä ihan turistiluokassa. Vertailun vuoksi viime vuoden tammikuussa lennettiin koko perhe pikkuisen yli 2000 dollarilla Suomeen, mutta se nyt taisi ollakin joku hinnoitteluhäikkä.

No, Icelandairin hinnat tipahtivat onneksi viimeinkin edes suht koht siedettäväksi, joten nappasin niistä heti kiinni, vaikka kolmella neljästä lennosta konetyyppinä kummittelikin MAX 8. Koska se on edelleenkin lentokiellossa, niin olen kuullut monen Icelandairillä matkaavan joutuneen uudelleen reititetyksi, mutta meillä on onneksi sen verran hyvä tuuri, että aikataulu ja reitti on edelleen ennallaan, konetyyppiä oli vain vaihdettu ihan hiljattain eri Bojoingiksi.

Matka tulee todella hyvään saumaan kaksikielisyyden kannalta. Meidän pienempi asukas juttelee nykyisin täysin sujuvasti englanniksi, mutta osaa sotkea sinne sekaan suomeakin. "I don't want to laittaa (kenkiä) ite! I don't want to pestä kädet! I'm NOT tufma! Are we going to kävellä sinne? I want kakka milk (kaakao...)." Isosiskon suomi sitten taas on aika passiivista, mutta oppimisintoa riittää ihan kamalasti.

Tätä(kin) karvapeppua saattaa tulla hieman ikävä. Tästä(kin) tapauksesta huolimatta.

Vaikka ollaankin tällä kertaa ihanan pitkä aika Suomessa, niin äkkiä ne päivät täyttyvät kaikenlaisesta puuhasta ja tekemisestä jo näin etukäteen. On mökkijuhannusta, 7- ja 60-vuotissynttäreitä, Kuopiorockia (!!!), Lapin kesää, Lapinlahden kesää, salmiakkia. Sovitaanko, että tänä vuonna on tosi vähän itikoita?

KAAAAAPOOOOO KAKKKKKOOOOOOO!

Niin. Ei kai minulla muuta tällä erää. Ajatus pätkii jostain ihmeen syystä (lätkä), joten palataan.

Mitä teille kuuluu?