maanantai 11. joulukuuta 2017

Ulkosavolaisen joulukalenteri: 11. luukku


Meillä juhlittiin tänään kolmevuotiasta hepulikoiraa. Olen kuullut jotain huhuja, että labbikset, jollainen Sisu ilmeisesti puoliksi on, kasvavat ns. aikuisiksi kolmen vuoden kohdalla. Sellaisia merkkejä täällä ei kuitenkaan ole vielä ilmassa ollut. En usko, että meidän Sisu aikuistuu ikinä. Ikuinen keskenkasvuinen.


Juhliminen jäi hieman vaisuksi, sillä edes ulos ei oikein päästy riehumaan. Keli oli aurinkoinen, mutta tuulenpuuskat olivat ajoittain niin rajuja, että takapihan kalusteet löysivät itselleen uudet paikat. Eilen oli kyllä vissiin tullut temmellettyä kyläpaikassa muutaman päivän edestä, sillä synttärisankari on ollut koko päivän kuin ruumis, jolla on VIP-kortti. Olemme siis tyytyneet oikeastaan pelkkään rapsutteluun ja halailuun -- edes herkkuja ei olla pahemmin uskallettu tyypille muutaman viikon takaisen haimatulehdusepäilyn jälkeen antaa.

Ehkä vastustellaan tänä yönä sänkyyn väkisin ja muka kovin huomaamattomasti hiipivää koiraa normaalia vähemmän. Kun Sisulla iskee halipula, niin lähellä on saatava olla. Ja onhan se vielä ihan vauva.

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Ulkosavolaisen joulukalenteri: 10. luukku

Tänään tonttuiltiin Kansas City Chiefsien kanssa NFL-pelissä, ja hei, voitokkaasti vihdoinkin! Saimme kaverilta yllättäen ilmaiset liput Chiefs-Raiders-peliin, ja oli vaikea sanoa ei, kun hyvät ystävät vielä lupautuivat vahtimaan karvaisia ja vähemmän karvaisia lapsia. Pääsimme siis jo toiseen perättäiseen kotipeliin huutamaan äänen käheäksi. Keli oli mitä mainioin, vaikka aamulla tailgateillessa oli hieman viileää. Ei voi valittaa, jos joulukuussa tarkenee hupparissa.


Neuloin meille molemmille viikonlopun aikana kotijoukkueen väreihin sopivat kaljakintaat, mutta tulimme kotiin vain yhden kanssa, sillä vieressä istunut/seisonut fani innostui niistä niin paljon, että osti minulta tumpun kädestä. Jäimme siis melkein rahallisesti voitolle pelireissusta, jos ei lasketa niitä kympin oluita, jotka stadionilla ostimme.


Tässä varmaan kannattaisi pian alkaa harkita nukkumaan menemistä. Viime yön unet jäivät neljään tuntiin, sillä oli pakko katsoa uusin ja samalla kolmannen kauden viimeinen Outlander-jakso, minkä jälkeen pienin kaksijalkainen oli sitä mieltä, että lepo on melko turhaa. Aamukuuden herätys oli hieman karu, mutta kyllähän se kannatti.

Go Chiefs!

lauantai 9. joulukuuta 2017

Ulkosavolaisen joulukalenteri: 9. luukku

"On yötä yökötellä Annin päivän aikaan."

Vaikka itselle nimipäivä ei ole koskaan ollut mikään suuren juhlan aihe, niin mummo muisti Annan, Annen, Annin jne. päivän joka vuosi ja toi minulle ruusuja yllä olevien saatesanojen kera. Sen vuoksi joulukuun 9. tuo minulle aina lämpimiä muistoja mieleen.

Yhdysvalloissa nimipäivä on oikeastaan täysin tuntematon käsite, joten meillä ei kahviteltu tai muutenkaan juhlittu yhtään mitenkään nimipäiväsankaria. Kävimme tänään heittämässä lasten kanssa mökillä pikakeikan, minkä jälkeen ajelimme läheiseen yliopistokaupunkiin, Lawrenceen ja University of Kansasin jättimäiselle kampukselle luonnonhistorialliseen museoon kiertelemään. Meidän viisivuotias neitokainen olisi voinut jäädä sinne tutkimaan jokaista pikkujuttua vaikka kuinka kauaksi aikaa, mutta tuo kaksivuotias uhmailija... ei. Ensin meni hermot, kun ulkona laitettiin takki päälle, ja sitten heti perään uudestaan, kun takki otettiin sisällä pois.

Fossiileiden ja muiden jännittävien juttujen jälkeen jatkoimme matkaa Lawrencen keskustaan syömään. Herkuttelun jälkeen vein tytön eurooppalaiseen markettiin shoppailemaan, ja isukki ja poika kävivät hakemassa paikalliselta panimolta hieman herkkuja. Me naiset löysimme mm. Turkinpippureita ja Dumleja, joten ei ollut mikään turha reissu.


Kotiin lähtiessä alkoi jo hämärtää, ja pääkadun jouluvalot syttyivät. "It's so pretty!" Totta, lapsukaiseni.

perjantai 8. joulukuuta 2017

Ulkosavolaisen joulukalenteri: 8. luukku

Asumme naapurustossa, jossa on monien kammoksuma HOA, eli asunnonomistajayhdistys, joiden säännöt vaihtelevat naapurustosta toiseen. Joissakin tuntuu olevan aika tiukka kyttäämismeininki, ja säännöissä määrätään jopa verhojen värit, mutta meillä on onneksi aika rentoa. Mitään turhaa nipottamista ei tässä kuuden ja puolen vuoden aikana ole tullut vastaan, mutta toisaalta naapurusto on myös pysynyt siistinä ehkäpä juuri säädösten ja niitä noudattavien asukkaiden vuoksi.

Maksamme joka vuosi HOA:n vuosimaksun, joka on tässä naapurustossa 350 dollaria. Hintaan kuuluu uima-altaan käyttöoikeus (ja sen sekä yleisten piha-alueiden huolto ulkopuolisen tahon toimesta) ja näin joulukuussa hevoskärryajelu naapuruston ympäri.

Usein on käynyt niin, että meillä on ollut muita menoja heppailun aikana, mutta viime ja tänä vuonna aikataulut ovat olleet suosiollisia ja olemme päässeet puoleksi tunniksi heinäkasojen päälle kuuntelemaan kavioiden kopsetta ja ihastelemaan ja ihmettelemään naapureiden joulukoristeluja.

Monet ovat hyvällä maulla toteutettuja, toiset... Niin.


Nuo kaksikerroksiset puhallettavat barbarat kavereineen näkyvät meidän takapihalle oikein mainiosti. Kärryajelulla moni tuntui pohtivan, millainen sähkölasku näillä naapureilla mahtaa joulukuussa ollakaan. Etupiha ei ole juurikaan hillitympi.


Lapset olivat silmät ja suut pyöreänä koko ajelun ajan, ja kun sen jälkeen pääsivät vielä silittelemään jättiheppoja, niin olihan riemu katossa. Tästä puhutaan varmasti vielä pitkään.

Minulle kokemuksen kruunasi lämmittely kunnon löylyissä. Sauna, aah.

torstai 7. joulukuuta 2017

Ulkosavolaisen joulukalenteri: 7. luukku

Siinä, missä eilinen oli täynnä touhua ja tohinaa, tämä päivä meni ihan rehellisesti laiskotellessa, lapsia kutitellessa ja lahjaideoita pähkäillessä (ja pari jopa hankkiessa!). Mikä ihme siinä aina on, että joillekin keksii liikaakin vaihtoehtoja, mutta joillekin on niiiiiin vaikeaa löytää se lahja? Esimerkiksi Scottylle olen aiempina vuosina keksinyt vaikka mitä kuusen alle laitettavaa, mutta tänä vuonna on aika tahmeaa. Noh, eiköhän se inspiraatio vielä iske.

Kuusesta puheen ollen, sitä ei ole vieläkään koristeltu, mitä nyt askartelin tänään Suomesta saadun tuliaiskoristeen puuhun roikkumaan. Voi olla, että koristelu jää aattoaamuun, kuten aiempinakin vuosina, vaikka lasten sormia syyhyttäisikin ripustaa kuusi täyteen kaikenlaista tilpehööriä.


Hurjaa, että tässä on enää kaksi kokonaista viikonloppua ennen joulua. Tulevana viikonloppuna voisi tehdä vaikka laatikot valmiiksi pakastimeen odottelemaan, jos vaikka malttaisin olla syömättä ne heti, ja pipareitakin pitää leipoa vielä uusi satsi jossain vaiheessa, sillä jotkut pullahiiret ovat nakerrelleet kohta menemään reilut sata keksiä. Onhan tässä vielä aikaa, mutta nopeasti se tuntuu taas menevän.

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Ulkosavolaisen joulukalenteri: 6. luukku

Koska aivot ovat melkoista sohjoa tässä vaiheessa itsenäisyyspäivää, ja originaalit ajatukset ovat suomalaisen graniitin alla, kopioin tähän alle Facebookiin klo 13:03 (21:03 Suomen aikaa) kirjoittamani synttäritoivotukset Suomelle:
Joka vuosi 6.12. on ikävä Suomeen, mutta tänä vuonna kaipuu on satakertainen. 
On tullut pohdittua kaikkea sitä, mikä meidät nykysuomalaiset on tähän onnekkaaseen tilanteeseen tuonut. Mitä esi-isät ja -äidit ovat käyneet läpi, jottei meidän tarvitse. Kuinka omat isovanhemmat ovat sodan jaloissa tarponeet. Kuinka Karjalasta on lähdetty pienenä poikana evakkoon. Mietin tänään ukkia, kun syön itse leivottuja karjalanpiirakoita. 
Kiitos siitä, että saan olla suomalainen ja kirjoittaa tämän suomeksi (ja puhua suomea lapsilleni, joista toinen aikoi opettaa tänään koulussa luokkakavereille suomalaisia sanoja, kuten "pissi" ja "kakka" -- onneksi lopulta päädyttiin "kissaan" ja "koiraan"...) Kiitos myös siitä, että saan olla ulkosuomalainen ja osaan arvostaa Suomea ihan uudella tavalla. Puhdasta luontoa, valkoista hankea, sinisiä järviä, puhumattakaan yhteiskunnan tukiverkostoista. 
Eräs karski poikatyttö Lapinlahdelta on vetistellyt tänään VASTA neljästi, joista VAIN kerran räkä poskella. Se Finlandia-hymni...

Finlandia-roskia oli silmissä vielä pari kertaa tuon kirjoituksen jälkeenkin (yhden kerran voin laittaa osittain sipulin pilkkomisen piikkiin!). Facebookissa kierrellyttä Evakon laulua en uskaltanut edes kuunnella, sillä edellisellä kerralla reilu kuukausi sitten Toni Wirtasen vaimonsa kanssa esittämä versio aiheutti sellaisen ugly cry -näytöksen, että ajattelin jättää tänään ihan suosiolla väliin.

Pelkäksi volinaksi tämä päivä ei kuitenkaan ole mennyt, vaan on meillä syötykin hyvin - karjalanpiirakoita, liha-lantturuukkua ja tuossa kohta vielä leipäjuustoa lakkahillolla, kunhan edelliset ruoat vähän laskeutuvat. Saunassa olen jo kerran käynyt, ja toisenkin lapsen simahdettua mennään uudestaan. Ja uudestaan. Ja ehkä vielä kerran uudestaan.


Hyvää itsenäisyyspäivää, rakas Suomi. Olet hieno maa.

tiistai 5. joulukuuta 2017

Ulkosavolaisen joulukalenteri: 5. luukku

Menin tänään hakemaan lasta koulusta normaaliin tapaan kävellen ja odottelin tapaamispaikassa pikkuveljen kanssa, jolle ei tällä kertaa tarvinnut ärhennellä hupun päässä pitämisestä. Taisi olla tarpeeksi kova viima, että ihan itsekin tajusi, että korvat on kiva suojata. Meidän topakka neiti käveli melkein jonon viimeisenä, tällä kertaa opettajan kanssa käsi kädessä.

"Voisinko pyytää palvelusta? Haluaisin kertoa luokalle eri tavoista viettää talven juhlapyhiä. Onko Suomessa jotain erityistä perinnettä, joka eroaa täältä?"

Hän jatkoi, että aikoi kertoa lapsille Saksan erikoisuuksista, sillä hänen äitinsä on sieltä kotoisin, mutta hän haluaisi mahdollisimman paljon tietoa muista kulttuureista. En siinä hetkessä osannut sanoa muuta, kuin että Joulupukki asuu Suomessa, mutta lupasin palata asiaan. Mitä siitä kertoisin, kysyjille vastaisin?

Kotiin päästyäni otin läppärin syliin ja istuin sohvalle naputtelemaan sähköpostia. Kyllähän meidän jouluperinteet eroavat aika lailla amerikkalaisista! Jo pelkkä tunnelma on jotenkin eri, kun ympärillä on pimeää ja kylmää. Suomessa juhliminen on hillitympää, mutta se jatkuu toisaalta pidempään joulun jälkeen. Vainajia muistetaan kynttilöin, ja joulusaunassa on harras tunnelma. Puhallettavia barbaroita on vähemmän.

Sitä tunnelmaa oli kuitenkin vaikea pukea sanoiksi, varsinkaan viisi-kuusivuotiaalle yleisölle, joten keskityin kertomaan, kuinka Joulupukki tulee moneen kotiin aattona kylään, eikä hän kulje salaa savupiipun kautta keskellä yötä, vaan reippaasti etuovesta lumisia saappaita oven pieliin kopistellen.

Kerroin, kuinka nimenomaan aatto on muutenkin suomalaisille tärkeämpi, kun taas täällä jouluaamu on se juttu. Selitin, miten jouluruoka koostuu perinteisesti laatikoista ja kinkusta, kuinka kaupat ovat päivätolkulla kiinni (olivat ainakin silloin ennen vanhaan!), kuinka tärkeä osa joulua sauna on, ja kuinka Suomen Turusta julistetaan joulurauha.

Ope kiitteli kovasti tiedoista ja pyysi vielä paria kuvaa talvisilta kotikonnuilta Lapinlahdelta. Tuli ehkä vähän ikävä.



Valmiiksi nostalgisella tuulella on hyvä lähteä huomiseen parkumaratoniin. Lapsi vie luokkakavereilleen pienen (maku)palan satavuotiasta Suomea, minä kuuntelen Finlandia-hymniä repeatillä ja katson Linnan juhlia, jos jotain näen.