sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Ulkosavolaisen joulukalenteri: 16. luukku

"Minna, Minna, Minna!" kaikui eilen Kansas Cityssä.

Jos joku olisi sanonut minulle, että minut löytää joku kaunis lauantai vapaamuurarien temppelistä katsomasta vapaaottelua, niin olisin nauranut päin näköä. Oikeassapa olisi ollut, tämä kuvitteellinen ennustaja; kävimme eilen nimittäin kannustamassa yhden Kansas Cityn suomalaisen kivenkovaa siskoa, Minna Grusanderia, joka taisteli Invictan hiukkassarjan MM-tittelistä.

Kehää putsattiin ottelujen välillä.

Ennen ottelua kävimme meille entuudestaan vieraalla alueella Kansas Cityssä pizzalla. Tien toiselta puolelta löytyi kiva arcade-peliluola, jossa olisi vierähtänyt vaikka koko ilta, mutta suuntasimme kuitenkin suht' ajoissa Kansas City Scottish Rite -temppeliin odottelemaan illan päätapahtumaa ja edes pikkuisen hakemaan jotain tuntumaa siitä, että missä kohtaa pitää hurrata.

Suomi, Suomi!

Illan viimeinen ottelu oli tosiaan hiukkassarjan mestaruustaisto, joka oli uusinta kesältä, jolloin Minna kärsi karvaan tappion, ja jos esimerkiksi matsin videolta monta kertaa katsoneelta Scottylta kysytään, niin tuomarit olivat olleet puusilmiä.

Vaikka en lajista oikeasti mitään ymmärräkään, niin kyllä se imaisi mukaansa, ja ääni on käheä. Jääkiekkokaukalon laidoilta opitut "kannustus"huudot sopivat hyvin tähänkin tilanteeseen, ja pienen porukan aikaansaama älämölö olikin melkoinen.

Hurjannäköisen mittelön jälkeen ilta päättyi valitettavasti pettymykseen puusilmätuomariäänin. Ihan pakko nostaa hattua korkealle, ei sinne kehään ihan kuka tahansa pääsekään. Tai uskalla mennä. Oli todella hieno kokemus.

Perinteisen kehätytön lisäksi paikalla oli muuten myös köyhän miehen Aquaman kehäpoikana. Ei paha.

lauantai 15. joulukuuta 2018

Ulkosavolaisen joulukalenteri: 15. luukku

Hyvähän tässä on ollut lössöttää laakereillaan. Tajusin eilen illalla, että jos meinaan tehdä sienisalaattia joulupöytään, niin sienet olisi varmaan hyvä suolata jossain vaiheessa. Se on jännä, miten lapsena joulukalenterin luukut aukesivat tuskallisen hitaasti, mutta nyt aikuisena päiviä saisi olla tuplasti enemmän. Kohta on taas juhannus.

Tosi.
Noh, tämä aamu oli sentään tehokas. Tehtiin lasten kanssa hirveä määrä pipareita, joista isoin osa on vielä syömättä, ja sienetkin sain äsken suolattua. Nappasin myös viimeiset (?) joululahjat Amazonista ostoskoriin, joten nyt voi ruveta räknäämään, mitä olen unohtanut.

Tuo Ikean leipomisalusta on yksi parhaista $10:n ostoksista ikinä.
Ossaa ne ruåtsalaisetkin jottain.


Nyt täytynee alkaa valmistautua illan koitokseen, päiväsaunan kautta toki. Mennään tekemään jotain sellaista, ettei ikinä ennen. Kerronpa siitä lisää sitten huomenna.

Ja hei, rasti seinään. Suomesta viime perjantaina lähetetty paketti tuli tänään perille. Ehjänä.

perjantai 14. joulukuuta 2018

Ulkosavolaisen joulukalenteri: 14. luukku

Tein tänään piparitaikinan!

Mutta en pipareita. Ehkäpä sitten huomenna. Tai ylihuomenna. Tämä ilta pyhitettiin rennolle yhdessäololle ja flunssasta parantumiselle (koko pesue on taas sairaana), ja mikäs sen kivempaa, kuin katsella yhdessä elokuvaa popcornin kera.

Illan elokuvaksi valikoitui Netflixin originelli leffa The Christmas Chronicles. Voin suositella. Kurt Russell oli veikeä Pukki, ja meillä ainakin elokuva viihdytti niin lapsia kuin aikuisiakin.


Lattialla oleva lappu on muuten kirje Joulupukille, ja lyhdyssä piilottelevan Eila-tontun on tarkoitus toimittaa se perille ensi yönä. Siinä pyydettiin mm. elävää triceratopsia (keskenkasvuista sellaista, koska täysikasvuinen kolmisarvilisko ei mahtuisi meille sisälle, duh) ja kauko-ohjattavaa quetzalcoatlus-lentoliskorobottia (siipiväli yli 10 metriä).

Huoh.

torstai 13. joulukuuta 2018

Ulkosavolaisen joulukalenteri: 13. luukku

Un-Luckyan päivä.

Siitä on melko pitkä aika (pari viikkoa!), kun olen viimeksi sulkenut telkkarin vihaisena ennen vastajoukkueen juhlinnan alkamista. Tänään kävi niin.

Kotijoukkue Kansas City Chiefs sai taas koko kaupungin (joulun)punaiseen hurmokseen ennen pelipäivää. Mekin mentiin katsomaan ensimmäinen puoliaika läheiselle panimolle, jossa oli food truck (ruokarekka?) tarjoilemassa erittäin herkullisia tacoja.

Peli alkoi niin loistavissa merkeissä, että meidän 6-vuotias neitokainen kysyi, että miksi tuo meidän lempijoukkue onkaan niin hyvä (nuori pelinrakentaja Mahomes!). Keksipä hän uuden toiveammatinkin: hänestä tulee ensimmäinen tyttö, joka pelaa punakeltaisissa väreissä.

En nyt sitten osaa sanoa, ovatko tulevaisuudensuunnitelmat menneet enemmän vai vähemmän mahtipontisempaan suuntaan siitä, kun hän ilmoitti 3,5-vuotiaana haluavansa isona Marsiin juomaan olutta.

Travis Kelcen kovin fani. Kuulemma.

Tultiin kotiin katsomaan toinen puoliaika, ja huonostihan siinä lopulta kävi. Niukasti. Ihan viime sekunneilla. Ei voi puhua edes rakkaasta vihollisesta, kun kyseessä oli San Diegosta hiljattain Los Angelesiin muuttanut divisioonapainajainen Chargers.

Suomen kielessä ei ole sellaista kirosanaa, joka kuvaisi osuvasti tämänhetkistä tunnelmaa.

En tehnyt tänäänkään pipareita, mutta pipariksi meni.

keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Ulkosavolaisen joulukalenteri: 12. luukku


Näkymä meidän kylppärinikkunasta. Välissä kolme taloa.

Joulu voi vihdoinkin tulla, sillä Joulupukki löytää takuulla meidän naapuruston. Ihan sama, vaikka aattona olisi kamala lumimyräkkä tai hernerokkasumu, nuo valaistut mätisäkit kyllä ohjaavat porot perille.

Harmi, etteivät nuo vilkuttelevat, kaksikerroksiset barbarat olleet vielä heppakärriajelun aikana (v)ihastuttamassa meitä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Ehkä naapurit halusivat tänä vuonna säästää sähkölaskussa, kun odottivat sähkösyöppöjen pystyttämistä näin kauan.

Enpähän ensi vuonna heitä toivoa (?) romukoppaan, jos heidän piha/joulukylä ei näytä heti kiitospäivän jälkeen ihan noin mauttomalta valoisalta.

tiistai 11. joulukuuta 2018

Ulkosavolaisen joulukalenteri: 11. luukku

Muistatteko, kun joskus (eilen...) mainitsin, etten aio siivota mitään kaappeja ennen joulua?

Hehheh.

Kyllä tuo ketutus on kumma piiskuri. Kun tarpeeksi ärsyttää, niin se tarmo, teho ja vauhti, jolla tavarat vaihtavat paikkaa (tai lentävät kaaressa roskiin) on aika uskomaton. 

Joskus sitä vaan kyllästyy siivoilemaan muiden (ja hei, jos rehellisiä ollaan, omiakin) sotkuja aina uudestaan ja uudestaan. Ja uudestaan. Vaikka piti ihan vaan laittaa puhtaat vaatteet paikoilleen ja korjata makuuhuoneen lattialta terävät rakennuspalikat pois, niin apinanraivosiivous ulottui lopulta meidän vaatehuoneeseenkin, jossa oli mm. pyykkejä pyykkikorin vieressä. Tässä räyhäjärjestelyssä on nyt vain se huono puoli, että tekisi mieli räjäyttää koko komero atomeiksi ja karsia puolet vaatteista jonnekin hevonkuuseen. Niinku nyt, kello kymmenen illalla.

Siinä yksi pääsotkija.

No, ehkä menen suosiolla nukkumaan. Kyllä tämä siivousinto on aamuun mennessä taas laantunut. Toivottavasti ketutuskin.

Ehkä huomenna sitten niitä pipareita?

maanantai 10. joulukuuta 2018

Ulkosavolaisen joulukalenteri: 10. luukku

Kannattipa suunnitella eilen joulupanikoinnin aloitus, sillä hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, ja pieni panikointi sytyttää kivat kipinät persauksen alle. Sain tänään viimeinkin meidän Suomeen (toivottavasti!) matkaavat paketit liikkeelle. Odottelimme yhtä lahjaa vähän ärsyttävän pitkään, ja ihan pikkuisen jänskättää, että niinköhän loota ehtii perille ennen joulua.

Toisaalta, olenpa viime vuosina lähettänyt paketit ihan oikeasti ajoissa, ja silti toimitukseen on mennyt kaksikin kuukautta. Että turhapa tässä stressata, ehtiminen ei enää ole omissa käsissä. Olisi silti ollut kiva siirtää vastuu jo vähän aiemmin toisille tahoille.

Paketin maailmalle saattamisen lisäksi olen jo suunnitellut tekeväni pipareita, ehkä jopa jo huomenna! 

Jos ihan rehellisiä ollaan, niin ei tässä enää kovin pahaa joulustressiä kannata kehittää, sillä suurin osa lahjajutuista on hoidettu, ja leipomiset ja ruoat menevät jo sen verran rutiinilla, ettei niiden takia kannata kamalasti hössöttää.

En ajatellut ulottaa joulusiivousta kaappien perukoille tänäkään vuonna, ellei joku ihme inspiraatio iske. Onneksi tässä on kuitenkin sen verran monta käsityötilausta toteutettavana ennen joulua, että on melkein pakko istua sohvalla viltin alla ja näperrellä komeroiden tonkimisen sijaan. "Harmi."

Sohvalla ei ole koskaan yksinäistä.