perjantai 22. kesäkuuta 2018

New Yorkia, maanviljelyä ja kirosanoja

Voi härregyy sentään, miten nopeasti tämä kevät ja alkukesä on mennyt! Tai oikeastaan täällä skipattiin kevät ja mentiin suoraan lumisateesta järkkyhelteisiin. Se on vissiin ollut aika yleinen trendi muuallakin päin maailmaa, jos olen oikein ymmärtänyt.

Vetäistäänpä pikakelauksella, mitä täällä on blogihiljaisuuden aikana tapahtunut.

Mää kävin New Yorkissa!

Vietettiin hullun mahtavalla ja mahtavan hullulla tyttöporukalla äitienpäiväviikonloppu Manhattanilla, ja puhelimesta löytyneistä kymmenistä kuvista tasan kolme oli blogijulkaisukelpoisia:

USA:sta saa nyt lonkeroa (The Finnish Long Drink)!

La Guardialle laskeutuminen.

La Guardialta nousu.


Ruvettiin leikkimään maanviljelijöitä


Rakennettiin pihan nurkkaan kasvimaa, jossa kasvaa vaihtelevalla menestyksellä tällä hetkellä jos jonkinmoista yrttiä, mansikoita, mustikoita, viinirypäleitä, maissia, salaattia, porkkanaa, punajuurta, tomaattia, jalapenoa, hernettä, valkosipulia ja rikkaruohoa. Istutettiin pihaan myös kaksi omppupuuta, ja vaikka tässä on omavaraisuuteen vielä piiiiitkä matka, niin alku se on tämäkin.


Kesäloma alkoi

Kevään koulukuva. Meidän oma Farrah Fawcett...

Viimeinen päivä kindergartenia ennen kesälomaa.

Kun menin hakemaan neitiä koulusta viimeisen koulupäivän jälkeen, ensimmäiset lapset juoksivat ovista ulos kiljuen "Freedom!". Meidän lapsi mateli viimeisten joukossa ulos kyyneleet silmissä. Hänelle tulisi kuulemma ikävä opettajaa ja luokkakavereita. Onneksi tässä on päästy kuitenkin lomailun makuunkin, kun on käyty mökkeilemässä ja uima-altailemassa. Näillä helteillä ei ole oikein muuta jaksanutkaan tehdä.

Normikoulun korvikkeeksi aloitettiin kotona pianotunnit. Send positive thoughts!

Vietettiin pitkä Memorial Day -viikonloppu mökillä serkkujen ja kavereiden kanssa.

Naapuruston uima-allas on ollut kovassa käytössä.

Typy täyttää heinäkuun alussa kuusi vuotta. Ensimmäinen hammas irtosi pari viikkoa sitten, eikä toisenkaan lähtö ole enää kaukana. Harvaa hammasrivistöä onkin esitelty vähän kaikille, viimeksi eilen rautakaupan myyjälle.

Meidän pikkupojasta on kasvanut asenteikas äijä

Kuva eiliseltä. Oli sen verran viileää (20 astetta...), että piti laittaa pitkähihaista päälle.

Siinä, missä isosisko ei ole oikein koskaan harrastanut kiroilua, niin pikkuveikan kuullen on vähän pitänyt varoa sanomisiaan. On oikein ihanaa, että poika on alkanut puhua enemmän ja kokonaisilla lauseilla, mutta en oikein tiedä, kuinka ylpeä voi olla, kun jantterin suusta on kuultu mm. "Oh shit, it's stuck!" ja "What the heck?!"

Onneksi se on välillä vielä ihan viatonkin. Paidermäniä väsytti.

Komensin kaveria tässä tavoilleni uskollisena syntymätodistukseen kirjoitetulla nimellä. Oli naurussa pidättelemistä, kun tyyppi kääntyi kannoillaan, osoitti minua kovin vihaisesti sormella ja ärähti "My name [suomalainen lempinimi]!" ja jatkoi huonosti käyttäytymistään.

Hyvästä musiikista ei ole ollut puutetta


Yksi ihan parhaista keikoista ikinä tuli koettua vähän aikaa sitten, kun Apocalyptica kävi soittamassa Metallicaa Kansas Cityssä. Päästiin keikan toiselle puolikkaalle aivan lavan eteen edustamaan Suomea ja pois häiritsemästä erästä yrmyniskaista naista, joka pyysi meitä olemaan hiljaa, sillä hän oli tullut kuulemma nauttimaan musiikista. Kovin nautinnolliselta hänen meno näyttikin, kun istui siinä penkissään selkä kyyryssä kuin tatti p*skassa.

Keikka oli tosiaan aivan loistava ja meni heittämällä top vitoseen.

Rockfest 2018!

Rockfestissäkin tuli käytyä, kuten rokkimörköjen kesäperinteisiin kuuluu. Nähtiin mm. Stone Temple Pilots, Bad Wolves, Vince Neil, Ghost ja Five Finger Death Punch. Mahtava festaripäivä!

Työllistin itseni

Tai ainakin olen pitänyt itseni kiireisenä. Rupesin myymään kaljakintaita. Olen neulonut selkä vääränä lapasia, ja kauppakin on käynyt ihan kivasti. Yksi tumppu matkusti jopa Uuteen-Seelantiin asti!


Järjestän tänä kesänä näistä arvonnan, joten jos hauska tumppu (Fun Glove) kiinnostaa, niin kannattaa pysyä kuulolla. Jos et millään malta odottaa onnettaren potkua, niin kinnaskauppaan pääsee tästä linkistä. Lapasilla on myös FB-sivut.

*****

Semmoista. Muun muassa. Nyt voisi keskittyä katsomaan MM-jalkapalloa ja heilutella taas vähän puikkoja, ennen kuin lähdetään mökille juhlimaan juhannusta.

Mitä teille kuuluu?

perjantai 4. toukokuuta 2018

37 arkipäiväistä kulttuurieroa*

*Merkintä saattaa sisältää älytöntä yleistystä ja jotain huumorintapaista.


1. TV-ohjelmissa ei ilmoiteta erikseen mainoskatkoja hienoilla tunnareilla kuten Suomessa. Ne vain alkavat ja loppuvat, ja niitä on paljon useammin kuin Suomessa. Toisaalta ne ovat hieman lyhyempiä, sillä "tunnin" ohjelma kestää täälläkin tunnin. Vessassa tai jääkaapilla täytyy siis käydä nopeammin. Tai sitten voi vain tallentaa ohjelma ja kelata mainoskatkon ohi, niin kuin normaalit ihmiset. Ohjelmat myös oikeasti alkavat ilmoitettuna aikana.

2. Teksti-TV:n faneille (221, 235 💙) huonoja uutisia: sitä ei ole.

3. Kalenteriviikko alkaa sunnuntaista, vaikka sunnuntai lasketaan vielä viikonloppuun. What?

4. Ostoskärryjen takapyörät on lukittu, eli kärryt ovat jäykempiä ohjattavia, eivätkä ne todellakaan liiku sivusuunnassa. IKEAssa käydessä onkin outoa, kun kärryissä on neljä kääntyvää rengasta. Jämäköihin ostoskärryihin tottuneelle se on melkoista seilaamista mutkaisilla käytävillä.

5. Puheluista maksavat sekä soittaja että vastaanottaja. Nykyisin monella on rajaton määrä puheluminuutteja, mutta meillä oli ennen liittymä, johon sisältyi 700 minuuttia meidän kahden kesken jaettuna. Ne kuluivat, vaikka olisi vastannut puhelinmyyjän soittoon. Liittymät ovat kaiken lisäksi todella kalliita Suomeen verrattuna. Perheliittymät ovat edullisempia kuin yhden hengen liittymä. Esimerkiksi meidän operaattorilla, T-Mobilella, joka taitaa olla yksi halvimpia vaihtoehtoja (ehkäpä sen vuoksi, että kuuluvuus taajama-alueiden ulkopuolella ei ole huippuluokkaa, tai edes olemassa) tarjoaa nykyisin rajatonta pakettia (puhelut, tekstarit, data), jossa yhden hengen liittymä maksaa $70, kahden hengen $120 (eli $60 per nenä), kolmen hengen $140 ($47/hlö) ja neljän hengen $160 ($40/hlö). Hintaan tosiin kuuluu Netflix.

6. Julkisten vessojen ovet aukeavat useimmiten sisään päin ja niissä on niin isot raot, että sisälle näkee helposti. Ahtaissa kopeissa harrastetun vessajoogan ystäville tämä on hyvä uutinen.

7. Vessoista puheen ollen, kokolattiamatot. Niitä on vähän joka paikassa, joissain tapauksissa jopa kylpyhuoneessa ja vessanpöntön ympärillä. Ihan oikeasti.

8. Kokolattiamatoista puheen ollen, kengät jalassa sisällä löntöstely. Olen joskus ollut hotellihuoneissa, joissa ei tee mieli ottaa kenkiä pois jalasta, sillä muutkaan eivät ole niitä ottaneet pois. Se lika on siellä matossa, ja pysyy. Nimimerkillä: Kokolattiamaton pois repinyt ja sen takia melkein oksentanut vm. -84.

9. Autoissa ei ole pakko käyttää ajovaloja päivällä. Meidänkin autossa on sensorit, jotka laittavat valot automaattisesti päälle, kun tulee hämärää, tai tuulilasinpyyhkijät ovat päällä.

10. Useissa osavaltioissa, kuten esimerkiksi Kansasissa, ei ole rekisterikilpiä auton etuosassa. Eteen voikin ostaa vaikka tämmöisen koristekilven:

Kuva täältä.

11. Punaisissa valoissa saa kääntyä oikealle pysähtymisen jälkeen, ellei sitä ole erikseen kielletty.

12. Moottoripyöräilijöiden ei tarvitse käyttää kypärää joissakin osavaltioissa, kuten nyt esimerkiksi Kansasissa. 19 osavaltiota vaatii kypärää käytettäväksi koko ajan.

13. Kotien etuovet aukeavat useimmiten sisään päin. Normaalit ulko-ovet saa nostettua helposti irti saranoiltaan, mikä on erinomainen juttu, jos sisälle pitää saada joku isompi mööpeli, kuten massiivinen sohva tai jääkaappi (meilläkin muuton yhteydessä piti irrottaa ovi), mutta huonompi juttu, jos joku rosmo tekee sen yllättäen, joten on turvallisempaa, että saranat ovat sisäpuolella. Joidenkin alueiden rakennuskooditkin sanelevat, että oven pitää aueta sisälle. Poliisit siis voivat ihan oikeasti potkaista oven sisään, toisin kuin Suomessa.

14. Ovissa on usein nupit, ei kahvat. Olen saattanut avautua tästä aiemminkin. Ja vielä aiemminkin.

15. Ikkunat aukeavat liu'uttamalla niitä ylös tai sivulle, ei useinkaan ulos- tai sisäänpäin.

16. Kaksivipuiset hanat. Meillä ei ole talossa yhtään "suomalaista" hanaa. Vielä.

17. Käsisuihkut ovat melko vieras käsite, erityisesti bidee-sellaiset. Niitä on ollut ikävä lasten kanssa erinäisiä juttuja puuhastellessa (lue: pestessä). Suihkuissakin on usein pelkkä seinässä kiinni oleva suihkupää, joka on monesti vielä todella alhaalla. Tällaisille hobiteille se ei ole ongelma, mutta pidemmille ihmisille kyllä, kun suihku osuu jonnekin kainaloiden kohdalle. Meille vaihdettiin melkein heti ensitöikseen uudessa talossa irroitettavat suihkupäät. Vuokra-asunnossakin sen tein, asensin vain tönkön antiikkisuihkuttelijan takaisin paikoilleen ennen poismuuttoa.

18. Vessanpönttöjen horaisema vesimäärä on hurja verrattuna suomalaiseen. Vanhemmat pöntöt humputtelevat menemään kolmesta ja puolesta gallonasta (13 litraa) jopa seitsemään (26 litraa!), uudet pöntöt taas saavat käyttää korkeintaan 1,6 gallonaa (6 litraa) per vetäisy. Suomessa vanhatkin pöntöt imaisevat 9 litraa, uudet 4 litraa isoon ja 2 litraa pieneen.


20. Tiedättekö mitä, täällä puhutaan ihan eri kieltä kuin Suomessa! Edes finlandssvenskalla ei pärjää.

21. Jos osaa englantia, voi joutua tilanteisiin, joissa pitää höpötellä aivan tyhjänpäivisiä. Aiheena voi olla esimerkiksi sää, vaikka ihan jokainen on varmasti jo ihan itse huomannut, että tänään paistaa aurinko, ja saattaapa joku kysyä, mitä sinulle kuuluu, vaikkei ole oikeasti kiinnostunut kuulemaan peräpukamistasi.

22. Deodorantit ja pesuaineet ovat monen, myös armaan aviomieheni, mielestä eri makuisia (flavor) eivätkä hajuisia/tuoksuisia (scent). Itse pidättäydyn itsepintaisesti jälkimmäisessä, sillä en harrasta dödön syömistä.

23. Ruokakaupassa on usein töissä ihmisiä, joiden työnkuvaan kuuluu ostosten kassiin laittaminen (sacker). Jos erillistä kassittajaa ei ole, myyjä laittaa ostokset pusseihin puolestasi.

24. Hedelmiä ja vihanneksia ei punnita ja hinnoitella itse, vaan kassa hoitaa sen puolestasi.

25. Kaupoissa tuotteiden hinta ilmoitetaan verottomana ja osavaltiokohtaiset verot lisätään kassalla.

26. Vaikka nettipankit ovat parantuneet huimasti siitä, kun tänne muutin, niin jotkut jutut pitää maksaa edelleen shekeillä.

27. Amerikkalaiset rakastavat jääpaloja. Niitä pystyy ostamaan pussissa kaupoista ja huoltoasemilta, joten kylmälaukussa jäihin hukutetut kaljat limpparit pysyvät todella kylminä. Pakastimissa on usein jääpalakoneet. Jos tilaat ravintolassa Cokiksen, saat lasin, joka on täpötäynnä jäitä, mutta...

28. Lähes poikkeuksetta soft drinks, eli alkoholittomat juomat (maitoa lukuunottamatta) sisältävät free refills, eli saat juoda limsaa sydämesi kyllyydestä rajattomasti yhteen kiinteään hintaan.

29. Light-oluet ja peruslagerit ovat todella suosittuja (ja mauttomia), vaikka nykyisin pienpanimoita ja samalla erikoisempia oluita ilmestyykin kuin sieniä sateella. Pelkästään Kansas Cityssäkin niitä on parikymmentä.

30. Joissakin osavaltioissa, kuten naapurissamme Missourissa, ruokakaupasta saa kaljaa, viiniä ja viinaa. Tällä puolen rajaa ruokakaupat saavat myydä korkeintaan 3,2-prosenttista olutta. Joissakin osavaltioissa taas on erikseen viini- ja viinakauppa, jossa ei myydä olutta. Sitä taas saa sitten perusmarketista tai huoltoasemalta. Onpa olemassa sitten myös piirikuntia, joissa ei myydä alkoholia ollenkaan.

31. Tölkeistä ja pulloista ei (paria osavaltiota lukuunottamatta) saa takaisin panttia, joten ne päätyvät valitettavan usein roskiin, vaikka kierrätysmahdollisuuksiakin useimmiten on.

32. Vakuutusten hinta on järkyttävä. Siis ihan oikeasti.

33. TV-kanavien määrä huimaa päätä. Jos maksaa (mansikoita) kaapelipaketista, niitä on satoja. Antennillakin niitä saa suurkaupunkialueella kymmeniä, ilmaiseksi.

34. Kirosanat ja alastomuus ovat big no-no. Radiossa soitetaan valmiiksi sensuroituja versioita kirosanoja sisältävistä lauluista. Telkkarin puolella täysi alastomuus ja roisimpi kielenkäyttö on sallittua vain (lisä)maksullisilla kanavilla, kuten HBO.

35. Ruokailuvälineiden käyttö, eli veitsi-impotenssi (kiitos vain eräälle lukijalle tästä termistä!). Erotut varmasti joukosta, jos käytät haarukkaa JA veistä kuten suomalaiset yleensä.

36. Ruokailuvälineiden käyttämättömyys. Ravintoloissa on melkein aina annoksia, jotka on tarkoitettu syötäväksi käsin. Hampurilaiset, pizzat, wingsit, nachot. Kaikkia noita olen yrittänyt haarukalla ja veitsellä aikonaan teurastaa (epäuskoisten katseiden kera), mutta nykysisin olen jo niin amerikkalainen, että nappaan erinäisiä kastikkeita tirisevät ja tiputtelevat ruoat reippaasti kouraan ja pistän ääntä kohti.

37. Viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä, ainakaan tähän aikaan vuodesta: MM-jääkiekon päälle ei ymmärretä yhtään MITÄÄN! Pelit tulevat tänä vuonna pelkästään NHL Network -kanavalta, jota meillä ei tietenkään ole. No, onneksi nykyteknologia auttaa; katselen nytkin USA-Kanada-peliä, hähhäähhäää.

Aiempia kulttuurierolistauksia löytyy mm. täältä. Bonuksena merkinnän kommenteissa on hyviä ja luotettavia, varmasti suomea äidinkielenään puhuvien ja erityisesti kirjoittavien ihmisten tarjoamia lainamahdollisuuksia.

Keksitkö lisää? Päästäänkö neljäänkymmeneen eroavaisuuteen?

Lisätty myöhemmin: Lapsen koulutehtäviä juuri tutkiessani (pois heittäessäni, kröhöm...) tuli mieleen, että numero 7 kirjoitetaan käsin eri tavalla kuin Suomessa, eli ilman poikkiviivaa.

tiistai 17. huhtikuuta 2018

Kukaan ei oksentanut

Ei pitäisi nuolaista, ennen kuin tipahtaa. Maaliskuun alussa hehkutin saapunutta kevättä, mutta Jaskan marjat - eihän täällä ole edelleenkään puissa lehtiä. Viikonloppuna satoi lunta. Taas kerran.

Eipä se muuten olisi juurikaan haitannut (ainakaan paljoa...), mutta kun mökillä oli tarkoitus järjestää ystävän yllätyssynttärit tyttöjenillan muodossa. Vielä torstaina, kun kävimme tekemässä mökillä huolto- ja tarkastuskeikan, keikuttiin hellelukemissa. Perjantai-illalle ja lauantaille luvattiin sitten jo lunta ja jäätä, ja osaa pirskeisiin osallistujista, itseäni mukaan lukien, huolestutti mahdollisesti jäisillä ja mutkaisilla pikkuteillä ajelu. Kesärenkaat joka kelin renkaat alla.

Torstai-illan tunnelmia.

Mökki ja sauna valmiina viikonlopun viettoon. Joku oli käynyt tiputtamassa rantaan ison kalanraadon, joka ei ollut aivan välttämätön lisä.

Viime viikon lämpöaalto tuntui niin mahtavalta, mutta samalla myös melkoiselta kettuilulta. Kävimme torstaina mökkimatkalla Lawrence Beer Company -panimolla syömässä. Istuimme täpötäydellä patiolla, jossa soi livemusiikki. Tuuli kyllä niin kovasti, että hiukset meinasivat lähteä päästä, mutta muuten oli oikein leppoisaa. Samainen patio oli lauantaina tyhjä. Vain kova tuuli oli läsnä.


Perjantaina sääennuste näytti jo hieman paremmalta. Ei puhuttu enää mittavista lumimääristä, tai hengenvaarallisista olosuhteista, mutta viimaa ja pakkasta oli luvassa. Onneksi se ei saunassa haittaisi.

Scotty, joka on yleensä todella huono menemään yksin yhtään minnekään (paitsi töihin, jee...), läksi perjantaina töiden jälkeen entiseen yliopistokaupunkiimme Emporiaan keikalle synttärisankarin miehen kanssa, joka oli järjestänyt koko mökkireissun yllätyksenä vaimolleen. Vaikka Scottyn miniloma ei ollut alunperin ollenkaan riippuvainen synttäriylläristä, saimme punottua sen ansiosta vielä hämmentävämmän juonen, sillä Scotty toisi lauantaiaamuna pahaa-aavistamattoman sankarin ensin meille Kansas Cityyn, eikä suoraan mökille.

Minä vietin lämpöisän perjantain lasten kanssa puuhastellen. Neitokaisella ei ollut koulua, joten kävimme kaupassa ostamassa ulos virikkeitä ja illaksi vähän leffaherkkuja. Lapset riehuivat pihalla monta tuntia saippuakuplia jahdaten, ja vaikka pelkäsin etukäteen apokalyptisiä tappeluita, pieniä kärhämiä lukuunottamatta molemmat olivat kuin enkeleitä. Jopa tuo meidän uhmaikäinen, joka huutaa parhaillaan vieressä naama punaisena, koska ilmeisesti laitoin letun päälle hilloa väärin (?). Pahin jännitysmomentti oli se, kun kylmää ilmaa edeltänyt ukkosrintama kulki niin sen valtatien poikki, jolla daddy ajeli, kuin myös meidän talon yli, nakellen verrattain isojakin rakeita ikkunoihin ja kattoon. Selvittiin kuitenkin ilman vahinkoja. Ja tornadoja.

Olin tarkastamassa puhelimesta kauppalistaa, kun kaveri päätti tulla poseeraamaan.

Leffaillan jälkeen peittelin lapset meidän sänkyyn, sillä olin luvannut, että voisimme "retkeillä" siellä yhdessä yön yli. Tulin itse vielä alakertaan huokaisemaan ja nauttimaan hiljaisuudesta. Ja leipomaan marjapiirakan, jota en ollut ehtinyt päivällä tehdä. Puolen yön aikaan yläkerrasta kuului yökkäilyä ja yskimistä. Nousin rappuset ennätysvauhtia ja löysin kyyryssä istuvan puoliunisen tytön, jonka hiuksissa oli spaghettia.

Vein tärisevän lapsen kylpyyn ja petivaatteet tyynyjä ja peittoja myöten pesukoneeseen. Siirsin nukkuvan pienen miehen omaan sänkyynsä ja rauhoittelin potilasta. Pumppasin parvisängyssä normaalisti nukkuvalle tytölle ilmapatjan lattialle ja pari tuntia siivoiltuani ja käsiäni hysteerisesti pestyäni menin itse vierashuoneeseen, sillä meidän makuuhuone oli taudin nollapiste. Pelkäsin, että pienempi lapsi alkaisi oksentaa, joten siirsin hänet viereeni, jotta kuulisin varmasti, jos niin kävisi. Lähetin Scottylle viestin meidän sairastuvalta, jotta siellä päässä tiedettäisiin, että oli valitettavasti mahdollista, että minä en voisi osallistua tyttöjeniltaan, ja riennoille olisi löydettävä joku muu paikka kuin meidän mökki. Kuulostelin oloani ja heräilin vähän väliä kuuntelemaan lasten tasaista ja unista tuhinaa.

Kukaan ei oksentanut.

Heräsin ennen kahdeksaa siihen, kun potilas lauleskeli ja pyysi vettä. Ja ruokaa! Minulla oli edelleen hyvä olo, ja koska koko edellisen päivän pöpöjä siskoltaan saanut pieni mieskin oli terve, luotin siihen, että selvisin säikähdyksellä. Synttärisuunnitelmat pysyivät entisellään, ja kymmenen jälkeen meidän keittiössä istui hyvin hämmentynyt naisihminen, jolle mies oli antanut listan pakattavista tavaroista. Sankaritar tiesi sen verran, että tulisi viettämään illan naisseurassa, sillä mies oli kehottanut terottamaan sakset...

Puolen päivän aikaan olimme Lawrence Beer Companylla sankarin miehen tarjoamalla lounaalla, ja sieltä jatkoimme viiden naisen voimin matkaa pohjoiseen mökille harmaassa ja sateisessa, lopulta lumisessa säässä. Hello Kitty -ilmapallo ja sateenkaarikakku toivat kuitenkin väriä päivään, samoin kuin vähintäänkin värikkäät persoonat. Nauroimme ja itkimme, saunoimme ja kuuntelimme ihan kamalaa ja kamalan ihanaa musiikkia. Minä kävin jopa "uimassa" (eli hyppäämässä 8-asteiseen veteen pariksi sekunniksi) kahdesti.

Kukaan ei oksentanut.

perjantai 6. huhtikuuta 2018

Tammikuinen Suomi

Normaalisti saattaisi tuntua hieman hullulta kirjoittaa tammikuisesta Suomen-lumilomasta huhtikuun alussa, mutta ei, ei tänä vuonna. Siinä, missä luontoäiti on yleensä hellinyt meitä jo useammalla hellepäivällä tässä vaiheessa vuotta, tänä "keväänä" on "nautittu" pakkasista, lumesta, sohjosta, loskasta ja jäästä.

Meillä oli aivan mahtava loma.


Pakkaamisen olisi varmaan voinut hoitaa taas aiemmin, kuin lähtöä edeltävänä yönä, mutta menihän se näinkin. Mitään ei unohtunut, mutta kamaa oli taas vaikka muille jakaa. Kirjaimellisesti. Vietimme Suomessa jälkijoulun perheeni kanssa, joten lahjoja ei viime jouluna tarvinnut lähettää postissa, vaan ne kulkivat kätevästi laukuissa.

Helsinki-Vantaa-selfie ennen Tikkurilan rautatieasemalle siirtymistä.

Meidän neiti ei tiennyt, että mummo ja ukki olivat tulossa lentokentälle vastaan. Amsterdamissa jatkolentoa odotellessamme hän oli kovin huolissaan erityisesti ukin jaksamisesta; hän tuumaili, että ukki on varmasti niin kovin innoissaan hänen näkemisestään, eikä hän ollut ihan varma, jaksaisiko ukki odottaa enää kovin kauaa. Tyllerön ilme olikin melkoisen muikea, kun matkalaukkujen saamisen jälkeen vastassa oli kaksi tuttua naamaa. En tiedä, kuka huokaisi helpotuksesta eniten. Apukädet ja -sylit olivat yön yli matkustamisen jälkeen enemmän kuin tarpeen.

Totuttelimme muutaman päivän verran aikaeroon Lapinlahdella, ennen kuin karavaanailimme Vuokattiin koko perheen voimin pitkäksi viikonlopuksi. Nuoriso (vieläkö yli kolmekymppiset on nuorisoa?) vuokrasi vehkeet kahdeksi päiväksi, ja rinteessä tulikin jyryttyä ihan kiitettävästi. Kyllä se vielä mieleen muistui melkein kymmenen vuoden tauon jälkeenkin.



Pikkuveikka sai tyytyä koko viikonlopun pulkkakyytiin, mutta isosisko oli jo sen verran iso, että hänet laitettiin laskettelukouluun. Opettaja oli aivan mahtava ja hätisteli meidät pois paikalta ja rinteeseen. Suomen ja englannin sekametelisoppa jäi kaikumaan taaksemme, ja kun palasimme tarkistamaan tilanteen ensimmäistä kertaa, tyttö tuli jo auraamalla lastenrinnettä alas.

Onneksi mummo oli paikalla tallentamassa muistoja.

Laskettelun lisäksi vietimme Vuokatissa tosiaan perhejoulun, johon sisältyi kinkusta ja lanttulaatikosta lähtien kaikki Suomi-perinteet. Mistään ei olisi voinut päätellä, että juhlimme kuukautta myöhässä. Paitsi ehkä kuusen puuttumisesta.

Vuokatista paluun jälkeen vietimme vielä viikon Savon maisemissa. Kelit olivat mitä mahtavimmat ulkoilun kannalta, ja sitä tulikin tehtyä. Meidän neitokainen halusi ehdottomasti käydä mummon ja ukin mökillä, jossa ihmeteltiin lumen paljoutta ja paistettiin makkarat. Käytiin toki saunassakin, muttei valitettavasti savusaunassa, sillä sinne ei ole mitään asiaa ennen juhannusta, jos silloinkaan, viimeaikaisien lumipäivityskuvien perusteella.


Kuva samasta kohtaa elokuussa 2016. Ei paljoakaan eroa.

Melkein parasta koko reissussa oli se, että meidän pienestä miehestä, joka oli ennen niin kovin antikristus antipipo, antitakki ja antihanskat, kuoriutui toppavaatteita rakastava tyyppi. Siskon koulumatkojen takia ei ole siis tarvinnut enää tapella vähintään kymmentä minuuttia ja judoilla liukkaalle ja yllättävän vahvalle 2,5-vuotiaalle säänmukaisia kamppeita niskaan.


Tässäkin kuvassa oli pipo päässä, ihan vapaaehtoisesti!

Hyödynsimme myös Lapinlahden ulkoilumahdollisuuksia ja kävimme kokeilemassa luistelua. Vaikka tuo meidän viisi ja huom. puolivuotias oli vasta toista kertaa luistimilla, pahimmilta pyllähdyksiltä vältyttiin ja mukavaa oli. Kylläpä tuntui itsestäkin kivalta vetäistä vanhat ja elämää nähneet hokkarit jalkaan ja painella ulkojäällä entisen yläasteen (nykyisen ala-asteen vai miksi niitä sanotaan?) edessä.


Ehdimmepä käydä Scottyn kanssa lumikenkäilemässäkin tutuissa lapsuudenmaisemissa Liisanmäellä. Olihan hauskaa! Ja kaunista! Ja raskasta! Lapsuudesta puheen ollen, ehdin nähdä useampaa ystävää, joiden kanssa kemiat vain kohtaavat vuosikymmenestä toiseen. Aika loppui taas tietysti kesken, eikä kaikkien kanssa  valitettavasti ehtinyt tai olosuhteiden vuoksi voinut treffata. Mutta hei, se Liisanmäki:




Super Bowl -sunnuntaina piti suunnata sitten jo Helsinkiin. Lähtö on aina niin kovin haikeaa, eikä asiaa auttanut yhtään se, että lapsetkin ikävöivät. Onneksi junasta, heti käytävän toiselta puolelta löytyi pellavatukkainen kaveri, joka toimi hyvänä harhautuksena jonkin aikaa, ja jonka kanssa oli kiva syödä matkaevääksi ostettuja muumikeksejä. Meidän kansasitar yritti kovasti selittää noin nelivuotiaalle punaposkiselle pojalle kaikenlaista englanniksi. Sai vastaukseksi kovin hölmistyneen ja savolaisen "Täh?".

Majoituimme Helsingissä Jätkäsaaren Clarioniin, ja en voi kuin suositella! Näköalat olivat melkoisen mainiot, huone siisti, aamupala maittavaa ja 16. kerroksen uima-allasosasto pelottava (siis siinä uima-altaassa on lasipohja, hyyyyi!) mahtava, ja henkilökuntakin ihan mukiinmenevää. Onnenkantamoisten kautta ehdimme treffata pikaisesti hotellin Skybaarissa niin turkulaisia ystäviä Kansas Citystä (vai kansascityläisiä ystäviä Turusta?) kuin sukulaisiakin.

Ei huono huone.

Helsingin ohjelmistoon kuului myös pienimuotoinen vaihtari-reunion ja Super Bowl -kisakatsomo, eikä sillä porukalla voi olla muuta kuin hauskaa. Kuten jo aiemmin totesin, meillä oli ihan mieletön loma, eikä mikään oikeastaan olisi voinut mennä paremmin. Lapset saivat kunnon kielikylvyn (isompi kysyi mm. hotellilla hyvin reteästi "When are we going yläkertaan?", viimeistä sanaa painottaen ja ärrää päräyttäen), me raitista ilmaa ja rutkasti uusia muistoja. Tammikuinen Suomi olisi voinut olla vihamielinen ja synkkä, mutta vielä mitä, aurinko paistoi, minkä maapallon kallistukselta pystyi, ja pakkasmittari pysyi varsin siedettävissä lukemissa. Saattoivatpa Lapinlahden paikallislehden Matin ja Liisan lukijat nähdä erään kansasilaistuneen savolaisen pärstänkin pari viikkoa meidän loman jälkeen.

Kotiinpaluu oli asiaankuuluvasti katkeransuloinen. Meillä lasketaan jo päiviä halloweeniin, sillä mummo ja ukki suunnittelevat silloin reissua tänne päin. Jospa kuitenkin nautittaisiin kesästä ensin. Jos se koskaan tulee.

maanantai 5. maaliskuuta 2018

Maalari maalaa taloa - pelkuri ei

Viimeinenkin matkalaukku on nyt purettu! Rasti seinään!

Vielä pari viikkoa sitten taivaalta tuli jäätä ja lunta, ja koulut olivat päivätolkulla kiinni. Sen jälkeen Kansasissa on kuitenkin ollut kovin keväistä viikon ajan, ja tekisi mieli mennä tonkimaan pihaa, kaataa puita, istutella uusia, ja maalata rakeiden kolhimia räystäslautoja, ennen kuin ne lahoavat paikoilleen. Vaikka viimeisin kuulostaa aika helpolta ja nopealta hommalta, niin lautojen maalaaminen onkin hieman kinkkistä, sillä meidän torppa ei ole ihan matalimmasta päästä, eikä meillä ole niin korkeita tikkaita, että katonrajaan yltäisimme. Eipä sillä, että sinne kumpikaan uskaltaisi kiivetä, meikäläinen varsinkaan.

Koska meidän pitänee joka tapauksessa nakittaa joku tekemään homma meidän puolesta, niin tulipa semmoinen juttu mieleen, että samallahan sitä voisi vaihtaa talon väriä... Pienellä lisävaivalla! Harmi vain, etteivät rahalliset rahkeet todellakaan riitä tällä hetkellä kokonaisen maalariarmeijan palkkaamiseen. Jos en olisi tämmöinen pelkuri, niin talohan olisi jo maalattu, sillä sainhan idean jo viikko sitten.

Rajoitteista huolimatta olen selannut inspiraatiokuvia netistä, ja pakkomielle vain kasvaa. Voihan hemmetti.

Kevät on tullut sisällekin. Pitkään kukattomana mököttänyt orkidea kasvatti uuden kukkavarren.

Kukkasia löytyy lisääkin. IKEAn aletuoli pääsi meille kukkapöydäksi.

Pitänee yrittää työntää mahtipontiset urakkahaaveet taka-alalle ja nauttia lämpenevistä ilmoista ja kohta hiirenkorville puhkeavista puista. (Tai sitten alan lotota ihan tosissaan.) Kevät on ihan parasta aikaa ulkoilla, kun ei ole vielä liian kuuma, eivätkä ötökät kiusaa. Uimakausikin on jo aloitettu mökillä - neljäasteisessa vedessä. Kai tässä joten kuten pärjätään, vaikkei talo uutta maalihuntua tänä keväänä saisikaan.

Käytiin lauantaina pelaamassa koko perheen (miinus hepulikoira Sisu ja kissat) voimin frisbeegolfia.
Tai Scotty pelasi, ja minä räpiköin pusikoissa. Miten voikin ihminen olla näin lahjakas kaikenlaisissa heittolajeissa?!

perjantai 23. helmikuuta 2018

I'm Back!

On hieman hassua ajatella, että olen joskus aikoinaan perustanut IRC-Galleriaan ryhmän nimeltä Jahkailu, jotta voisin lisätä sen harrastuslistalle. Oi, kyllä.

Pelkästään tällä viikolla olen hetken mielijohteesta väsännyt sohvan taakse hyllykön IKEA:n puisista laatikoista ja lätkinyt takan laatoituksen päälle portaikkoprojektista ylijääneitä vinyylilautoja, vaikka en ollut edes oikeastaan varma, pysyisivätkö ne siinä. Molempiin kohteisiin meillä (minulla...) oli alunperin aivan erilaiset suunnitelmat - sohvan taakse oikein piirustukset - mutta näin kävi. Ihan ilman mitään jahkailua.

Jälkeen. Kai tuohon voisi vielä listatkin laittaa. Joskus.

Ennen.

Hyllykkö ja tyynyjä rakastava koira.

Vaikka arjen aikataulutus koostuukin nykyisin pelkästään lapsen kouluun viemisestä ja sieltä hakemisesta, keksin kyllä kaikenlaista puuhaa siihen välille. Rehellisyyden nimissä on toki mainittava, että suurin osa ajasta menee aivan tarpeettomaan haahuiluun, mutta jahkailua en enää harrastuksiini lukisi. Päikkärit kyllä pitää paikkansa edelleen. Tai niistä haaveilu.

Jep...

Hätiköidyn supertehokkuuden tasapainoksi meidän makuuhuoneen lattialta löytyy edelleen Suomen-reissun jäljiltä purkamaton matkalaukku, jossa on periaatteessa puhtaita vaatteita, mutta koska ne ovat olleet laukussa jo viikkotolkulla, niin ne pitäisi varmaan pestä ennen hyllyille laittamista. Purkaisin mieluummin vaikka jonkun väliseinän kuin matkalaukun. Mikähän ihme siinä on niin kamalan vaikeaa? Pitäisiköhän perustaa IRC-Galleriaan ryhmä nimeltä Matkalaukkujahkailu?

Siirsin toissapäivänä Suomi-kuvat tietokoneelle. Toivoa siis on, että saan ne jossain vaiheessa käytyä läpi ja julkaistua joitakin otoksia blogin puolella. Olympialaisetkin loppuvat kohtsillään. Meillä oli aivan uskomattoman mukava loma, josta varmaan kannattaisi kirjoitella jotain ylös, ennen kuin unohdan sen koskaan tapahtuneenkaan. Muistan kyllä ikuisesti jonkun teininä tehdyn mokan, mutta kaikki muu meinaa unohtua. Kuten nyt esimerkiksi blogin kirjoittelu.

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Ulkosavolaisen joulukalenteri: 24. luukku eli uatto ite

Saatiin valkea joulu! Viime yönä sateli pari senttiä ensilunta, joten tänään ollaan peuhattu puuterissa (mm. yksi puoli- ja yksi täysin amerikkalainen pikkutyttö mylläsi takapihalla saunan jälkeen puoli- tai ehkä enemmänkin 3/4-alasti kirkuen "Finnish Christmas!"). Tällä hetkellä mies ja lapset ovat ulkona sytyttelemässä kynttilöitä. Mies näköjään amerikkalaisittain toppatakki ja shortsit päällä.


Scottyn sisko tuli pesueineen meille brunssille, erityisesti maistelemaan miesystävän meille hommaamaa kinkkua. Muu menu koostui graavilohesta, sienisalaatista, ruisleivästä ja riisipuurosta (sekä toki pipareista ja ässistä). Kun mahat oli saatu aivan liian täyteen, siirryimme kellariin katsomaan amerikkalaista jalkapalloa ja saunomaan.

Serkkuvierailun jälkeen skypettelimme Suomeen, ja nyt uunissa muhii karjalanpaisti, joka saa kohta seurakseen punajuurilaatikon.

Kirjoittelen varmasti vielä meidän joulusta -- erityisesti amerikkalaisten ja suomalaisten jouluperinteiden yhteensovittamisesta, mutta nyt pitää alkaa valmistautua saunomaan ja syömään. Luulen, että joulupukki saattaa käydä saunavuoron aikaan...