torstai 14. joulukuuta 2017

Ulkosavolaisen joulukalenteri: 14. luukku

Me saatiin tänään ihan oikea joulukinkku. Semmoinen kunnon potka.

Paikalliset joulukinkut ovat enimmäkseen makeita spiraaliksi leikattuja kinkkuja, joten olemme viime vuosina turvautuneet IKEAn pakastelaarin tarjontaan, josta on löytynyt suolattuja kinkkurullia, joskus kypsiä, joskus raakoja. Tänä vuonna laari on tosin ollut tyhjillään joka kerran siellä (vähän liiankin usein) vieraillessani, mutta eipä minua ruåtsalaisten oharit haittaa - meitä potkaisi (get it, potkaisi?) tänä vuonna onni. Miehen siskon miesystävällä on melkoisia yhteyksiä, ja tänään meille toimitettiin tuore melkein kymmenkiloinen possunkannikka.

Nyt pitäisi uskaltautua vain ruiskusuolaamaan luinen möhkäle. Kutsuttiin lihadiileri jouluaattobrunssille, joten toivottavasti en ihan täysin teurasta (get it, teurasta?) kimpaletta.

Kuva ei liity kinkkuun mitenkään. Sisu päätti tänään, että selkää lattialla venyttelevä ja poksautteleva mamma on sopiva tyyny ja rupesi unille.

Täällä on ihminen välissä.

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Ulkosavolaisen joulukalenteri: 13. luukku

Meidän neitokaisen luokassa on ollut tässä joulun alla kylässä Grinch, joka antaa lapsille tehtäviä ja haluaa heidän olevan kilttejä, avuliaita ja anteliaita. Jos (ja kun) lapset tehtävissä onnistuvat, Grinch palkitsee heidät. Eilisen onnistumisen palkintona lapsukaiset saivat tänään mennä kouluun yöpuvussa.

Ehdittiin vähän leikkiä kampaamoakin ennen kouluun lähtöä.


Lapsilla oli ollut tosi mukavaa. Huomenna reppuun pitää muistaa pakata pehmolelu ja aamutossut, joiden kouluun vieminen on myös palkinto - tällä kertaa opettajilta ja muulta henkilökunnalta saaduista PAWS-lipukkeista, joita lapset saavat yleisestä hyvästä käytöksestä. Kun niitä on kertynyt tarpeeksi, lapsi voi lunastaa palkintoja kuten mm. Skittles-karkkeja (3 PAWS), hattu- tai aamutossupäivä (5 PAWS), istuminen opettajan tuolissa yhden päivän ajan (10 PAWS), jonkun toisen luokan apuopena oleminen (15 PAWS), 15 minuuttia iPad-aikaa (20 PAWS), mahdollisuus lounastaa rehtorin tai oman open kanssa luokassa tai lisäaikaa välitunnille koko luokalle (30 PAWS).

Meidän neidin mielestä välitunnit tosin ovat ajanhukkaa, sillä olisi kuulemma paljon hyödyllisempää opiskella matematiikkaa. Vaihtuikohan tuo lapsi vahingossa synnytyslaitoksella?

tiistai 12. joulukuuta 2017

Ulkosavolaisen joulukalenteri: 12. luukku

Tänään tonttuilin pikkuisen, kun tekaisin yhden joululahjan, mutten uskalla laittaa siitä kuvaa, koska saaja saattaisi vahingossa nähdä sen. Jääköön siis salaisuudeksi. Uskallan kuitenkin julkaista kuvatodisteita improvisoidusta ruisleivästä.

Jääkaapissa oli vanhaksi pian menevää piimää, josta oli tarkoitus tehdä ohrariskaa, mutta koska meidän lähikaupassa ohrajauhojen kohta hyllyssä on ollut jo jonkin aikaa tyhjillään, ohrarieskan teon suhteen otti ohraleipä. Kuiva-ainekaapissa oli runsaasti ruisjauhoja, joten päätin kokeilla, millaisia limppuja saisin aikaiseksi, jos korvaisin rieskaohjeen ohrajauhot rukiilla.

Hyväähän siitä tuli, lastenkin mielestä.


Tällä hetkellä seuraillaan ääntenlaskentaa Alabaman senaattorikisasta, jossa ovat vastakkain Trumpin ja erityisesti Steve Bannonin puskema ehdokas Roy Moore, jota useat naiset ovat syyttäneet sopimattomasta käytöksestä heitä kohtaan, kun he olivat teini-ikäisiä, ja demokraatti Doug Jones. Jotkut alabamalaiset ovat antaneet haastatteluja, jossa ovat sanoneet ihan omalla nimellä ja naamalla, että on suurempi synti olla demokraatti ja toki samalla vauvantappaja kuin (ehkä) lapsiinsekaantuja. Tällä hetkellä, kun äänistä on laskettu reilut 80%, ehdokkaat ovat lähes rinta rinnan.

Jännäksi menee, vaikka kaiken järjen mukaan ei pitäisi.

maanantai 11. joulukuuta 2017

Ulkosavolaisen joulukalenteri: 11. luukku


Meillä juhlittiin tänään kolmevuotiasta hepulikoiraa. Olen kuullut jotain huhuja, että labbikset, jollainen Sisu ilmeisesti puoliksi on, kasvavat ns. aikuisiksi kolmen vuoden kohdalla. Sellaisia merkkejä täällä ei kuitenkaan ole vielä ilmassa ollut. En usko, että meidän Sisu aikuistuu ikinä. Ikuinen keskenkasvuinen.


Juhliminen jäi hieman vaisuksi, sillä edes ulos ei oikein päästy riehumaan. Keli oli aurinkoinen, mutta tuulenpuuskat olivat ajoittain niin rajuja, että takapihan kalusteet löysivät itselleen uudet paikat. Eilen oli kyllä vissiin tullut temmellettyä kyläpaikassa muutaman päivän edestä, sillä synttärisankari on ollut koko päivän kuin ruumis, jolla on VIP-kortti. Olemme siis tyytyneet oikeastaan pelkkään rapsutteluun ja halailuun -- edes herkkuja ei olla pahemmin uskallettu tyypille muutaman viikon takaisen haimatulehdusepäilyn jälkeen antaa.

Ehkä vastustellaan tänä yönä sänkyyn väkisin ja muka kovin huomaamattomasti hiipivää koiraa normaalia vähemmän. Kun Sisulla iskee halipula, niin lähellä on saatava olla. Ja onhan se vielä ihan vauva.

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Ulkosavolaisen joulukalenteri: 10. luukku

Tänään tonttuiltiin Kansas City Chiefsien kanssa NFL-pelissä, ja hei, voitokkaasti vihdoinkin! Saimme kaverilta yllättäen ilmaiset liput Chiefs-Raiders-peliin, ja oli vaikea sanoa ei, kun hyvät ystävät vielä lupautuivat vahtimaan karvaisia ja vähemmän karvaisia lapsia. Pääsimme siis jo toiseen perättäiseen kotipeliin huutamaan äänen käheäksi. Keli oli mitä mainioin, vaikka aamulla tailgateillessa oli hieman viileää. Ei voi valittaa, jos joulukuussa tarkenee hupparissa.


Neuloin meille molemmille viikonlopun aikana kotijoukkueen väreihin sopivat kaljakintaat, mutta tulimme kotiin vain yhden kanssa, sillä vieressä istunut/seisonut fani innostui niistä niin paljon, että osti minulta tumpun kädestä. Jäimme siis melkein rahallisesti voitolle pelireissusta, jos ei lasketa niitä kympin oluita, jotka stadionilla ostimme.


Tässä varmaan kannattaisi pian alkaa harkita nukkumaan menemistä. Viime yön unet jäivät neljään tuntiin, sillä oli pakko katsoa uusin ja samalla kolmannen kauden viimeinen Outlander-jakso, minkä jälkeen pienin kaksijalkainen oli sitä mieltä, että lepo on melko turhaa. Aamukuuden herätys oli hieman karu, mutta kyllähän se kannatti.

Go Chiefs!

lauantai 9. joulukuuta 2017

Ulkosavolaisen joulukalenteri: 9. luukku

"On yötä yökötellä Annin päivän aikaan."

Vaikka itselle nimipäivä ei ole koskaan ollut mikään suuren juhlan aihe, niin mummo muisti Annan, Annen, Annin jne. päivän joka vuosi ja toi minulle ruusuja yllä olevien saatesanojen kera. Sen vuoksi joulukuun 9. tuo minulle aina lämpimiä muistoja mieleen.

Yhdysvalloissa nimipäivä on oikeastaan täysin tuntematon käsite, joten meillä ei kahviteltu tai muutenkaan juhlittu yhtään mitenkään nimipäiväsankaria. Kävimme tänään heittämässä lasten kanssa mökillä pikakeikan, minkä jälkeen ajelimme läheiseen yliopistokaupunkiin, Lawrenceen ja University of Kansasin jättimäiselle kampukselle luonnonhistorialliseen museoon kiertelemään. Meidän viisivuotias neitokainen olisi voinut jäädä sinne tutkimaan jokaista pikkujuttua vaikka kuinka kauaksi aikaa, mutta tuo kaksivuotias uhmailija... ei. Ensin meni hermot, kun ulkona laitettiin takki päälle, ja sitten heti perään uudestaan, kun takki otettiin sisällä pois.

Fossiileiden ja muiden jännittävien juttujen jälkeen jatkoimme matkaa Lawrencen keskustaan syömään. Herkuttelun jälkeen vein tytön eurooppalaiseen markettiin shoppailemaan, ja isukki ja poika kävivät hakemassa paikalliselta panimolta hieman herkkuja. Me naiset löysimme mm. Turkinpippureita ja Dumleja, joten ei ollut mikään turha reissu.


Kotiin lähtiessä alkoi jo hämärtää, ja pääkadun jouluvalot syttyivät. "It's so pretty!" Totta, lapsukaiseni.

perjantai 8. joulukuuta 2017

Ulkosavolaisen joulukalenteri: 8. luukku

Asumme naapurustossa, jossa on monien kammoksuma HOA, eli asunnonomistajayhdistys, joiden säännöt vaihtelevat naapurustosta toiseen. Joissakin tuntuu olevan aika tiukka kyttäämismeininki, ja säännöissä määrätään jopa verhojen värit, mutta meillä on onneksi aika rentoa. Mitään turhaa nipottamista ei tässä kuuden ja puolen vuoden aikana ole tullut vastaan, mutta toisaalta naapurusto on myös pysynyt siistinä ehkäpä juuri säädösten ja niitä noudattavien asukkaiden vuoksi.

Maksamme joka vuosi HOA:n vuosimaksun, joka on tässä naapurustossa 350 dollaria. Hintaan kuuluu uima-altaan käyttöoikeus (ja sen sekä yleisten piha-alueiden huolto ulkopuolisen tahon toimesta) ja näin joulukuussa hevoskärryajelu naapuruston ympäri.

Usein on käynyt niin, että meillä on ollut muita menoja heppailun aikana, mutta viime ja tänä vuonna aikataulut ovat olleet suosiollisia ja olemme päässeet puoleksi tunniksi heinäkasojen päälle kuuntelemaan kavioiden kopsetta ja ihastelemaan ja ihmettelemään naapureiden joulukoristeluja.

Monet ovat hyvällä maulla toteutettuja, toiset... Niin.


Nuo kaksikerroksiset puhallettavat barbarat kavereineen näkyvät meidän takapihalle oikein mainiosti. Kärryajelulla moni tuntui pohtivan, millainen sähkölasku näillä naapureilla mahtaa joulukuussa ollakaan. Etupiha ei ole juurikaan hillitympi.


Lapset olivat silmät ja suut pyöreänä koko ajelun ajan, ja kun sen jälkeen pääsivät vielä silittelemään jättiheppoja, niin olihan riemu katossa. Tästä puhutaan varmasti vielä pitkään.

Minulle kokemuksen kruunasi lämmittely kunnon löylyissä. Sauna, aah.