Kotoisia kuvia

Jep. Kuvailin tänään muka lyhyen esittelyvideon tästä meidän tönöstä, mutta siitäpä tulikin tämän savolaisen selostamana liian pitkä Youtubeen, joten taidan jättää videon osiin pätkimisen (tai uudelleen kuvaamisen) huomiselle. Palataan sen tiimoilta asiaan siis toivottavasti huomenissa.

Tässä kuitenkin vähän esimakua muutaman liikkumattoman kuvan muodossa:

Köökki.

Olohuone.

Master.

 Master bath.

Punainen vierashuone.

Uudet verhot.

*****

Käytiin muuten viime sunnuntaina kirkossa, eikä tällä kertaa edes pitkin hampain. Meistä tuli nimittäin kaksi kuukautta vanhan neitokaisen kummeja. Oli aika mieletön kunnia! Täällä ainakin katolilaiset valitsevat kummit sillä periaatteella, että jos vanhemmille sattuu jotain ikävää, eivätkä he enää pysty huolehtimaan lapsesta, niin vastuu lankeaa kummeille (godparents). Meistä ei siis tullut pelkkiä lahja-automaatteja. En sitten tiedä, kuinka usein homma toimii käytännössä ihan noin.

Itsehän en näin ei-katolilaisena pakanana voisi periaatteessa olla virallinen kummi, mutta kun minulta ei kerran mitään kyselty, niin ihan pokkana lupailin vaikka mitä koko seurakunnan edessä. Pikkupirpanan vanhemmille (eli S:n siskolle ja siskon miehelle) taisikin olla tärkeintä, että tyttö saa rakastavat kummit, vaikka nämä kummitukset eivät mitään hengellisiä neuvoja lapselle oikein osaakaan antaa. Jo S:n siskon pyytäessä meitä kummeiksi S naureskeli, että meiltä kyllä saa melko hyviä moraalisia neuvoja, mutta on aika turha odottaa hyvin pyhiä saarnoja ihmiseltä (S), joka luuli, että Jeesuksen isän nimi oli John. Sisko sanoi, että hän odottaa meiltä vain sitä, että jos hän kuolee, niin meidän on huolehdittava, että tyttö käy pyhäkoulua. S sanoi: "I can do that. I'll just tell her to blame her dead mother, not me!"

Kummityttö kävi eilen uimassa meidän kanssa.

Jatketaan samalla teemalla

Nyt kun olen kehunut Suomi-herkut vähintään maasta Marsiin, niin pitää välillä iloita näistä uuden kodin tuomista eduistakin. Niitäkin nimittäin riittää.

Jos ei ole vielä käynyt selväksi, niin pidän herkuttelusta ja laiskottelusta, ja varsinkin noiden kahden harrastuksen yhdistämisestä. Oivan mahdollisuuden tähän tarjoavat kauppojen ja ravintoloiden ylitsepursuavat mässytarjonnat sekä melkoisen kattava tv-tarjonta.

Kun muutettiin tänne (muutan tasan vuosi sitten!), valittiin sellainen kaapelikanavapaketti, johon kuului HBO. Olin jo Suomessa koukuttunut True Blood -sarjaan, joten olikin aika luksusta päästä katsomaan sitä ihan tuoreeltaan (ja laillisesti) omalta kotisohvalta. Pian ihastuin myös HBO:n muihin tuotoksiin, kuten Boardwalk Empireen, The Ricky Gervais Show'hun, Real Time with Bill Maher -talk show'hun, sekä viimeisimpänä muttei todellakaan vähäisimpänä Game of Thronesiin, joka jäi juuri tauolle. Eipä ole siis ihme, että nykyisessä asumuksessakin näkyy HBO sekä HBO On Demand, joka mahdollistaa sarjojen ja elokuvien katselun ihan mihin aikaan tahansa.

Team Alcide!

Vaikkei peruskaupoista saakaan salmiakkia, niin toki sieltä löytyy sen verran paljon muuta mässättävää, ettei vyöhön ainakaan tarvitse tehdä lisää reikiä. Eilen ostin tuoreita mansikoita ja tänään ajattelin ostaa viikonlopun kunniaksi aivan järjettömän herkullisia jalapeño-sipsejä. Saatanpa niillä herkutellessani katsoa pari jaksoa True Bloodin  kolmatta tuotantokautta, ihan vain fiilistelyn (Alciden) vuoksi. Neljäs tuotantokausi alkaa ylihuomenna! Tai sitten jatkan The Southern Vampire Mysteries -kirjasarjan läpi koluamista (jälleen kerran). Olen niin iloinen, että olen saanut haalittua kaikki osat kirjahyllyyn!

Illalla pääsen herkuttelemaan aidolla jenkkiruoalla. Mennään meidän lemppariurheilubaariin nimeltä Coach's. Sieltä saa vaatimattomasti maailman parhaita wingsejä. Taisto on tiukka Coach'sin ja Buffalo Wild Wingsin välillä, mutta Coach'sin siipiin taidetaan laittaa jotain koukuttavaa ainetta, sillä minun on päästävä sinne tasaisin väliajoin. Muutenkin tekee jatkuvasti mieli aina vain tulisempaa ja tulisempaa ruokaa, ja onneksi tarjontaa löytyykin yllin kyllin, muun muassa meksikolaisen ruoan ja barbecuen muodossa.

Voisin jatkaa tätä listaa ihan loputtomiin, mutta meidän langaton netti pätkii sen verran pahasti, että taitaa olla parempi julkaista teksti nyt, kun signaali on suhteellisen vakaa. Minun täytyy sitä paitsi jatkaa verhourakkaa. S osti minulle synttärilahjaksi ompelukoneen (veti takaisin sen puutarhakauppajutun), joka on niin hieno, että minulla meni eilen varmaan noin tunti ohjekirjaa lukiessa. Sain kuitenkin jo yhden projektin valmiiksi; värkkäsin keittiöön uuden kapan. Tänään vuorossa on yhden makuuhuoneen verhot. Voisin laitella kuvia, kunhan saan talon taas asuttavaan/kuvattavaan kuntoon, eli ehkä ensi viikolla. Nämä meidän DIY-projetkit ovat vallanneet jo autotallistakin puolet...

Hyvää juhannusta, missä ikinä olettekin!

Nälkä kasvaa siitä kirjoittaessa

Eilen iski taas ihan puskista uusia herkkup*rseilyn kohteita, joita odottaa karu kohtalo, kunhan Suomeen asti pääsen. Ensiksi alkoi tehdä mieli Turun väkevää sinappia. Maistuisi grillimakkaran kanssa, vaikka kyllähän noin hyvä sinappi menee vaikka ilman lisukkeitakin.

Kun olin päässyt pahimmasta sinappihimosta yli, rupesi voileipäkakku kummittelemaan päässä. Kaveri ehdotti, että tekisin sellaisen täällä itse, mutta valittelin, etten löydä oikeanlaisia aineksia, ainakaan helposti tai halvalla. Kylmäsavustettu lohikin maksaa miljoonia!

Seuraavaksi olisin ahminut sulatejuustoa ja valkosipulituorejuustoa, jos sellaisia olisi käden ulottuvilla ollut. Täältä saa kyllä processed cheeseä (mikä houkutteleva nimi), joka muistuttaa etäisesti sulatejuustoa, vaikkakin sitä on paljon helpompi löytää kiinteässä kuin pehmeässä muodossa, sekä cream cheeseä, joka muistuttaa ehkä vähemmän etäisesti tuorejuustoa, mutta en ole vielä löytänyt esimerkiksi Valion Violalle vertoja vetävää cream cheeseä tai Koskenlaskijan veroista processed cheeseä. Sitä paitsi S ei suostu syömään cream cheeseä, mutta söi Suomessa tuorejuustoa. I rest my case.

Lopulta päädyin haaveilemaan jo punajuurisalaatista, puolukka- ja lakkahillosta, karjalanpiirakoista ja munavoista... Ekan illan menusta tuleekin varmasti aika mielenkiintoinen.

Kuvat Googlesta.

Jälkiruoaksi söisin vielä Turun sinappia ja kermaviiliä.

Kadonneen tempun metsästys

Muistin perjantai-iltana osaavani jotain todella ihmeellistä ja upeaa. Edellisen kerran testasin tätä temppua varmaankin 10-pennisillä, eli kokeilujen väliin mahtuu muutama vuosi ja ainakin yksi vuosituhannenvaihde. Tällä kertaa temppuvälineinä toimivat kuusi quarteria (25 cents), yksi nickel (5 cents) ja yksi penny (1 cent), eli yhteensä kahdeksan kolikkoa. Ei tässä olla vielä lähelläkään omaa ennätystä, mutta nyt alkaakin hurja herkistelykausi. Ennätykset on tehty rikottaviksi. Vielä kun muistaisin, mikä se ennätys oli.

Kuvaaja (ja DJ): S.

Jos pimeästä videosta ei käynyt selville, niin koppasin nuo kolikot kyynärpäältä kätöseeni. And the crowd went wild! Heh, muistan, miten harjoiteltiin kolikoiden nappaamista pikkuveljien kanssa kilpaa. Taustalla soi silloin varmaan sama kappalekin. Ah, kultainen 90-luku.

Löytyykö muita taitajia?

Kiusauslista

Moni ulkosuomalainen on jo tainnut suunnata kesäreissulle Suomeen. Itsellä se retki on vielä onnellisesti edessä, reilun kuukauden päässä häämöttämässä. Salmiakkihammasta kolottelee jo aika lailla. Muutkin himot ovat toki ehtineet nostaa houkuttelevaa päätään, joten ajattelin listata kaipaamiani asioita, ihan vain itseni kiusaksi, tietenkin.

Suomi-herkut

Suun kautta nautittavista jutuista taidan kaivata ihan eniten salmiakkia. Ei varmaankaan ole yllätys. Jo pikkulikkana valitsin kymmenen markan irtokarkkipussiini (on muuten ikävä myös irtokarkkeja) aina mustia herkkuja. Turkinpippureita, lakritsi- ja salmiakkinappeja, pääkalloja, krokotiilinkyyneleitä... Suklaa on pahaa ja hedelmäkarkit liian makeita. Niitä saa sitä paitsi täältäkin.

Juusto! Ah, miten mulla onkaan ikävä suomalaisia ja nimenomaan Valion juustoja. Olen tainnut aiemminkin mainita, että joistain kaupoista saa oman kotikylän juustoa Finlandia-nimellä, mutta amerikkalaiseen tapaan juusto on valmiiksi siivutettua ja kallista, joten aika harvoin tulee herkuteltua tutulla juustolla. Ei ole muuten sattumaa, että oma Suomi-reissuni sattuu sopivasti päällekkäin Lapinlahden Juusto- ja viinijuhlien kanssa. 20-metrinen juustopöytä, here I come!

Kuiva omenasiideri, kuinka sua kaipaankaan! Täkäläisestä valikoimasta lähimmäksi pääsee Strongbow, mutta se ei ole läheskään yhtä hyvää kuin Fizz. Näin muuten taannoin unta, että Olvi oli ottanut valikoimiinsa marinarakastikkeelta maistuvan siiderin. Ei ollut hyvää edes unessa, outoa kyllä.

Muita hetimiten Suomen kamaralla suuhun saatavia herkkuja ovat mm. ruisleipä (tietenkin!), kermaviili (ja Estrellan valkosipulidippi) ja maksalaatikko. Ja Saarioisten jauhelihapizza. Gourmet-herkuista voi sitten vastata mestarikokki-isä. Loimulohi, mmm.

Perhe ja ystävät

Täällä sitä vasta oikein tajuaakin, miten minulle onkaan sattunut maailman paras perhe ja ystävät! Toivottavasti ehdin treffata mahdollisimman monta sukulaista ja kaveria kahden viikon aikana. Aikaa on valitettavasti rajoitetusti, joten en ehdi millään koluta jokaista Suomen kolkkaa, vaikka mieli tekisikin. On siis yritettävä tehdä hyvin ajoitettuja täsmäiskuja eri kaupunkeihin, kuten Helsinkiin ja Kuopioon. Muuten aika taitaa mennä Savon sydämessä, tutuissa järvi- ja lapsuusmaisemissa, mökillä ja paikallisen baarin terassilla (jälkimmäinen ei välttämättä kuulu niihin lapsuusmaisemiin). Sinne vain kaikki, hei!

Miscellaneous

Saunaan pitää päästä, vaikka on kyllä myönnettävä, että näillä helteillä ei ole varsinaisesti saunomista ikävä ollut. Siltikin puusauna kuuluu ehdottomasti retkiohjelmaan, luultavasti joka ilta. Pianoa tekee myös mieli päästä soittamaan, meidän ainoa kosketinsoitin kun on Rock Band 3:n parin oktaavin keyboard. Itse asiassa inspiraatio koko merkinnän kirjoittamiseen lähti siitä, että kuuntelin äsken  pianolla soitettuja sulosäveliä. Ei siinä muuten mitään, mutta kun kyse oli countrysta. Kansas on tehnyt tehtävänsä, aivoni ovat muusia. 

Ettei elämä menisi liian ruusuiseksi, niin olen jo ikävöinyt Usvaa, Lumia ja S:a valmiiksi. Kyllä tämä kuitenkin taitaa olla se paikka, mihin minä kuulun, vaikkei täältä saakaan hyvää salmiakkia, ja ruisleipäkin pitää tehdä itse.

Rock the Party

Kääk! Menipä reipas viikko nopeasti, kun oli paljon seuraa ja tekemistä! Meillä oli muutaman päivän ajan vieraana yksi sohvanvaltaaja, jonka kanssa tehtiin töissä oleva S yhtenä päivänä mustasukkaiseksi istuskelemalla pihalla virvokkeet kourassa ja tilaamalla pizzaa, ja seuraavana päivänä kadehdinnan kohteena oli meidän reissu T-Bonesin peliin. Meinattiin vielä pelata S:n lempipeliäkin (Halo 3), mutta silloin olisi kuulemma tullut ruumiita. Leikittiin Desperate Housewivesia, vaikka vain toinen meistä on naimisissa ja nainen.

Viikonloppuna riitti myöskin hulinaa, sillä lauantaina oli meidän tuparit. Tutustuttiin naapureihin vähän paremmin, ja meidän kaverit pääsivät tutustumaan uuteen torppaamme oikein kunnolla. En ehtinyt/muistanut ottaa yhtään kuvaa, joten todistusaineistoa ei kai jäänyt kenellekään talteen, ei edes meidän aamuöisestä Rock Band -sessiosta. S ehti tuhota eilen aamulla pahimmat pöydille jääneet todisteet juhlista, ennen kuin minä nousin sängystä. Se oli kuulemma minun synttärilahja. Toinen synttärilahja on sitten kuulemma se, että saan käydä valkkaamassa kaksi puuta jostain puutarhakaupasta. Minulla on viimevuotinenkin lahja käyttämättä (60 dollarilla huonekasveja), joten kohta vihertää, piha ja talo.

Meidän juhlat jatkuvat tänään, sillä pikku-Usva täyttää kokonaisen vuoden! Ostin viime viikolla kaupasta isojen koirien ruokaa, sillä meidän tyttönen ei muka enää ole pentu, sniisk. S suunnitteli vievänsä meidän lellipennun illalla lemmikkikauppaan valitsemaan uuden lelun (ihan kuin olohuoneen lattia ei olisi jo valmiiksi lelujen valtaama...). Ihme, kun ei tuonut sille aamiaista sänkyyn.

Vielä mahtuu vauvasänkyyn! Ainakin melkein.