perjantai 2. joulukuuta 2016

Pannaan sileäksi

Hups. Kaksi viikkoa on hujahtanut mennä ihan silmänräpäyksessä. Olisikohan pienen yhteenvedon paikka...

Viime viikolla täällä juhlittiin kiitospäivää, vähän pidemmän kaavan mukaan. Keskiviikkona käytiin saunomassa ja syömässä herkkuja (savustettuja ribsejä, grillattuja wingsejä, punajuurilaatikkoa, karjalanpiirakoita munavoilla...), torstaina ahdettiin napaan niitä perinteisempiä kiitospäiväruokia (kalkkunaa, perunamuussia, kurpitsapiirakkaa), perjantaina välteltiin kauppojen Black Friday -ruuhkia. Muuten nautiskeltiin virallisesta (?) joulukauden avauksesta. Koristeita olen tiputellut sinne tänne, kuusikin on pystyssä, mutta joulustressiä ei näy missään. Eikä tarvitsekaan.



Näpräsin kuuselle uuden hamosen. Valmistui jopa etuajassa!

Olin valmistautunut henkisesti (palkka)työttömyyteen, sillä vuoden pestini alkoi vedellä viimeisiään. Kiitospäiväviikolla sain kuitenkin tarjouksen (korkeintaan) vuoden jatkosta, joten työskentelyn, reilun vuosikkaan perässä juokseminen, koululaisen kuskailun ja kaikenlaisen yleisen säätämisen yhteensovittelu jatkuu. Ainakin toistaiseksi.

Jatkuneen työpestinkin, mutta suurimmaksi osaksi järkyttävän ison otsaan kasvaneen ulokkeen takia shoppailtiin hieman maanantaina.

Onhan siitä haaveiltu. Hetki jos toinenkin. Ennen kuin edes muutimme tähän taloon. Kierukkahellan heivaamisesta nimittäin. Enää ei tarvitse kärsiä selkäpiitä karmivasta kierukoiden irrotteluoperaatiosta, joka aiheuttaa samanlaisia vilunväreitä kuin Florence Griffith Joynerin (RIP) ja liitutaulun yhdistäminen. Ei tarvitse ostaa uusia suojakulhoja tasaisin väliajoin, koska olen liian laiska pesemään niitä ihan joka käytön jälkeen. Plus, Flo-Jo.

Voi että tuota kapinetta tulee ikävä! Ai niin, eiku ei tulekaan.

Hyvässä tarjouksessa ollut kiertoilmauunilla varustettu keraaminen liesi napsahti ostoskoriin meille epätavallisen muutaman tunnin harkinnan jälkeen. Toiveina oli tosiaan sileä liesipinta (kukkaron nyörit eivät antaneet myöden ostaa hintaa puolellatoista tonnilla nostanutta induktioliettä), kiertoilmaominaisuus sekä saman päivän saatavuus. Hätähousut.

Erinomainen kandidaatti löytyi kuin löytyikin lähirautakaupan valikoimasta, enkä malttanut oikein pysyä pöksyissäni. Iltapäivän mittaan kuitenkin selvisi, että heidän varastossaan ollut laite oli näytekappale, eikä myyntikunnossa. Peruimme kaupat. Ärsytti.

Parinkymmenen minuutin päässä, Missourin ja Kansasin osavaltioiden toisella puolella olevassa rautakaupassa oli kuitenkin useampi liesi varastossa, joten ajelimme sinne kahdella autolla. Se mahtuisi isompaan, mutta ei meidän kaikkien ollessa kyydissä. Voin muuten kertoa, että ajelin kotimatkan mutkat aika hitaasti, eikä haluttanut tehdä muitakaan äkkiliikkeitä, sillä ei huvittanut saada kumollaan olleiden takapenkkien päällä maannutta jättihellaa syliin.

My precious...

Olen rakastunut. Olen myös ollut ehkä hieman turhankin tarkka kaikenlaisista roiskeista ja naarmutteluista, ja Scotty onkin sanonut puolileikillään, ettei todellakaan halua olla ensimmäinen, joka jättää lasipintaan pysyvän jäljen. Taidan olla melkoinen justiina... Vaan kylläpä nyt kelpaa väsätä jouluruokia ja -leivonnaisia!

Hellan omatoiminen asennus pääsi pitkän omakotitaloasumisen ihanuuksia -listan hännille. Sitä ennen on asenneltu (huom. onnistuneesti!) mm. lämminvesivaraajaa, jätemyllyä, pesukonetta, kuivausrumpua, kahta jääkaappia vesiliitäntöineen, tiskikonetta, autotallinoven jättimäisiä jousia (en suosittele), kellarin sähköjä. Kaikkea sitä.

Huomenna juhlitaan Kansas Cityn (ja vähän muidenkin) suomalaisten kanssa itsenäisyyspäivää, ja ensi viikonloppuna lähdetään katsastamaan erästä suomalaista soitto-orkesteria, minkä jälkeen mennään mökille saunomaan. Ilman lapsia. Ei pöllömpää. Ennen joulua täytyy käydä vielä edustamassa Scottyn firman pikkujouluissa, mutta sitten voikin rauhoittua joulunviettoon. Luulen, että se stressikin löytyy vielä jostain.

2 kommenttia:

  1. Onpas hieno liesi! Minäkin olin innossani ja taisin olla ylpeäkin kun sain uuden kiertoilmauunilla varustetun keraamisen lieden :)
    No, eihän se noin hienon näköinen ole kuin tuo teidän, tuosta jo kannattaa ylpeä ollakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, ollaanko ylpeitä itse liedestä, mutta siitä kylläkin, että ollaan saatu pidettyä tuo puhtaana ja naarmuttomana jo melkein kaksi viikkoa. :D Kivaa, että sinäkin olet saanut uuden keittiökapineen! :)

      Poista