tiistai 24. heinäkuuta 2012

Naisen tuoksu

Väsyttää. Tekisi mieli torkkua aina, kun tuo meidän pienimmäinenkin nukkuu, mutta jonkun pitää valitettavasti pestä ja viikkailla pyykkiä (pienimmäinen pitää huolen siitä, että tätä puuhaa riittää), hoitaa eläintarha ja muutkin kotityöt. Potun vuorokausirytmi on keikahtanut sellaiseksi, että vasta ihan oikeasti yöllä ruvetaan levolle, joka sitten jatkuukin puolillepäivin. Mullehan tämä passaisi oikein hyvin, mutta meidän työläiselle aikaisempi aikataulu voisi olla sopivampi.

Olen luiskahtanut tähän äitirooliin oikein viehättävällä tavalla. Hiukset ovat harjaamatta, ja yön jäljiltä niissä taitaa olla vähän pukluakin. Vaikka viime viikolla ehdinkin iloita, että mahdun taas vanhoihin vaatteisiin, niin päälle eksyy kyllä vähän väkisinkin vain lököshortseja ja lörttöjä imetyspaitoja. Käytiin sunnuntaina ihanilla yksivuotissynttäreillä, joiden kunniaksi pistin edes pikkuisen parempaa päälle. Mitä teki Pottu? Puklasi kaula-aukosta paidan sisään. Mitäs läksit, nii.

En uskalla edes kuvitella, miltä haisen ulkopuolisen nenään pukluhiuksineni ja -paitoineni. Itse taidan olla immuuni. Onneksi saan olla kotona piilossa.

No mutta, on tämä vauva-arki silti aika veikeää! Pikkuemäntä on kehittynyt reilussa kahdessa viikossa jo melkolailla, ja odotankin innolla, ja ehkä vähän kauhullakin, mitä tuleva vuosi pitää sisällään. Katsotaan, selvitäänkö järjissämme kaikista kehitysvaiheista ja varsinkin syksyn retkistä kavereiden häihin (toiset länsi-Kansasissa, toiset Indianapoliksessa) ja joulumatkasta Suomeen.

En ole täysin vakuuttunut, että selviän tästä päivästäkään järjissäni. Eilisestä asti jatkunut päänsärky ja känkkäränkkävauva eivät lupaa hyvää.

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Vauva-arki alkakoon

Blogi on käynyt monta kertaa mielessä tässä reilun viikon aikana. Varsinkin silloin, kun minulle on toitotettu muiden mammojen toimesta, miten minulle vielä varmasti tulee ikävä sitä ah niin ihanaa vauvamasua. Tiedättehän, vähän sillai virnuilevaan sävyyn. No, ei ole ainakaan vielä tullut, enkä usko, että tulee. Olen varmaan jotenkin huonompaa naismallia, kun en rakastanut raskaana olemista. En sitä vihannut, mutta en kyllä siitä mitään älyttömiä kiksejäkään saanut (paitsi Potun toimesta sisältä päin). Tämä nykyinen jakautunut olotila on niin paljon parempi, kun saa nauttia pikku-Potusta ja seurata tuon otuksen kasvamista muutenkin kuin mahanahan läpi. Sitä paitsi, jos mulla jotain mahaa on ikävä, niin ehkä mieluummin mallia ajalta ennen raskautta.

Onhan tästä vaiheesta hyvä tykätä, sillä meillä asuu vieläkin oikein helppo vauva. Meinasin sanoa kiltti, mutta eivät kai nuo vielä tuon ikäisenä osaa olla tuhmia. Esimerkiksi viime yönä nukuttiin ensin viisi tuntia ja sitten varhaisen aamupalan jälkeen vielä neljä tuntia (älkää pelätkö, ei meillä lasta nälkään kuihduteta; lääkäri sanoi, ettei tarvitse herättää syömään). Eilen töihin paluun tehnyt daddy on saanut levätä ennen toimistorupeamaa, ja hyvät unenlahjat omaava äitikin kiittää. Olen nukkunut paremmin ja pidempiä pätkiä nyt vastasyntyneen kanssa kuin viimeisten raskauskuukausien aikana.

Niin, miksi mulla olisi ikävä sitä ah niin ihanaa vauvamasua?

Käytiin eilen Potun kanssa ensimmäistä kertaa kahdestaan ulkosalla, nimittäin lääkärissä. Ensimmäinen käynti oli viikko sitten maanantaina. Kyseessä oli kontrollikäynti, koska lähdettiin sairaalasta ennen kuin neiti oli 48 tuntia vanha. Silloin katsottiin paino (3400 grammaa, syntymäpaino 3458 g) ja vauvan väri. Lääkäri oli tyytyväinen molempiin. Eilen mittailtiin sitten jo vaakalukemat 3660 grammaa, joten maito on maistunut. Pituuttakin oli 53 senttiä, eli 4,5 senttiä enemmän kuin syntyessä. Jotenkin tuntuu, että jompi kumpi lukema on mitattu vähän pieleen, tai sitten tuotan jotain kasvuhormonilla höystettyä kermaa tytölle evääksi. Seuraavan kerran nähdään vasta elokuun puolessa välissä. Siihen asti pitäisi osata tarkkailla pikkuihmisen terveyttä ihan itse. Onneksi äiti tulee kaveriksi reilun parin viikon päästä.

Jotta tästä tulisi oikein kunnon sekametelisoppapostaus, niin tässä tulisi vielä vähän kuvia Potun 11 päivän taipaleelta.

Uudesta fanista huolimatta meidän baseball-joukkue on pelannut päin peetä.

Ekan kerran pullolla, daddy syöttää.

Mummon lähettämä Leijona-tutti on vielä pikkuisen iso.

Uunituore kuva meidän rinsessasta.

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

And Then There Were Three

Pottu (3458 g ja 48,5 cm) syntyi 6.7.2012 klo 5:14.

Meidän perheen naisilla on asiat sen verran mallillaan, että lääkärit päästivät meidät jo eilen kotiin. Pottu antoi väsyneiden vanhempien levätä viime yönä ja on ollut muutenkin varsin mukava vauva tämmöisille amatööreille. Ei tätä vielä oikein meinaa uskoa todeksi.

Iso kiitos teille mukaville tsemppikommenteista! Niiden innoittamana lupaan tsempata blogin kanssa tässä lähitulevaisuudessa, mutta nyt jatkan tuohon uuteen ihmiseen tutustumista. Tähän mennessä olen oppinut ainakin sen verran, että kenenkään muun poski ei voi tuoksua yhtä hyvältä kuin Potun pehmeä ja pyöreä poski.

Niin, ja jos minä olen mennyt sekaisin pienestä neidistä, niin en kyllä tiedä, miten tuon tuoreen daddyn mielentilaa kuvailisi.

Täysin myyty?

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Happy 4th

Tämä itsenäisyyspäivä on meille aika ikimuistoinen. Illan suunnitelmiin kuuluu nimittäin ilotulitteiden sijaan ehkä ennemminkin ilokaasu ja synnytyksen käynnistys.

Laskettu aikahan on ylihuomenna, mutta lääkäri haluaa Potun pihalle jo ennen sitä korkean verenpaineen (eilen 140/70, vaikka hetken kuluttua oltiin jo taas tutuissa lukemissa, 116/70) takia. Viime viikolla sain ilon olla raskausmyrkytysepäiltynä, ja vaikka labrakokeet ja kotona mitatut paineet ovat olleet enemmän kuin ok, niin lääkäri päätti eilen, että meidän 4th of July menee nyt sitten näissä merkeissä. Enpä rupea ammattilaisen kanssa inttämään.

Potun maja ja kuumuudesta ja kuivuudesta nokkiinsa ottanut takapiha.

Hyvää USA:n synttäripäivää kaikille sitä juhlistaville! Palataan asiaan toivottavasti vähän pienemmän mahan kanssa.

*****

Edit 4.7.2012 klo 20:00: Mennäänkin sairaalaan vasta huomenaamuna, henkilöstöpulan takia. Miten sattuikin, että juuri tämmöisenä juhlapyhänä on niin moni hoitaja kipeänä...