Pakkaamisen sietämätön sietämättömyys

Meilläpä ei mahdu oikein enää kävelemään kaikkien vaatepussukoiden ja muuttolaatikoiden keskellä. Pakkausmotivaatio on ihan finaalissa, vaikka tekemistä vielä aika paljon riittäisikin. Tshekin ja uuden kotimaan välinen kamppailu kiinnostaa paljon enemmän.

Näillä näkymin vietetään näin ahtaissa oloissa onneksi enää yksi yö. Huomenna, muutaman allekirjoituksen jälkeen, meistä tulee talonomistajia, jos tälle päivälle luvattu koko maan läpi pituussuunnassa ulottuva myrskyjärjestelmä raekuuroineen ei pyyhkäise taloa maan tasalle tai nakuttele reikiä mihinkään. Kerran uusittu katto riittää meille, ei olla turhan nirsoja. Talon myyjä on varmasti samaa mieltä.

Kuinka surullista muuten on, että minua oikeasti vähän harmittaa, että mennään pankkiin sopivasti niin, etten ehdi nähdä Suomi-Norja -mittelöstä kuin puolikkaan erän?

Kesä

Nyt kun tuo blogin sivupalkista löytyvä sääennustin lupailee tuleville päiville aika kesäisiä lukemia, on varmasti sopivaa puhua hiljalleen alkavan kesän suunnitelmista.

Suurin osa kesästä tulee varmasti kulumaan omalla takapihalla ja naapuruston uima-altaalla. Muutto alkaa tuntua jo aika konkreettiselta, sillä tein eilen kilttinä ulkosuomalaisena osoitteenmuutoksen Postille ja maistraatille. Pakkohan tässä on alkaa jo edes pikkuisen luottaa siihen, että viimeistään viikon päästä meillä on ihan oma (lue: pankin) koti!

Toki jonkinmoiset tuparitkin täytyy järjestää.

Pari retkeäkin on lyöty lukkoon. Kesäkuussa painutaan isolla kaveriporukalla viikonlopun viettoon järvenrantamökille. Tiedossa on varmasti ainakin vedessä kellumista ja pörräämistä, hyvää ruokaa ja seuraa, sekä toivottavasti aurinkoa ja lämpöä.

Heinäkuussa mennään vähän pienemmällä kokoonpanolla (12 henkeä) perinteiselle float tripille etelä-Missouriin. Ihan vähän aikaa sitten Elk River tulvi yli äyreidensä ja kasteli koko leirintäalueen mökkeineen päivineen. Joki on siitä onneksi jo vähän rauhoittunut, joten parin kuukauden päästä pitäisi olla kuivahkot telttailutienoot. Monet aloittavat float trip -kautensa jo tämän kuun lopussa Memorial Day -viikonloppuna. En edes uskalla kuvitella, minkälaisella vauhdilla ylikuormitettu joki kumiveneilijöitä silloin kuljettaa.

Heinäkuun lopussa pääsen myös lentelemään, pitkästä aikaa. Lähden Suomeen kahdeksi viikoksi. Perhe, kaverit, salmiakki, ruisleipä, pinaattikeitto, kermaviili ja omppusiideri, täältä tullaan!

Nyt vähän lätkää. Mistähän saisi verenpainelääkkeet tähän hätään?

10 päivää

No niin. Käväistiin eilen talolla, ja siellähän oli kattomiehet urakoimassa vielä iltakuudeltakin. Koko homman pitäisi olla tänään valmis, lupausten mukaisesti. Kuinka hienoa!

Meidän hieman kokematon kiinteistönvälittäjä (älkää koskaan värvätkö kaveria näihin hommiin...) oli tosiaan sitä mieltä, että päästään uuteen kotiin jo tänä viikonloppuna, mutta kuten jo arvata saattoi, pankki ei toimi niin nopeasti. Optimismi on mukava piirre, mutta sokea luotto asioiden järjestymiseen ilman yhdenkään tikun laittamista ristiin on aika rasittavaa, kun pitäisi kuitenkin olla ammatti-ihmisestä kyse. Kysymyksiin olisi joskus mukava saada muitakin vastauksia, kuin "Joo, luulisin..." ja "Kyllä sen pitäisi onnistua...".

Onneksi tuo minun mies on topakkaa ja oma-aloitteista sorttia. Tänäkin aamuna se laittoi pankille tilannepäivitystä katosta, ja pankilta saatiin jopa melkein hyviä uutisia! Closing date on nyt asetettu ensi viikon perjantaille, mikä olisi toteutuessaan aika huippujuttu, sillä meidän vuokrasopimus tosiaan päättyy sitä seuraavana maanantaina.

Vaikken millään lailla taikauskoinen olekaan, niin kyllähän tuo perjantai 13. päivä vähän karmii jo näin etukäteen; onhan herra Murphy ollut meillä tässä prosessissa kaverina hääräämässä jo muutenkin. Kaikki on nyt kiinni myyjästä. Heidän pitää toimittaa viimeiset dokumentit pankille viimeistään ensi maanantaina, jotta pankki saisi hommansa valmiiksi ennen ensi viikon perjantaita. Iiks.

Toivottavasti se iso peili ei nyt mene särkymään. Seitsemän vuoden epäonni tästä nyt vielä puuttuisikin...

Pehmeä lasku arkeen

Huuuuh, miten paljon näihin menneisiin viikkoihin onkaan mahtunut! Parin viikon lomaturnee vanhempien kanssa oli oikein mainio, mutta jo pelkästään Chicagossa ja St. Louisissa ehdittiin nähdä muutaman päivän aikana niin paljon, etten nyt edes viitsi raapaista pintaa. Haluan omistaa reissailuille ihan oman/omat merkintänsä. Samalla voisin kirjoittaa turistioppaan Kuinka kadottaa vaivalla hankittu kesäkunto Kansas Cityssä kymmenessä päivässä.

Aloitetaanpa vaikka siitä ihan suurimmasta uutisesta (ei bin Ladenin kuolemasta, vaikka S eilen sen "kunniaksi" shotin NSA-lasistaan ottikin): S:n sisko sai perjantaina tyttövauvan! Itse en ole vielä neliönmuotoista (on tosiaan melkein yhtä leveä kuin pitkä) vauvaa sylissä vielä voinut pitää, sillä joku kevätpöpö vaivaa (onpa minulle jo sanottu, että kyseessä on vain allergies, aaargh!), mutta tänään on jo sen verran virkeä ja vähemmän tukkoinen olo, että ehkä uskallan vauvan varpaita nykäistä.

Tajusin vähän ennen vauvan syntymää, ettei meillä ole mitään viemisiä.

Neuloin sitten pikatöppöset neljässä tunnissa.

Taloasiat ovat tietysti myöskin olleet pinnalla. Edellisen talopäivityksen jälkeen selvisi, ettei pankki voi myöntää meille lainaa, ennen kuin katto on korjattu. No, ei siinä muuten mitään, mutta kun tällä alueella uutta kattoa tarvitsee muutama muukin raekuuron uhri, joten odotusajat ovat pitkät, ja meidän vuokrasopimus päättyy kahden viikon päästä (tiedon saamishetkellä aikaa oli vielä reilu kuukausi). Alunperin tehtiin vuokrasopimus heinäkuun lopulle asti, mutta pankki vaati vuokrayhtiöltä todistuksen meidän poismuuttoaikeista, eikä vuokrayhtiö suostunut sellaista kirjoittamaan, ennen kuin purettiin sopimus 60 päivän irtisanomisajalla. Kivat meille.

Onneksi meidän kattotyyppi lupautui pistämään meidät jonon ohi, joten uuden katon pitäisi olla valmis huomenna. Sen jälkeen pankki tarvitsee vaikka minkälaisia lippusia ja lappusia ja pari päivää niiden tutkimiseen, mutta parhaassa tapauksessa oltaisiin talonomistajia jo tällä viikolla, ja muutto voisi olla tulevana viikonloppuna. Olisihan se aika mahtavaa, mutta enpä uskalla toivoa liikoja. Entisistä virheistä on opittu. Vieno toive olisi, että päästäisiin muuttamaan suoraan omaan kotiin, kun meidät tästä tönöstä pihalle potkaistaan. Aika inhottavaa, kun ei uskalla olla innoissaan ensimmäisen oman kodin ostamisesta ja siihen muuttamisesta.

Kohta pitäisi alkaa siivouspuuhiin, sillä tämä asuinympäristö on päässyt vähän räjähtämään. Tarkoitus olisi ehtiä putsailemaan paikat ennen Leijonien lätkämittelöä. Tällä hetkellä katselen ilokseni USA:n ja Norjan kohtaamista paikalliselta tv-kanavalta. Muiden maiden pelejä Versus ei valitettavasti näytä, mutta askel oikeaan suuntaan se on tämäkin; viime vuosina täällä on ollut turha haaveillakaan MM-lätkän seuraamista telkkarista.

Toivoa on!

Pessimisti pettyi sittenkin

Nyt tekisi mieli sanoa ruma sana jos toinenkin. Esteri olisi voinut pitää jäisen p*rseensä ummessa ja jättää rakeet jakelematta. Meidän tänään talolla käyttämän kattoasiantuntijan mielestä koko katto pitää uusia, ränneineen päivineen; muuten Esterin p*rseilyt saattavat päätyä jatkossa sisälle asti.

Myyjä aikoo käyttää vielä omia tyyppejään tekemässä katosta arviot, ja jos ja kun he ovat meidän Katto-Kassisen kanssa samaa mieltä, paikalle kutsutaan vakuutusmies. Katto menee mitä todennäköisimmin lunastukseen, sillä siihen vaaditaan 10 iskujälkeä 10 neliöjalan alueella, ja tänään katolta laskettiin 15 jälkeä 5 neliöjalan alueella.

Tilanne on nyt kuitenkin ihan varmasti sellainen, että huomenna ei allekirjoiteta minkäänlaisia papereita, eivätkä avaimet vaihda omistajiaan, kuten alunperin oli tarkoitus. Epävarmaa on vielä se, voidaanko tehdä kaupat ennen katon korjausta/uusimista. Jos sanon, että kyrsii ihan jonkin verran, niin puhun vähintäänkin totta.

Toisaalta olen erittäin tyytyväinen, että oltiin tarpeeksi nohevia sen suhteen, että selvitettiin tämä tilanne oma-aloitteisesti. Muutenhan oltaisiin muutettu taloon, jonka kattoa voisi helteiden tullen käyttää siivilöimiseen (käsittääkseni suojaavan pinnan alta paljastunut terva kuplisi ja pinta halkeaisi). Kyseinen katto, kuten varmaan suurin osa tämän alueen katoista, on huopakatto. Täällä näkee vielä jonkin verran pärekattojakin, mikä on onneksi näköjään poistuva trendi, sillä uudemmissa taloissa puuta ei enää katoilla näy. Muistan joskus pohtineeni, miksi täällä ei käytetä kotoisasti peltiä ja tiiltä. No, pelti saattaisi lähteä aika helposti näillä main melko tiuhaan esiintyvien tuulenpuuskien mukaan, ja tiili on kai melkoisen kallista, ja sekin varmaan ottaisi nokkiinsa rakeista. Huopakatto (tai komposiitti- tai asfalttikatto, rakkaalla lapsella on monta nimeä) on suhteellisen edullinen korjattava.

Onneksi lähdetään huomenna ajelemaan Chicagoa kohti. Eiköhän kaikki näytä jo torstaina valoisammalta, kun pääsen vaihtamaan kuulumisia vanhempieni kanssa ihan kasvotusten. Sääennustus nyt lupailee aika ankeaa keliä, mutta mepä ei anneta sen haitata meidän valoisaa mieltä!

Miksi muuten edes yksi noista Esterin jääpökäleistä ei voinut eksyä sisälle asti ja hajottaa sitä portaikon lasipalatsia?

Nyt paloi päreet, katolta

Joku muistanee minun kirjoitelleen, miten käväisimme talolla katselemassa, olivatko pikkuiset raemorkulat tehneet tuhojaan. Iloisesti totesimme, että mitään ei näkynyt, mitä nyt rännissä oli muutamia lommoja. Emme toki taida olla mitään kattoasiantuntijoita, varsinkaan ilman tikkaita ja lähempää tutustumista itse kohteeseen (eikö nurmikolla pällistely muka riitä, häh?), mutta kotiin palasimme hyvillä mielin. No hätä.

S:n isä soitti perjantaina. Heidän kaksi vuotta vanha kattonsa oli mennyt lunastukseen. Katon lisäksi talon vinyylikatteisissa seinissä oli reikiä, ja neljä ikkunaa oli mäsänä. Tämä tieto sai meidät hieman varpaillemme, varsinkin, kun ottaa huomioon, että S:n vanhemmat asuvat vartin ajomatkan päässä meidän tulevasta (*kop kop koputellaan puuta*) kodista, joten eilen oli vuorossa sitten tarkastuskäynti numero kaksi. Naapurustoon oli ilmestynyt kattofirmojen mainoksia, ja joitakin kattoja peitti sininen muovi. Tilanne näytti vähemmän lupaavalta, vaikka edelleenkään mitään jättivahinkoja ei maallikonsilmin näkynyt.

Ollaan pattitilanteessa. Talo on edelleen luonnollisesti myyjän omistuksessa, jolla on myös voimassaoleva vakuutus. Myyjä ei kuitenkaan halua tehdä asialle mitään, kuten käyttää vakuutusmiestä (tai -naista) paikan päällä, jottei myyjän vain tarvitsisi hakea vakuutuskorvausta, koska kuukausimaksut nousisivat. Nythän en ihan ymmärrä, mitä väliä maksujen nousemisella on, jos vakuutus päättyy samalla hetkellä, kun talo siirtyy meidän hallintaan, mutta on tietysti paljon asioita, joita en tajua. Myyjän kiinteistönvälittäjä on kaiken lisäksi täysi kusipää, joten tilanteesta ei oikein voi edes neuvotella.

Tämä aamu alkoi puhelinrumballa. S oli ensin yhteyksissä pankkiin, josta ehdotettiin, että pistettäisiin hommat pakettiin keskiviikkona kello 15:00. S varoitti pankkia kattotilanteesta, ja he pyysivät meitä pitämään heidät ajantasalla. Sanoivat myös, että myyjä ei ole vielä toimittanut kaikkia tarvittavia papereita. Kaksi päivää ennen virallisten sopimusten allekirjoittamista.

Myyjän kusipääkiinteistövälittäjä oli väittänyt sitten tänään meidän edustajalle, ettei hän ole ollut tietoinen keskiviikon tapaamisesta. Hän ei myöskään ollut ollenkaan kiinnostunut lähettämään ketään tutkimaan kattoa, joten meidän piti pistää pyörät pyörimään. Onneksi, onneksi meidän aiemmin käyttämä rakennustarkastaja suostui tulemaan tänään katsastamaan katon, ilmaiseksi, joten kello 16:15 tiedämme paljon enemmän.

Se on jo tässä vaiheessa melkoisen selvää, että jos katosta löytyy ongelmia, homma viivästyy. Onni onnettomuudessa on, että meidän vuokrasopimusta on jäljellä vielä reipas kuukausi, joten siinä mielessä ei ole kiire. Vielä. Uusi jääkaappi meidän täytyy käydä noutamassa ensi viikon tiistaina, koska se oli vielä kaapin ostohetkellä ounasteltu muuttopäivä. En sitten tiedä, mihin me se laitetaan.

Sekin muuten ärsyttää, että kun on hoitanut nämä kaikki jutut englanniksi, niin suomeksi valittaminen on ihan älyttömän vaikeaa! Käytin oikeasti varmaan 10 minuuttia arvokasta paasausaikaa termien googlettamiseen ja siltikin päädyin kiertoilmauksiin. Tämän takia minusta ei tullut isona kääntäjää.

Huhtikuun hulinat

Ostettiin eilen jääkaappi. Tai siis jääkaappipakastin. Talokauppojen olisi nyt parempi toteutua! Meidän uuden side-by-side -kaapin kyljessä on digitaalinen näyttö, josta voi valita pakastimen ja jääkaapin lämpötilat ja vaikka mitä muuta kivaa, joten boksi on varmasti viisaampi kuin minä. Ei oltaisi tarvittu noin hienoa laitetta, mutta kun halvalla saatiin... Oikeasti halvalla, sillä alkuperäisestä, vaikkakin varmasti aika laillä yläkanttiin heitetystä, hinnasta oli nimittäin tippunut tonni pois kyljessä olevan lommon takia.

Eilisen ostosreissun jälkeen kävi ihan vain hetken verran mielessä, miten tämä kuukausi tulee olemaan ehkä elämämme kallein. Alla on jo yhden kodinkoneen osto. Seuraavaksi ostetaan talo ja pistetään itsemme 30 vuodeksi velkavankeuteen. Sitten matkataan Chicagoon ja St. Louisiin, ja matkoillahan ei pihistellä, joten rahaa palaa varmasti sielläkin. Kotiin palatessa vuokrataan muuttoauto, eikä sekään yllättäen ole ilmaista. Muuton jälkeisellä pakollisella ja pikaisella ostoslistalla on ainakin ruohonleikkuri ja grilli. Näettekö tekin viliseviä dollarinsymboleita?

Onneksi tähän ollaan varauduttu monta kuukautta, joten ei tarvitse alkaa kokonaisvaltaiselle makaroniruokavaliolle. Huhtikuuhun mahtuu niin paljon kaikkea jännää; törsääminenhän on täysin sallittua! Edessä on vielä siis reissaamista vanhempien kanssa, muuttoa, uuden kodin laittamista, eikä vähäisimpänä uuden sukulaisen syntymä. S:n sisko saa tässä kuussa pienen pojan tai tytön, jota Uncle S:n ja Aunt Annin pitää ehkä vähän lelliä ja lahjoa. Vaikka säästötilin laihduttaminen vähän hirvittääkin, tästä kuusta tulee varmasti yksi muistorikkaimmista ajanjaksoista ikinä. Now that is priceless.

Ai niin, hyvin olen mieheni kouluttanut. Tänään, klo 11:24, sain uuteen jääkaappiin liittyvän tekstiviestin: "Damn just found out Electrolux was Swedish".

Viikon päästä

Elämme jännittäviä aikoja. Vähän pelottaa edes kirjoittaa tätä, mutta jos kaikki menee hyvin ja nykyisten suunnitelmien mukaan, olemme talonomistajia ensi keskiviikkona. Vielä ei tosin kannata hirveästi juhlia, sillä koskaan ei tiedä, mitä pankin puolelta keksivät. Pessimisti ei pety ja niin edelleen.

Vaikka vähän varuillani olenkin, olen silti niin innoissani muutosta, etten millään malttaisi odottaa. Käytiin eilen talolla tarkastelemassa, oliko sunnuntainen raekuuro aiheuttanut vahinkoja (ei ollut, mitä nyt yksi ränni oli vähän ottanut osumaa), enkä olisi halunnut lähteä sieltä pois. Olisi ollut aika mahtavaa jäädä istuskelemaan aurinkoiselle takapihalle. Laitetaanpa ostoslistan kärkeen, heti jääkaapin jälkeen, grilli ja muutama tuoli.

Viikon päästä tapahtuu muutakin jännää; me nimittäin hypätään autoon ja ajellaan Chicagoon! Vanhemmat laskeutuvat O'Harelle torstaina puolilta päivin, joten jos meinataan ehtiä ottamaan matkalaiset vastaan, on parempi lähteä liikkeelle jo edellisenä iltana. Matka kestää noin yhdeksän tuntia, ilman varikkopysähdyksiä, joita kuitenkin mitä luultavammin joutuu yhdeksän tunnin aikana tekemään yhden jos toisenkin.

Iih, olisipa jo ensi keskiviikko! Onneksi voin rauhoitella (tai lisätä) intoani näitä natustelemalla:

Löytyivät eilen World Marketista.

Ja ketä minä huijaan, noita on enää yksi jäljellä.

Mustaa huumoria

Illalla on tiedossa hupia ja huutonaurua, sillä Lewis Black esiintyy The Midland Theaterissa loppuunmyydylle salille. Yleisön joukossa tulee olemaan myös allekirjoittanut ja allekirjoittaneen mies. S on nähnyt Blackin ennenkin, mutta minulle tämä on ihan ensimmäinen kerta. Olen vähintäänkin yhtä innoissani kuin S, joka muuten eilen unohti, että keikka on tänään.

Talojutuista sen verran, että irtisanottiin meidän asunto toissapäivänä. Näin luottavaisia tulevan muuton suhteen siis ollaan. Asunnon irtisanominen ei tosin oikein tahtonut sujua ongelmitta, sillä täällä on tapana tehdä määräaikaisia sopimuksia, ja kas kun meillä sattuu olemaan 13 kuukauden sopimus, niin sitä ei jostain syystä kuulemma olisikaan voinut katkaista ennen määräajan (heinäkuun loppu) päättymistä. Onneksi kukaan ei muistanut meille sopimusta tehdessä tästä kertoa, joten päästiin livistämään kuin koira veräjästä, ja nyt meillä on vajaa kaksi kuukautta aikaa kerätä kimpsut ja kampsut ja muuttaa omaan kotiin. Toivottavasti kyse on enemmänkin viikkojen kuin kuukausien odottamisesta.

Kun käytiin talolla maanantaina tarkastuksen yhteydessä, huomasin, että piha vaatii pientä ehostusta. Olisin halunnut lähteä haravan ja puutarhahansikkaiden ostoon siltä seisomalta, mutta ajattelin kuitenkin odottaa. En minä nyt kuitenkaan haravoinnista niin paljon pidä, että jonkun toisen pihaa ilmaiseksi rapsuttelisin. Eipä sillä, että siitä oikeastaan muutenkaan pitäisin, mutta jotenkin oman pihan laittaminen kuulostaa vielä nyt kivalta ajatukselta. Katsotaan, miten nopeasti mieli muuttuu. Veikkaisin, että aika nopeasti.

Laitetaanpa tähän nyt perjantain kunniaksi vielä lisää lapsille sopimatonta huumoria. Tämä jaksaa naurattaa aina!

Paria askelta lähempänä taas

Sitähän minä vain tulin pikaisesti sanomaan, että talohommat ovat aika hyvällä mallilla. Hyväksyttiin myyjän vastatarjous viime viikolla, joten laitettiin vähän nimiä erinäisiin papereihin ja saatiin pyörät pyörimään. Käytiin eilen talolla tarkastajan kanssa, eikä topakanoloinen mies löytänyt mitään suurempia vikoja (joitain ikkunanpuitteita pitää maalata uusiksi jne.). "I'm quite impressed", se sanoi vielä lähtiessään.

Seuraavaksi odotetaan pankin arviota talosta (haluavat varmistaa, että ovat lainaamassa sopivan summan talon arvoon nähden) ja myyjän puolelta joidenkin paperihommien viimeistelyä. Jos oikein hyvin käy, päästään muuttamaan ennen kuin lähdetään treffaamaan vanhempia Chicagoon. Olisihan se aika paljon mukavampi majoittaa väsyneet Atlantin ylittäjät omaan (pankin) taloon kuin melkoisen ahtaaseen vuokra-asuntoon, kunhan Kansas Cityyn asti päästään.

Ihan ekaksi taidan ostaa lekan, jos vaikka keksisin sille jotain käyttöä...

Nyt on hypättävä kuntopyörän selkään, jos meinaan ehtiä lounastreffeille. Buffalo Wild Wings kutsuu, yummm.

Mirror, Mirror on the Wall

Me taidettiin löytää se oikea.

Kierrettiin sunnuntaina aika monta taloa läpi. Ensimmäinen talo kolahti ja kovaa. Nykyiset omistajat olivat pistäneet talon uuteen uskoon sisältä ja ulkoa, ja hintakin oli varsin edullinen. Olin jo melkein muuttamassa kamojani sinne, kun tajuttiin tarkistaa, minkä koulun piirissä talo sijaitsee. Pikainen mielipidekysely lähti S:n äidin ja siskon suuntaan (ovat opettajia), ja vastaukseksi tuli "Hell no!".

Kaksipuoleinen puutakka olisi ollut aika kiva.

Käytiin katsomassa siinä sitten muutama talo, vähän karvas maku suussa. Mikään ei tuntunut läheskään yhtä hyvältä kuin se ensimmäinen, kunnes S rakastui.

Kun S rakastuu, on tosi kyseessä. Minä en ollut ihan yhtä vakuuttunut talon erinomaisuudesta, sillä kellarikerros, johon S itse asiassa taisi eniten rakastuakin, oli viimeistelemätön, eikä pihalta löytynyt aitaa kuin kahdelta sivulta. En myöskään rakastunut keittiön seiniin (tummanvihreät), makuuhuoneen ja kylppärin seiniin (baby blue), enkä varsinkaan melkein kaksikerroksiseen peiliin portaikossa.

Kerro kerro kuvastin, miten pesen sinut, tai miten saan sinut pois seinältä?

Mutta sitten ne positiiviset jutut! Talo on melko uusi (2001) ja hyvässä kunnossa. Pohjapiirustus on järkevä ja avara, ja ainoat haitat ovat kosmeettisia, pienellä vaivalla ja suht' vähällä rahalla korjattavissa. Talo sijaitsee todella hyvällä alueella, ja asuinalueella on iso uima-allas, joka on asukkaiden yhteisessä käytössä. Suits me, sir!

Se, mihin taisin ihastua oikeastaan eniten, on energiaa säästävät ikkunat! Tässä asunnossa minua on häirinnyt ihan tuhottomasti se, että ikkuinoista ja ovesta tuulee sisälle, vaikka ne olisivat kiinni. Samalla ollaan lämmitetty harakoita kylmillä ilmoilla ja hytisty itse sisällä villasukat jalassa. Tuommoiset hyvin tiivistetyt tuplaikkunat olisivat aika luksusta!

Ei tuo poreammekaan mikään hirveän iso miinus ole...

Laitettiin eilen tarjous menemään. Tai niin me luultiin vielä tuossa tunti sitten. Myyjän kiinteistönvälittäjä oli soittanut meidän välittäjälle ja ihmetellyt, ollaanko me päätetty olla jättämättä tarjousta. Selvisi, että meidän agentti oli laittanut nivaskan menemään väärään faksinumeroon! No, nyt paperien pitäisi olla perillä, eli taas odotellaan.

En usko, että myyjä hyväksyy ensimmäistä tarjousta, joten todennäköisesti tässä hinataan hintaa ja myyntiehtoja vielä suuntaan jos toiseenkin. Jos (ja toivottavasti kun!) tarjous hyväksytään, meillä on kymmenen päivää aikaa käyttää omaa tarkastajaa paikalla, ja jos jotain puutteita löytyy, voidaan taas hilailla hintaa alas, pyytää myyjää korjaamaan vika, tai jättää koko homma sikseen.

Ideaalitilanteessa meillä olisi avaimet kädessä ensi kuussa. Vielä en kuitenkaan uskalla nuolaista. Voi nimittäin olla, ettei tipahdakaan.

Taloa mä metsästän, tahdon saada suuren (mutten liian suurta)

Olin ajatellut makoilla sängyssä tänään vähän tavallista pidempään, sillä viime yö meni vähän levottomissa merkeissä. Eilinen ilta vissiin vei mehut mennessään; käytiin tutustumassa viiteen potentiaaliseen taloon. Tämä aamu kuitenkin alkoi tsunamiuutisilla, joten unihiekka katosi silmäkulmista melko pian. Hereillä ollaan.

Jos tuijotellaan omaan napaan hetki, niin voitaneen puhua meidän taloprosessista. Käytiin eilen tosiaan katsomassa taloja ensimmäistä kertaa, eikä se oikea vielä osunut kohdalle. Nähtiin toki oikein näppärännäköisiä taloja, mutta jokaisesta puuttui jotain. Tai no, yhdessä oli kaikkea, liikaakin.

Meidän kokoama vaatimuslista näytti ennen kierrosta tältä:

• Avoin keittiö + olohuone
• Suuri kellarikerros (finished or unfinished)
• Autotalli (vähintään kahdelle autolle)
• Vähintään kolme makuuhuonetta
• Vähintään kaksi kylpyhuonetta
• Tarpeeksi hajurakoa naapuriin
• Tilaa takakuistille/terassille, jos sellaista ei valmiiksi ole

Lisävaatimuksia hintahaarukan yläluokan taloille:

• Vähintään neljä makuuhuonetta
• Vähintään kaksi ja puoli kylpyhuonetta (puolikas kylppäri on tuttavallisemmin vessa)

Toivelistalta löytyvät sitten:

• Kokolattiamattovapaat oleskelutilat (makuuhuoneissa matto saa olla)
• Aidattu takapiha
• Uima-allas naapurustossa
• Ylimääräistä askartelutilaa autotallissa
• Suuri huonekorkeus olohuoneessa ja/tai kellarikerroksessa
• Kiva master bath (suuri kylpyamme ja erillinen suihku)

Näistä ei olla turhan tarkkoja:

• Erillinen ruokasali
• Ylimääräinen olohuone

Eilen nähtiin monta split level -taloa (puolitoista kerrosta), joissa oli kyllä avoin keittiö ja olohuone, mutta olohuone oli jokaisessa pieni. Näissä taloissa myös kellarikerros jää pieneksi, joten aika ahtaanoloisia olivat. Kaikki muut vaatimukset ja jopa osa toiveista täyttyivät, mutta me ei taideta vielä tässä vaiheessa antaa periksi avarasta pohjapiirustuksesta.

Yksi katselemistamme taloista (kaksi kerrosta, neljä makuuhuonetta, kaksi kylppäriä) vaikutti netti-ilmoituksen perusteella varsin lupaavalta:

Great opportunity to earn sweat equity. Home needs paint, carpet, and some TLC. Similar home with same floor plan in neighborhood is on the market at $210,000. Walk to elementary school and neighborhood pool. Large dormer bedroom. Some work started in basement.

Talo olisi tarvinnut pikkuisen enemmän kuin maalia, uudet kokolattiamatot ja vähän tender loving carea. Jo ulkopuolelta huomattiin, että ikkunanpuitteet olivat lahot, seinät tarvitsisivat uuden maalikerroksen, ja kattokin pitäisi luultavasti uusia.

Sisällä koettiin lisää yllätyksiä. Alakerrassa oli sattunut vesivahinko, joten keittiön hieno puulattia oli pilalla, ja olohuoneen kokolattiamatto luultavasti homeessa, ainakin hajusta päätellen. Keittiöstä puuttui kaapinovia ja kaapinovista kulmia. Lattia oli lakaistu, mutta roskaläjä oli jätetty nurkkaan lojumaan.

Yläkerrassa oli useammassakin seinässä reikä. Monesta huoneesta puuttui ovi. Kellarikerroksessa oli todellakin tehty jonkin verran töitä; nähtävästi tavoitteena oli ollut rakentaa sinne yksi makuuhuone ja yksi kylpyhuone lisää. Remontoijat olivat jättäneet jälkeensä paljon maalipönttöjä ja jopa pahvisen limsamukin pilleineen.

Kun otetaan huomioon, että talosta pyydettiin melko älytöntä hintaa sen kuntoon nähden, niin eipä tarvinnut miettiä kovinkaan kauaa, haluttaisiinko jättää tarjous. On oikeasti aika harmillista, että talo on mätänemässä sijoilleen, sillä se on rakennettu vuonna 2000, ja pohjapiirustus olisi ollut meille varsin mieluinen.

Viimeinen tsekkaamamme talo olikin sitten oikeastaan enemmänkin kartano. Kaksi kerrosta, viisi makuuhuonetta, neljä ja puoli kylpyhuonetta, kolmen auton autotalli, täysin viimeistelty kellarikerros, jossa on oma pikkukeittiö ja kunnon kotiteatteri. Keittiön, erillisen ruokasalin ja olohuoneen lisäksi talosta löytyy hearth room, family room ja great room. Eli periaatteessa kolme ylimääräistä olohuonetta.

Suuren kokonsa lisäksi (meidän koko kämppä mahtuisi varmaan master bathroomiin ja vaatehuoneeseen) talosta löytyi myös kosteusvaurioita, järkyttäviä tapetteja, päivitystä vaativa keittiö ja kissankusiset valkoiset kokolattiamatot (joka kylpyhuoneissa!). On aika hullua, että meillä olisi nippanappa varaa ostaa tuo pikkutönö, mutta ei missään nimessä varaa asua siellä. Kun neliöitä on 347, niin lämmitys- ja ilmastointikulut ovat varmastikin melko astronomiset. Sitä paitsi pelkkien kosteusvaurioiden korjaaminen maksaisi arviolta 18 000 dollaria, eikä meillä nyt välttämättä ole tuommoisia pikkurahoja lojumassa sukanvarressa, joten poistuttiin takavasemmalle, suut ammollaan, toki.

Eilisen retken jälkeen lisättiin pari juttua meidän toivelistalle:

• Kaksi kerrosta
• Tarpeeksi pieni pinta-ala, jotta talossa voisi liikkua huolettomasti ilman karttaa

Meillä olisi tarkoitus käydä seuraavalla talokierroksella sunnuntaina. Toivottavasti muistetaan ottaa silloin kuviakin, eikä vain möllötetä haavit auki.

*****

Tähän kohtaan kuuluisi sadas fakta, mutta taidanpa jättää sen odottamaan sitä hetkeä, kun keksin jonkun mehukkaan paljastuksen itsestäni. Auttakaa!