Huh, kiitos, kiitos, kiitos edelliseen merkintään tulleista kommenteista, vielä kerran. Kyllä kliseisesti jaettu ilo on näköjään ihan oikeasti paras ilo. Kiitos!
Saatiin verrattain varma arvaus Potun sukupuolesta viime viikolla. Kerrottiin asiasta luonnollisesti tuleville isovanhemmille rapakon molemmin puolin. Omat vanhemmat olivat ainakin viestien ja sunnuntaisen Skype-jutustelun perusteella aivan myytyjä. Siellä puhuttiin jo sängyn hommaamisesta sen varalle, kun Pottu tulee ensimmäistä kertaa kylään (toivottavasti ensi jouluna). Taisipa pari neuleohjettakin olla odottamassa tekijäänsä.
Appiukko halusi jutella henkivakuutuksista.
No, jos nyt ollaan vähän enemmän reiluja, niin kyllähän S:nkin vanhemmat ovat luonnollisesti Potusta innoissaan. Heillä on vain, hmm, erilainen tapa osoittaa intoaan. Anoppi on tehnyt jo pidemmän listan omaan taloonsa hankittavista tavaroista kuin minä. Meillä ei ole oikeastaan mitään valmiina, kun taas anopin talo menisi nykytilassaan täydestä päiväkodista ja/tai leikkikentästä. Hän haluaa myös järjestää meille baby showerin, vauvakutsut ilman vauvaa, lahjankerjuupirskeet, mikä on ajatuksena kaunis, mutta jotenkin myös ahdistava tämmöiselle jurolle suomalaiselle.
Appivanhemmat haluavat valmistautua kaikkeen, kuten esimerkiksi meidän kuolemaan. Hyväähän he tarkoittavat, mutta nyt haluaisi liidellä vielä pilvilinnoissa eikä kyntää jossain inhorealismin raadollisessa suossa. S:lla kyllä on työpaikkansa kautta henkivakuutus, mutta tässä tilanteessa kannattaisi kuulemma olla erilainen. Minulla semmoista ei ole ollenkaan. Tärkeitä asioitahan nämä ovat, ihan oikeasti, mutta että just nyt...
Toisaalta on hyvä, että meitä potkitaan persuuksille. Me ollaan vähän tämmöisiä tuurillaan haahuilijoita. Ei olla edes varsinaisesti puhuttu millekään valmennuskursseille osallistumisesta, vaikkei kummallakaan ole minkäänlaista vauvanhoitokokemusta. Olen melko varma, etten ole koskaan vaihtanut vaippaa, ainakaan itsenäisesti. Tuskin on mieskään. Voisi siis olla paikallaan valmentautua edes jollain tavalla, mutta jotenkin meillä molemmilla on semmoinen olo, että elämä opettaa. Ei kai se vaipanvaihto ole avaruustiedettä? Synnytysvalmennukseen en oikeastaan halua mennä sen takia, koska tieto lisää joissain tapauksissa tuskaa, ja sitä tuskaa varmaan riittää muutenkin. Voi olla, että ollaan vähän typeriä.
Nyt tämä typerys taitaa jatkaa Angry Birdsin hakkaamista. Sain eilen uuden puhelimen (Droid 4), joka jaksaa pyörittää pelejä, toisin kuin vanha luuri. Viskelin eilen siis ensimmäistä kertaa äkäisiä lintuja; miten huono suomalainen olenkaan! Ja miten huono kyseisessä pelissä olenkaan... Jatketaan harjoituksia.