tiistai 26. heinäkuuta 2011

Kohta lähtee

Lento lähtee muutaman tunnin päästä. Jännittää pikkuisen, mukavalla tavalla. Pakkaaminen on takkuillut totuttuun tapaan, mutta melkein kaikki on jo silti laukussa. On ollut jotenkin hankala hahmottaa, että mukaan kannattaisi ottaa pitkähihaista ja -lahkeista vaatetta, sillä täällä ei sellaisia ole tarvinnut ihan hetkeen. Mukava pistää päälle jotain muutakin kuin mahdollisimman kevyitä kesämekkoja, joita minulla on melko rajallinen määrä. Vaihtelu virkistää!

S:n sisko kutsui meidät eilen illalliselle luokseen, mutta S kieltäytyi kohteliaasti vedoten siihen, että haluaa viettää "viimeisen" yhteisen iltamme ihan rauhassa. Sisko sanoi oksentaneensa pikkuisen liiallisen söpöyden takia, mutta sanoi onneksi ymmärtävänsä.

Tällä hetkellä tuntuu, että lähden käymään ulkomailla (siis mitä ihmettä?!), ja jätän kodin vähäksi aikaa. Onpa jännä nähdä, muuttuuko mieli kahden kotoisan Suomi-viikon aikana. Luultavasti, ainakin pikkuisen. Täytyy kuitenkin myöntää, että minulle tulee ikävä tätä meidän pikkuperhettä. Pikkuperhe on Lumin kauhuksi ollut viime aikoina vähän suurempi, sillä appivanhempien koirat ovat olleet meillä hoidossa heidän Skotlannin-reissunsa ajan.

Hoover, Usva ja Puddles.

Usva ja Dave & Buster'sista voitettu (ostettu) Angry Bird.

Aah, kohta pääsen ahtamaan kiduksiini salmiakkia, siideriä, sinappia ja Saarioisten jauhelihapizzaa (ja pakastepinaattikeittoa)! Ekan illan seurakin on taattua Emporia-laatua, joten reissu ei voisi enää oikeastaan paremmin alkaakaan.

Palataan asiaan Suomen kamaralta, viimeistään arvontatulosten muodossa. :)

maanantai 25. heinäkuuta 2011

Welcome to the Blue Hell

Kansas Cityn MLS-joukkue (Major League Soccer) Kansas City Wizards vaihtoi nimeään ja osavaltiota kuluvalle kaudelle. Ennen Missourin puolella pelannut joukkue sai upouuden kodin kansasilaisesta Livestrong Sporting Parkista ja tottelee nykyisin nimeä Sporting KC, joka on kieltämättä pikkuisen coolimpi kuin The Wiz.

Sporting KC pelasi ensimmäisen kotiottelunsa uudella areenalla kesäkuussa. Meillä matsia töllötettiin telkkarin välityksellä, ja himo olla paikan päällä oli aika kova. Vannottiinkin, että tuonne mennään, pian! Ollaan kuitenkin sen verran laiskoja, että omatoiminen lippujen hankinta venyi ja venyi.

Onneksi yksi S:n lapsuudenystävistä oli saanut ilmaisia lippuja lauantain peliin ja kutsui nämä laiskiaiset mukaan. Koska tyyppi oli tehnyt iPhone-sovelluksia uudelle stadionille, nämä ilmaisliput eivät olleet ihan huonoimmasta päästä.


Shield Clubissa, jonne pääsyyn liput meidät oikeutti, oli wokkikokkeja, jättiscreenit ottelun seuraamista varten, sekä ilmastointi, joka oli lauantain saunamaisessa helteessä (100°F/37,8°C) enemmän kuin kiva juttu. Stadionin laidoilla roikkuneet Welcome to the Blue Hell ja Kansas City Cauldron -liput kuvasivat kuumaa ja kosteaa tunnelmaa paremmin kuin hyvin.

Sporting KC - Toronto FC

Toronton pelaajaesittelyn mukaan kanadalaisesten kokoonpanoon kuului mm. Celine Dion, Justin Bieber ja Gordon Bombay (Emilio Estevez).

Päädyn fanikatsomon riehakas tunnelma levisi koko stadionille viimeistään siinä vaiheessa, kun Sporting avasi maalihanat oikein kunnolla. Kolme maalia kymmenen minuutin sisään teki nannaa, ja omia äänijänteitäkin tuli treenattua jonkin verran. Penkkirivien välissä pomppiminen ei ainakaan vähentänyt hikoilua, kuten eivät myöskään $8,50 maksaneet oluet tai $4,50 maksanut vesipullo...

Olen käynyt täällä paljon ahkerammin katsomassa live-urheilua kuin Suomessa, mutta määrä ei tässä tapauksessa ole korvannut laatua (baseball vs. jääkiekko tai suomalainen pesäpallo). Lauantain pelissä löysin onneksi (?) taas sisäisen rekkamieheni ja huutelin jo hävyttömyyksiä tuomareille (ei sillä, että rekkamiehet olisivat mitenkään hävyttömiä). Täytynee siis käydä uudestaankin nostattamassa sykettä Livestrong Sporting Parkissa. Olen kaivannut tuota tunnetta!

Sporting muuten voitti 4-2.

Jari Litmanen, koska kuitenkin luet tätä, niin jaanpa sinulle kuningasideani, jonka sain lauantaina. Voisitko harkita davidbeckhamien tekemistä ja dollarikentille siirtymistä? Sporting kaipaisi pätevää keskikenttätaituria ja lisää pohjoismaista osaamista (ykkösmaalivahti on tanskalainen vaalea torni nimeltä Jimmy Nielsen). Voisit olla vaikka alkuun meillä yötä, jos et löydä heti omaa kotia. Olet varmasti jo kyllästynyt hotelleissa nukkumiseen. Meillä olisi tarjota ilmastointiteipillä korjattu ilmapatja tai vaihtoehtoisesti vuodesohva, molemmat queen-kokoa. Mieti edes.

Psssst. Kiitos alla olevaan merkintään tulleista kommenteista. Kyllä te sitten olette mukavia!

torstai 21. heinäkuuta 2011

100K

Nyt kun tässä osoitteessa on joku (äiti) jaksanut vierailla yli 100 000 (!) kertaa, niin ajattelin, että on aika muistaa niitä ihmisiä, jotka tästä hommasta näin mielekästä tekevät. Haluaisin siis tarjota teille mahdollisuuden saada itselleen palasen maukkainta Kansas Cityä, pullollisen allekirjoittaneen suurinta pahetta (no, on se ainakin yksi suurimmista...), sekä jotain, jolla voi laittaa suun kirpeäksi. Saattaapa pakettiin löytää tiensä vielä jotain muutakin.


"Säännöt" ovat seuraavanlaiset:
  1. Keksi itsellesi nimimerkki, jos kommentoit anonyymina.
  2. Kerro, mitä kautta löysit/eksyit tänne.
  3. Jätä (halutessasi) risuja ja/tai ruusuja.
  4. Jännitä kädet täristen arvontatulosta.

Vastausaika alkaa nyt ja päättyy 28.7. klo 23:59 Suomen aikaa. Good luck!

*****

Käsi ylös: kuka luuli, että pullollinen suurinta pahettani on alkoholipitoista?

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Joplin

Ajoimme viime perjantaina EF5-luokan tornadon runteleman Joplinin läpi matkalla Noeliin float tripille. Suurin osa vilkkaasta kaupungista oli ulkoisesti täysin ehjä, vaikka jo ennen varsinaisen tuhoalueen näkemistäkin tornadon turmiollisuudesta sai jonkinlaisen kuvan. Vielä kaksi kuukautta myöhemminkin teiden varsilla oli isoja telttoja, joista jaettiin vettä, ruokaa ja vaatteita. Monet yritykset tarjosivat ilmaisia aamiaisia ja/tai lounaita sekä ilmastoituja tiloja; täällä on ollut melkoisen kovat helteet viime aikoina.

Kun käännyimme Main Streetille, eli nimensä mukaisesti kaupungin pääkadulle, mitkään CNN:n lähetykset ja raportoinnit eivät olleet valmistaneet meitä siihen, millainen näky meitä odotti. Vaikka viranomaiset ja vapaaehtoiset olivat tehneet upeaa työtä ja siivonneet jälkiä jo vaikka kuinka paljon, niin myrskyn tuhot olivat vielä varsin selvästi nähtävissä.

Yritin ottaa edesmenneestä naapurustosta muutamia kuvia liikkuvan auton ikkunan läpi. Oli vähän häijy olo tallentaa toisten menetystä muistikortille, joten nämä ovat todellakin pikaisia salaräpsyjä:





Voi kuinka pieniä me ihmiset luonnonvoimien edessä olemmekaan. Tornadon moukaroima alue on reilun kilometrin levyinen ja yli 30 kilometrin pituinen polku, ja tietysti keskellä vilkkainta Joplinia. Yli 8000 kotia katosi kokonaan tai tuhoutui asumiskelvottomiksi, 159 ihmistä menetti henkensä. Me näimme hävityksestä vain murto-osan, emmekä varmasti oikeasti ymmärtäneet paikallisten tuskasta sitäkään vähää.

Hiljaiseksi veti, siltikin.

torstai 14. heinäkuuta 2011

If You Hear Banjos, Paddle Faster

Tämä olisi innoissaan tulevasta viikonlopusta! Huomenna tähän aikaan ollaan toivottavasti jo puolessa välissä neljän tunnin ajomatkaa lähelle Arkansasin rajaa. If you hear banjos, you've gone too far. Näyttää siltä, että tämä on vähään aikaan viimeinen float trip, sillä meidän kaveripiiri alkaa olla siinä iässä, että jo ensi kesänä osa porukasta taitaa keskittyä lastenhoitoon kaljakellunnan sijaan. Tästä retkestä täytyy siis ottaa kaikki ilo irti.

Katsotaan, innostuuko kukaan kesyttämään kelluvaa tukkia ylihuomenna. Kuva vuodelta 2008.

Viikonlopun sääennuste näyttää vesileikkien osalta lupaavalta, mutta teltassa nukkuminen vähän pelottaa. Jos yön alin lämpötila on 24 astetta, niin kangastötterössä voi olla aika tukalaa. Pitäneekin pakata kylmälaukkuun reippaasti vettä. Margarita ja olut ovat aika heikkoja janonsammuttajia noin pidemmän päälle, vaikka muunlaisina sammuttajina varmasti hyvin toimisivatkin.

Vaikkei minua Pohjoisen lapsukaisena olekaan rakennettu kestämään tällaisia kesähelteitä, niin yllättävän hyvin olen melkein 40 asteen lämpötiloista selvinnyt. Toki olen kovilla helteillä paljon mieluummin sisällä ilmastoinnin hellässä huomassa kuin ulkona paahtamassa itseäni, mutta meidän teltassa ei ole valitettavasti ilmastointia, joten nyt on karpaasin vain kestettävä. Meidän kodin sisälämpötila on muuten asetettu 80 fahrenheitiin, eli melkein 27 celsiusasteeseen, jotta sähkölasku ei olisi kukkarolle liian karu. Silti sisällä on ihanan viileää, vaikkei toki läheskään yhtä vilpoista kuin paikallisissa ravintoloissa ja kaupoissa, joiden ilmastointi tuntuu olevan reippaasti pakkasen puolella.

Ilmastointiparka.

Ehditäänpä muuten tekemään jotain erityisen kivaa vielä ennen retkelle lähtöäkin. Viimeinen Harry Potter tulee täällä ensi-iltaan huomenna, ja me mennään klo 00:16 alkavaan näytökseen. Aika pelonsekaisin tuntein elokuviin lähden, mutta onneksi osana sekamelskaa on myös innostusta ja odotusta. Hui, nyt se loppuu.

No niin, nyt kauppaan terveellisten retkieväiden ostoon. Hyvää viikonloppua!

perjantai 8. heinäkuuta 2011

Margaritaville

Voi apua, miten nopeasti tämä kesä etenee! Viikon päästä suunnataan etelä-Missouriin kauan odotetulle float tripille, ja kolmen viikon päästä olen jo Suomessa. Huomenna juhlitaan meidän kaksivuotishääpäivää. Miten meidän maistraattireissustakin voi olla jo kaksi vuotta?

Viime viikonloppuna juhlittiin Yhdysvaltojen itsenäisyyttä. Katukuvassa näkyi ehkä hieman normaalia enemmän tähtilippuja, mutta muuten en mitään yltiöisänmaallisuutta huomannut. Kai siihenkin on jo sitten tottunut. Me järjestettiin omat Celebration of the day Will Smith saved us from an alien invasion -juhlat (Independence Day -elokuva, tiedättehän, öh) viime sunnuntaina, ja kaksi ystävystämme olivat päättäneet hankkia meille tämmöisen:

No shoes, no shirt, no problem.

Johdoton margaritakone! Juotiin siis amerikkalaisten itsenäisyyden kunniaksi meksikolaisia drinksuja ja syötiin kreikkalaista salaattia. Onneksi S sentään grillasi cowboy-pihvejä, ettei touhu mennyt aivan täysin epäisänmaalliseksi. Meidän naapuri muuten arvasi jo edellisenä päivänä, että ollaan järjestämässä jonkinlaiset pirskeet, sillä nikkaroitiin taas autotallissa (ja jouduttiin lainaamaan naapurin akkuporakonetta, kun omasta loppui mehut). Tehtiin pöytä takapihan terassille, ja naapuri oli tullut siihen tulokseen, että me rakennetaan aina jotain juuri ennen bileitä.

Hiontaa ja petsausta vaille valmis.

Itse juhlapäivänä käytiin katsomassa ilotulituksia anopin ja S:n siskon perheen kanssa. Meidän kummityttönen katseli räiskettä silmät pyöreänä, mutta kaksivuotias isosisko ei ollut aivan yhtä innoissaan. Varttitunnin jälkeen tienoo kuitenkin hiljeni niin paukkuvista ilotulitteista kuin huutavista taaperoistakin, ja maassa oli taas rauha.

perjantai 1. heinäkuuta 2011

Elävää kuvaa

No niin! Sain tiivistettyä eiliset höpinät puoleen, ja nyt Youtubekin hyväksyi tekeleen. Vähän naurattaa pari tuksumaista juttua tuossa, kuten se peili on "bravuurijuttu koko talossa". Sen siitä saa, kun puhuu ennen kuin ajattelee. Videon kuvan- ja äänenlaatu ei tosin naurata oikeastaan ollenkaan. Kajarinnupit saa kääntää kaakkoon, jos meinaa kuulla jotain.


Siinäpä meidän Ruotsin-laiva. Kiitos, Bemary, tuosta mielleyhtymästä. Kiitos oikein paljon.