Viimeinenkin matkalaukku on nyt purettu! Rasti seinään!
Vielä pari viikkoa sitten taivaalta tuli jäätä ja lunta, ja koulut olivat päivätolkulla kiinni. Sen jälkeen Kansasissa on kuitenkin ollut kovin keväistä viikon ajan, ja tekisi mieli mennä tonkimaan pihaa, kaataa puita, istutella uusia, ja maalata rakeiden kolhimia räystäslautoja, ennen kuin ne lahoavat paikoilleen. Vaikka viimeisin kuulostaa aika helpolta ja nopealta hommalta, niin lautojen maalaaminen onkin hieman kinkkistä, sillä meidän torppa ei ole ihan matalimmasta päästä, eikä meillä ole niin korkeita tikkaita, että katonrajaan yltäisimme. Eipä sillä, että sinne kumpikaan uskaltaisi kiivetä, meikäläinen varsinkaan.
Koska meidän pitänee joka tapauksessa nakittaa joku tekemään homma meidän puolesta, niin tulipa semmoinen juttu mieleen, että samallahan sitä voisi vaihtaa talon väriä... Pienellä lisävaivalla! Harmi vain, etteivät rahalliset rahkeet todellakaan riitä tällä hetkellä kokonaisen maalariarmeijan palkkaamiseen. Jos en olisi tämmöinen pelkuri, niin talohan olisi jo maalattu, sillä sainhan idean jo viikko sitten.
Rajoitteista huolimatta olen selannut inspiraatiokuvia netistä, ja pakkomielle vain kasvaa. Voihan hemmetti.
Pitänee yrittää työntää mahtipontiset urakkahaaveet taka-alalle ja nauttia lämpenevistä ilmoista ja kohta hiirenkorville puhkeavista puista. (Tai sitten alan lotota ihan tosissaan.) Kevät on ihan parasta aikaa ulkoilla, kun ei ole vielä liian kuuma, eivätkä ötökät kiusaa. Uimakausikin on jo aloitettu mökillä - neljäasteisessa vedessä. Kai tässä joten kuten pärjätään, vaikkei talo uutta maalihuntua tänä keväänä saisikaan.