torstai 26. elokuuta 2010

Big City Living

Viimeisen vajaan viikon aikana olen sisäistänyt pikkuisen paremmin sen, että asun oikeasti suurkaupungissa (tai suurkaupungin laitakaupungissa).Kuten olen aiemminkin tainnut kertoa, asutaan vajaan kymmenen minuutin ajomatkan päässä Kansas Cityn downtownista. Käytännössä sen huomaa parhaiten siitä, että kun hurauttaa kotoa vieressä kulkevalle I-35-moottoritielle, Kansas Cityn pilvenpiirtäjät näyttävät olevan melkein kosketusetäisyydellä. Täällä pusikon keskellä keskustan läheisyyttä ei tajua.

[Kuva: Wikipedia]

Lauantaina päätettiin hyödyntää sijaintiamme ja suunnattiin Power & Light Distrtictille. Yllä olevan kuvan oikeassa laidassa näkyy Sprint Center, jonka kyljessä kyseinen huvittelualue sijaitsee. Alueesta tekee erikoisen se, että baarista/ravintolasta saa kävellä juomansa kanssa pihalle (tosin rajatulle nautiskelualueelle, jossa on mm. esiintymislava ja pikkubaareja) ja nauttia lämpimistä kesäilloista.

Lauantaina oli muitakin liikenteessä. Oli mahtavaa käveleskellä pilvenpiirtäjien keskellä ja seurata ihmisvilinää. Myös (naisten) pukeutumisesta huomasi, että nyt ei olla enää missään tuppukylässä. Ei näkynyt jättiteeppareita ja lökäpöksyjä. Sitä metsästettiin eikä meinattu!

Eilen käytiin kurkkimassa uudistettua Arrowhead-stadionia, jossa Kansas City Chiefs pelailee amerikkalaista jalkapalloa. Stadionille oli eilen vapaa pääsy, sillä joukkue halusi tarjota faneilleen mahdollisuuden tulla seuraamaan heidän harjoituksiaan. Varsinainen kausi alkaa 9.9. (KC:n osalta 13.9.), joten nyt täytyy saada fanit innostumaan ja kannustamaan.

Kaik yhdes koos! Yks, kaks, koli, neli...

Normaaliliikenteessä meiltä on stadionille (pitäisi kai sanoa stadioneille, sillä Royals-baseballjoukkueen stadioni sijaitsee Arrowheadin kupeessa) matkaa noin 20 minuuttia. Eilen matkaan meni melkein tuplasti sen verran, sillä kaupunkia ympäröivät tietyöt aiheuttavat melkoisia ruuhkia vielä iltakuudenkin aikaan.

En ollut koskaan ennen käynyt Arrowheadin sisällä. Ulkoa kompleksi näytti isolta, ja sisäpuolelta katsottuna... vielä isommalta. Katsojia stadikalle mahtuu 77 000 (vertailun vuoksi: Helsingin olympiastadionille mahtuu 40 600). Notta iso on!


Muuta mainitsemisen arvoista tällä viikolla ei ole juuri tapahtunutkaan. Paitsi tietysti maailman tehokkain aamuherätys tiistaina. Chaos päätti lirauttaa "pienet" pissit sänkyyn. Minun päälle. Kissasta meinasi tulla sillä hetkellä pehmoiset rukkaset. Tämän kai siitä saa, kun antaa kissalle nimeksi Professor Chaos. Nomen est omen.

*****

Fakta #49: Pelkään korkeita paikkoja, ihan hurjasti. Siksipä voisikin sanoa, että voitin itseni eilen kiipeämällä Arrowheadin nosebleed sectionin huipulle. Yllä oleva kuva on siis otettu eilen, minun toimesta. Hyhhyh.

Fakta #50: Korkeiden paikkojen lisäksi kammoan myös mm. laivojen pohjia, pimeitä siltoja (ja muitakin pimeitä suuria rakennelmia), radiomastoja ja muita niiden näköisiä häkkyröitä. Todella järkeviä pelkoja, eikö?

torstai 19. elokuuta 2010

Dear Doctor

Käväistiin viime viikolla tutkituttamassa hammaskalustot ja yleinen terveydentila. Tällainen suomalainen ummikko sai paljon uusia kokemuksia. Hyviä sellaisia.

Hammaslääkärin vastaanotolla suurin ero suomalaiseen oli se, etten nähnyt itse hammaslääkäriä kuin ehkä viiden minuutin verran. Hammashygieenikko hoiti röngtenkuvien ottamisen ja hampaiden puhdistamisen. Hammaslääkäri kävi lopuksi kurkkaamassa suuhun ja rupattelemassa mukavia. Siinäpä se. Kaikki tämä hoidettiin avoimella käytävällä, erillisiä huoneita ei siis ollut. Oli kiva kuulla muiden asiakkaiden kävelevän ohi, kun oma luukku oli sepposen selällään ja täynnä ties minkälaisia instrumentteja.

Hampaitani ei ole ehkä koskaan puhdistettu yhtä huolellisesti ja hellästi! Jos sattuu olemaan sen verran onnekas, että vakuutukset ovat kunnossa, niin paikallinen hammashuolto toimii erinomaisesti. Meidän vakuutuksella saadaan käydä putsauttamassa/tutkituttamassa legot kaksi kertaa vuodessa, ilman mitään lisämaksuja. Aion ehdottomasti hyödyntää sen mahdollisuuden.

Perjantaina käväistiin sitten S:n kanssa oikein yhdessä lääkärissä. Oli todella outoa mennä lääkärin vastaanotolle ilman mitään varsinaista syytä (eli sairautta/vammaa/jne.). Kai yhtenä syynä oli saada omalääkäri, ja nyt minulla sellainen onkin. En tosin nähnyt itse lääkäriä, vaan lääkärintarkastuksen hoiti physician assistant. Tutkittiin korvat, silmät, kuunneltiin keuhkot ja sydän, ja paineltiinpa vähän vatsaakin. Tutkimustulokset kirjattiin ylös paperille ja laitettiin pahviseen potilaskansioon. Mikä paperiton toimisto?

No, nyt tiedän, minne soittaa, jos tulee kysyttävää ja ihmeteltävää. Jälleen kerran, jos vakuutukset ovat kunnossa, lääkärissä ravaaminen ei ole edes kallista lystiä.

Kylläpä muuten huomaa, että tämä kotirouva on aika tylsistynyt, sillä viimeviikkoiset lääkäri- ja hammaslääkärikäynnit toivat kivaa vaihtelua arkeen. Olisikohan aika aloittaa jonkinlaisen viisivuotissuunnitelman tekeminen?

Vuosi 1: Voita lotossa.
Vuosi 2-5: Ota rennosti.


*****

Fakta #47: Mistä tietää, että kotirouvalla on liikaa aikaa? Osaisin varmaan remontoida talon (jos mulla semmoinen olisi) keittiöstä kylppäriin. Kiitos DIY Network.

Fakta #48: Mulla oli eilen Suomi-treffit paikallisessa ostoskeskuksessa.

tiistai 17. elokuuta 2010

Roiskeläpästä asiaa

Jatketaan nyt tällä herkkupersauslinjalla, kun on kerran alkuun päästy. Olen tässä nimittäin vähän haaveillut suomalaisista herkuista, vaikka salmiakkia jo pääsinkin maistelemaan. Kaipaan (ainakin) seuraavia makuelämyksiä:
  • Juusto. Ritari, Salaneuvos, emmentalit kaikilla leimoilla, varsinkin mustalla, edam, Aura-juusto (paikalliset sinihomejuustot eivät vain ole yhtä hyviä), sulatejuustot, tuorejuustot... Sanotaan nyt vaikka sitten koko Valion juustovalikoima! Juusto on täällä päin kallista eikä läheskään yhtä hyvää kuin Suomessa. Velveeta ei ole kallista, mutta ei se minun mielestä ole juustoakaan.
  • Linkosuon RuisNapit (onion garlic). Nam!
  • Ruisleipä. Kaikki käy tässä vaiheessa. Pitää varmaan kohta kokeilla tehdä itse.
  • Kermaviili. Pakkasin muutaman dippikastikepussin (Estrellan valkosipuli, ahh) mukaan, mutten raaski sekoittaa niitä paikalliseen hapankermaan.
  • Pakastepinaattikeitto. Oi, niin hyvää ja helppoa!
  • Turkinpippurit. Maailmankaikkeuden parhaita karkkeja. Piste.
  • Kuiva omenasiideri. Täällä apple cider tarkoittaa alkoholitonta omenasiideriä, joka muistuttaa paksua omenamehua (sitä juodaan jopa kuumana!). Hard cidereita, eli alkoholillisia siidereitä löytyy jonkin verran, mutta harvemmin kuivana. Lähimmäksi kaikkien aikojen suosikkejani, FIZZin Original Dry ja Extra Dry -siidereitä, pääsee englantilainen Strongbow, jota myydään melko useassa viinakaupassa. Valitsen silti useasti mieluummin oluen.
  • Hunajamarinoidut kanasuikaleet. Täällä ei juurikaan myydä kanasuikaleita, varsinkaan marinoituna.
  • Saarioisten jauhelihapizza. Roiskeläppä mikä roiskeläppä, mutta ikävä on silti.
  • EinesmaksalaatikkoMaksamakkara. Suomessakin näiden himo oli todella kausittaista, joten eiköhän tämä maksakaipuu mene ohi.
  • Vielä viime viikolla listalle olisivat ehdottomasti kuuluneet hapankorput, mutta löydettiin ihan sattumalta kauppa, joka myy skandinaavisia ja saksalaisia ruokatarvikkeita! Valikoimasta löytyi mm. ruotsalaista salmiakkia ja Presidentti-kahvia. Niin, ja Vaasan & Vaasan hapankorppuja (täällä nimellä Finn Crisp). Kauppa sijaitsee kaiken lisäksi muutaman kilometrin päässä kotiovelta, joten nyt on ruisleipä hyvin uunissa!
Tästä merkinnästä saisi loputtoman pitkän, jos vain haluaisin kiusata itseäni vielä pikkuisen lisää kaivelemalla muistin perukoilta kaipaamiani suomalaisia makuja. Taidan kaivelun sijasta laittaa suun happamaksi Finn Crispeillä ja mauttomalla amerikkalaisella juustolla. Angst.

Fat free! Low fat!
Joistakin paikallisista terveyskaupoista saa muuten todistetusti Pandan luomulakritsia.

P.S. Jos nyt tulisi lähtö Suomeen, niin voisin varmaankin kirjoittaa vähintään yhtä pitkän listan amerikkalaisista herkuista, joita on ikävä...

*****

Fakta #46: Viimeisin asuinpaikkamme Suomessa sijaitsi Pohjoismaiden suurimman maidonjalostuslaitoksen vieressä. Jjjjjjjuuustoa (ja paljon maitorekkoja)!

    keskiviikko 11. elokuuta 2010

    Man v. the Destroyer

    Tänään liimaudun illalla entistäkin tiukemmin tv:n ääreen, sillä Travel Channelilta tulee tuttua juttua: Man v. Food in Kansas City!

    Tässä jaksossa Adam Richman kokeilee haastetta Papa Bob's Bar-B-Quessa. Itsekin maistelin kyseistä haastejättiläistä pari viikkoa takaperin, tosin kolmen kaverin kanssa. Tänään selviää, päihittääkö Adam Ultimate Destroyer Challengen. Tai no, minäpä taidan tietää jo, sillä pari kaveria oli paikan päällä katsomassa miehen suoritusta. Illalla bongaillaan tuttujen paikkojen lisäksi siis myös tuttuja tyyppejä!


    Iih, tässähän tuntee jo ihan kotipaikkaylpeyttä! Kansas Cityn barbecue on hyvää! Sanoisin parasta, mutten ole oikein maistanut muiden alueiden barbecue-viritelmiä. Paikallisia suosikkejani ovat Fiorella's Jack Stack Barbecue, Gates Bar-B-Q ja Arthur Bryant's. Jack Stack on mukava ravintola, jossa pääsee nauttimaan suussa sulavista barbecue-herkuista rauhassa. Jälkimmäisissä ollaan sen verran kiireisiä, että jos et tiskille mennessä tiedä, mitä haluat tilata, saatat menettää vuorosi. Mutta ai että se ruoka on herkkua!

    Niin, ja tuo Ultimate Destroyer ei ollut mitään superhyvää. Lihoissa ei ollut kehumista, mutta Papa Bobin BBQ-kastikkeet olivat herkullisia. Meni aika fifty sixty.

    *****

    Fakta #45: Minun kuvani löytyy Papa Bob'sin Wall of Shamelta. En saanut syötyä edes omaa neljännestäni haasteleivästä...

    maanantai 9. elokuuta 2010

    Oodi salmiakille

    S osti minulle kilotolkulla herkkuja. <3

    Käytiin eilen mutka Dean & Delucassa, sillä salmiakinhimo alkoi olla sietämätön. Kansas Cityn World Marketista (jossa käytiin melkein heti tänne tulon jälkeen) löytyi vain liian makeita saksalaisia lakritsikarkkeja, joilla en saanut verenpainetta tarpeeksi korkealle.

    No, näillä D&D:n napeilla saa. Ostettiin herkkuja kyseisestä kaupasta nyt vasta toista kertaa, ja molemmilla kerroilla myyjätäti on varoittanut minua salmiakin suolaisuudesta. Eilenkin yritti taivutella ostamaan hedelmäkarkkeja näiden sijasta. EI!

    Verenpaineesta puheen ollen: S varasi meille torstaiksi hammaslääkäriajat ja perjantaille lääkärivisiitit, ihan vain huvin vuoksi. Jee. Vielä kun saisi lauantaille varattua ajan vaikka kuppaajalle, niin viikonloppu alkaisi olla mukavasti paketissa.

    *****

    Fakta #42: Rakastan päikkäreitä.

    Fakta #43: Olen todella hyvä nukkumaan. Minut piti kerran herättää lentokoneen laskeutumisen jälkeen, jotta tajuaisin poistua koneesta. Autossa minun on vaikeaa pysyä hereillä, jos en ole itse ratissa.

    Fakta #44: Tykkään aika paljon salmiakista.

    Minä puhun suomea

    Pääsin viikonloppuna puhumaan suomea ihan kasvotusten! Emporia on siitä kiva paikka, että siellä on lähes aina Suomi-väkeä (vaihtareita), joten juttukavereita pitäisi löytyä, kunhan vain osaa etsiä oikeasta paikasta (baarista). Oli hassua puhua pälpättää suomeksi amerikkalaisten pällistellessä ympärillä. Vaihtoaikoina tuli harrastettua samaa.

    En ollut puhunut suomea pariin viikkoon, joten pientä kankeutta oli huomattavissa. Siis pariin viikkoon, naurettavan lyhyt aika! Kirjoittaminen ja lukeminen eivät näköjään riitä sujuvan ja kauniisti soljuvan kielitaidon ylläpitoon. Kai sitä on virittänyt aivonsa toiselle kielitaajuudelle, ja muutaman oluen jälkeen taajuutta on hankala viritellä yhtään mihinkään. Kuulostin siis varmasti vähän hupsulta. No, ei se mitään.

    Vaikken tosiaan ole vielä ollut täällä kovin kauaa (vasta vajaat kaksi kuukautta), niin ympäristö on alkanut muovata pääkoppaa. 99% ajatuksista ja unista ovat englanniksi, sillä päivän aikana koen kaiken englanniksi. Suomessa ollessa minulla oli hankaluuksia kertoa S:lle työpäivän kulusta, sillä olin kokenut töissä kaiken suomeksi. Jos olisin voinut kertoa päivän tapahtumista suomeksi, en olisi kohdannut minkäänlaisia ongelmia. (Meinasin juuri kirjoittaa, "tekeekö järkeä?", vrt. "make sense"... Oh snap.)

    Eiköhän tämä tästä tasoitu. Pitää jatkaa suomen lukemista ja lisätä puhumista, sillä Skype on olemassa. Netin syövereihin on juuri perustettu foorumi USA:n suomalaisille, jossa voi suorittaa kirjoitusharjoituksia. Käykäähän kurkkimassa, kanssasisaret ja -veljet. Sieltä voi löytää jopa suomalaista juttuseuraa, ihan omilta nurkilta.

    *****

    Fakta #41: ...meinasi unohtua! Tässä tulee: Minulla on tutkinto englannin kielestä, mutten halua tehdä siitä itselleni ammattia.

    perjantai 6. elokuuta 2010

    Ärrän kierrä(tä)n orren ympäri, ässän pistän... roskiin?

    Kierrätyskärpänen puri S:aa(kin) Suomessa. Sen mielestä varsinkin meidän pullonpalautusjärjestelmä oli maan mainio (Kansasissa tölkit ja pullot lentävät roskiin). Kotitalousjätteetkin meillä lajiteltiin kiltisti, sillä taloyhtiön pihasta löytyi astiaa moneen lähtöön. Oli helppoa. Pikkuruinen roskis mahtui helposti tiskialtaan alle, ja siihen saatiin lykittyä monen päivän jätökset.

    Kansasiin tullessa haluttiin jatkaa samalla luontoystävällisellä polulla. Se kyllä onnistuu nykyisinkin, meidän pitää vain olla paljon oma-aloitteisempia kuin vielä pari kuukautta sitten.

    Taloyhtiön pihasta ei löydy minkäänlaisia lajittelupisteitä. Tämän vuoksi ollaan pistetty pystyyn oma visuaalisesti viehättävä kierrätysnurkkaus kuistille. Ulkovaraston edestä löytyy tällä hetkellä kolme isoa jäteastiaa (täällä normaali keittiöjäteastia on noin metrin korkuinen); yksi metallille, yksi lasille, yksi muoville. Keittiössä meillä on vielä yksi jättiroskis sekajätteelle, joka tuntuu täyttyvän helposti samaa tahtia kuin suomalainen pikkuveljensäkin.

    Biojätteen kanssa pitää vielä näin vuokra-asunnossa asuessa (ei voida kompostoida) tehdä valinta kahden pahan väliltä; heitetäänkö biojäte roskiin ja roskien mukana kaatopaikalle, vai hurautetaanko ne tiskialtaan ja jätemyllyn kautta vedenkäsittelylaitokselle. Itse olen päätynyt suurimmaksi osaksi tuohon jälkimmäiseen vaihtoehtoon, sillä se vähentää ainakin muovipussien käyttöä (roskiksessa muhiva keittiöjätteen määrä vähenee). Jauhamiseen kuluu tosin sähköä, enkä sitten tiedä, miten jätteiden jatkokäsittelyn laita on näillä nurkilla (miten paljon kemikaaleja käytetään yms.). Huoh. Täytynee tutustua asiaan vielä pikkuisen paremmin.

    Entäs sitten tuo meidän oma lajittelupiste? Mihin me lykätään keräämämme metalli, lasi ja muovi? Paperinkeräyspisteitä löytyy yleensä kauppojen pihoista, mutta edellä mainittuja jätteitä ei tunnu oikein kaupunkikaan huolivan. Eräs paikallinen olutpanimo on onneksi laittanut alulle lasinkeräysjärjestelmän, joten lasista pääsee eroon suhteellisen helposti. Tällä hetkellä kuljetetaan metalli ja muovi S:n vanhempien luo, sillä heillä on kaupungin (eri kuin meidän asuinkaupunki) tarjoama iso kierrätysastia, jonka sisällön kaupunki myös hoitaa jatkokäsittelyyn.

    S soitti Missionin (eli nykyisen asuinpaikkamme) virastoon ja kyseli heiltä näistä kierrätysasioista. Mitään yleistä keräyspistettä ei tällä kaupungilla ole, ja heidän neuvonsa olikin yrittää saada taloyhtiö hommaamaan kierrätysastiat, joista kaupunki voisi jätteet sitten hoitaa eteen päin. Ei olisi huono idea, mutta toteutus voi olla hankalaa. Joitakin naapureita ei tunnu paljoa kierrätys kiinnostavan, sillä niitä harvojakin roskalavojen kyljistä löytyviä sääntöjä rikotaan jatkuvasti. Lähes päivittäin lavalta löytyy jos jonkinmoisia kalusteita ja kodinkoneita. Pelastusarmeijan kauppa, johon siis voisi nämä kaikki edellä mainitut lahjoittaa, sijaitsee sentään kilometrin päässä.

    No, me jatketaan tällä valitsemallamme tiellä. Paljon on vielä meilläkin parannettavaa, mutta ollaanpahan ainakin päästy alkuun. Tänään kierrätetään itsemme Emporiaan (entinen opiskelukaupunki, jossa tavattiinkin). Hyvää viikonloppua kaikille säädyille!

    *****

    Fakta #40: Sain green cardin postissa pari päivää sitten. Huhujen vastaisesti vihreä kortti oli oikeasti vihreä(hkö).

    tiistai 3. elokuuta 2010

    Autokaupoilla

    Pärjäsin elämäni ensimmäiset 24 vuotta varsin hyvin ilman autoa. Ostin ensimmäisen autoni reilu kaksi vuotta sitten, kun S muutti Suomeen, jotta meillä olisi kulkuväline töihin tai kouluun, riippuen siitä, kummalla oli pidempi matka. Kiinnitin erityisesti huomiota ekonomisuuteen (ja samalla ekologisuuteen) ja löysinkin etsimäni helposti.

    S osti ensimmäisen autonsa 15-vuotiaana. Reilu 10 vuotta sitten bensa maksoi kuulemma alle dollarin gallonalta (eli vajaan 20 eurosenttiä/litra), joten ajaminen ei ollut hurjan kallis harrastus, ja monet S:n kavereista ajelivatkin melkoisilla bensasyöpöillä. S päätyi ostamaan vanhempiensa painostuksen jälkeen pikkuruisen Toyota Tercelin, joka on nykyään bensan kallistuttua (tällä hetkellä ollaan noin 50 eurosentissä/litra) aika haluttu menopeli. S ajaa edelleen ensimmäisellä omistamallaan autolla, mikä on ainakin S:n kaveripiirissä todella harvinaista.

    Tässä taloudessa on siis tällä hetkellä kaksi kuskia ja yksi joten kuten kasassa pysyttelevä auto (teini-ikäinen S ei kohdellut autoaan mitenkään mallikkaasti). Toinen kuski tosin istuu päivät pitkät kotona, sillä allekirjoittaneella ei ole vielä työvelvoitteita, joiden vuoksi pitäisi liikkua paikasta toiseen, joten yhdellä autolla pärjätään kyllä. Toisaalta, jos haluaisin lähteä jonnekin, se on aika mahdotonta ilman autoa. Lähin ruokakauppa on näin suomalaisesta näkökulmasta vielä kävelymatkan päässä, mutta kaikki muu on pelkkien jalkojen ulottumattomissa. Julkinen liikenne on täällä vielä aika lapsenkengissä, joten ollaan sitten kotona.

    S löysi eilen kuitenkin sen verran hyvältä vaikuttavan autotarjouksen, että meidän piti ajaa Kansas Cityn pohjoispuolelle koeajamaan ehdokas, vaikkei akuuttia tarvetta toiselle autolle olekaan. Siinähän kävi sitten niin, että innostuttiin autosta aika lailla. Manuaalivaihteisto sai plussaa meiltä molemmilta, kuten myös tietysti edullinen ostohinta ja ekonomisuus. Tähän asti kaupanteko oli helppoa.

    Sitten alettiin puhua rahasta. Voitaisiin vetäistä tilit tyhjäksi ja maksaa auto kerralla pois, mutta sitä ei suosittele kukaan (enkä minä haluaisi tilejä tyhjentääkään). Päädyttiin pankkilainaan, vaikka S:n sisko tarjoutuikin lainaamaan meille rahat ilman korkoa. Syy tähän piilee pikkujutussa nimeltä credit score.

    S on elänyt elämänsä tähän asti vähän samalla tavalla kuin minäkin. Luottokortti löytyy, mutta sitä käytetään melko harvoin. Ostokset maksetaan yleensä ostohetkellä omalta tililtä. Luottokortille laitetaan lentoliput ynnä muut isommat ostokset. Luottokorttilasku maksetaan ajallaan ja kerralla pois.

    Tässäpä mies onkin vissiin tehnyt virheen! Luottokortteja pitäisi olla useampi (nyt niitä on jo kaksi) ja niitä pitäisi käyttää jatkuvasti, jotta credit score olisi hyvä. Ajallaan maksaminen saattaa jopa vahingoittaa lukua, sillä luottokortilla olisi kuuleman mukaan hyvä roikottaa n. 20% kortin maksimikäyttövarasta ja maksaa pikkuisen korkoa. Kuukaudesta toiseen.

    Myös lainat vaikuttavat positiivisesti credit scoreen. Lainaa on tosin hankala saada, jos ei ole tarpeeksi pitkää luottohistoriaa (kuten esim. S:lla, vaikka mies onkin aina maksanut laskunsa ajallaan), sillä liian lyhyt luottohistoria madaltaa credit scorea, joka taas toimii mittarina lainaa tai luottokorttia hakiessa. Autolainaa maksamalla S ostaa siis itselleen samalla paremman neuvotteluaseman tulevia lainoja ja niiden korkoprosentteja silmällä pitäen. Jos oltaisiin maksettu auto käteisellä tai lainattu rahat S:n siskolta, talolainaa hakiessa oltaisiin edelleen aika syvässä luottokuopassa. Kuulostaa melkoiselta arpapeliltä, vai mitä? Sitä se taitaa ollakin.

    Käydään tänään hakemassa toinen menopeli kotiin, jos kaikki sujuu hyvin. Toivon mukaan autosta on meille hyötyä ja voidaan siirtää hyvin palvellut pikku-Tercel vähän vähemmän vaativiin tehtäviin. Toivon mukaan autolainan maksaminen nostaa credit scoren kattoon, ja saadaan neuvoteltua meille hyvä talolaina, kun sen aika tulee.

    Toivon mukaan minä selviän Kansas Cityn ruuhka-ajasta toisen auton ratissa.


    *****

    Fakta #39: Kirjoitin eilen ensimmäisen shekin ikinä!