En ihan ehtinyt pahimpaan (ja viimeisimpään) imetysmyrskyyn mukaan, mutta jutellaanpa silti hieman aiheesta vauvanhoito Amerikassa. Ennen kuin edes sukellan pintaa syvemmälle, totean, että erityisesti imetys on tulenarka aihe tälläkin mantereella, enkä halua mielipiteilläni loukata ketään tai muutenkaan aiheuttaa myrskyä vesilasissa.
Minä olen imettänyt molempia lapsiani. Ensimmäistä vuosikkaaksi asti, toista edelleen nyt vajaan viiden kuukauden ikäisenä. Ensimmäinen sai sairaalassa imetystukihenkilön suosituksesta ruiskusta muutaman millilitran korviketta, koska maidon nouseminen kesti ja kesti, ja lapsi huusi nälkäänsä. Toisen kohdalla sellaista vaihtoehtoa ei ole tarvinnut edes miettiä. Got milk.
 |
| Imeväiseni. |
Minun on ollut helppo olla imetysmyönteinen, sillä sen kanssa ei ole ollut alkukankeutta lukuunottamatta mitään vaikeuksia. Tällaiselle laiskalle tiskaajalle ja pihille mammalle rintamaito on ollut erinomainen vaihtoehto, mutta ymmärrän oikein hyvin sen kolikon toisenkin puolen. En ollut ehkä koskaan täysin sisäistänyt syitä, miksi jotkut vauvat saavat korviketta ja toiset maitoa - en, ennen kuin lähipiirissä monet kokivat vaihtelevan suuruisia ongelmia rintaruokinnan kanssa. Kun oma imetystaipale on helppo, muiden kenkiin on hankala asettua.
En tunne yhtään ainakaan avoimesti imetysvastaista ihmistä. Suurin osa paikallisista äitiystävistäni on imettänyt lapsiaan ainakin vähän aikaa. Sairaalassa jokaisella äidillä on mahdollista tavata imetystukihenkilö, joka neuvoo ihan tissistä kädestä pitäen, miten homma toimii. Kotiutumisen jälkeen meidän sairaala tarjosi ilmaista imetysneuvontaa ja -tukiryhmiä, joka oli avoin kaikille synnytyssairaalasta riippumatta.
Sitten toisaalta jo raskauden aikaisilla lääkärikäynneillä tarjotaan korvikenäytepaketteja. Sairaalan rekisteröitymiskäynnillä odottavalta äidiltä kysytään, aikooko hän imettää, mutta mitään painostusta en ole koskaan kuullut siihen liittyvän. Suuntaan tai toiseen.
Laktivisteja löytyy toki täältäkin. Kun jossain kaupassa/ravintolassa kehotetaan imettävää äitiä peittämään itseään, voi olla varma, että viimeistään seuraavalla viikolla kyseisessä paikassa on imetysmielenosoitus, jossa äidit imettävät häpeilemättä lapsiaan. Laki tarjoaa täälläkin oikeuden imettää julkisilla paikoilla, ja niin täytyy tietysti ollakin, mutta kun miettii, miten joskus naurettavankin häveliäitä amerikkalaiset tuppaavat olemaan alastomuuteen liittyvissä asioissa, niin ymmärrän senkin, että joku voi häiriintyä, jos näkee vilahtavan nännin. Mielenosoittajat ovat luonnollisesti hyvällä asialla, mutta henkilökohtaisesti en ole koskaan kokenut suureksi vaivaksi viskata jotain rättiä intiimin ruokintahetken suojaksi, eivätkä nuo vauvanikaan ole siitä häiriintyneet.
En löytänyt tähän hätään dataa imetyksestä Suomessa, mutta CDC tarjosi kaaviota Yhdysvalloissa tapahtuvasta rintaruokinnasta:
 |
| Kaikenlainen, myös osittainen imetys. Sininen viiva edustaa milloin tahansa tapahtunutta imetystä, vihreä viiva kuuden kuukauden kohdalla tapahtunutta, ja punainen vuosikkaan imetystä. Kuva täältä. |
 |
| Pelkkä rintaruokinta. Sininen viiva kuvastaa kolmeen kuukauteen asti tapahtunutta täysimetystä, keltainen puoleen vuoteen asti. Kuva täältä. |
Kaavioista on huomattavissa se, että imetys on hienoisessa noususuhdanteessa. Alemmasta huomaa myös sen, että ero kolmen ja kuuden kuukauden välillä on aika suuri. Tähän on (ainakin) kaksi syytä.
Ravintosuositukset. Meidän lääkäriasemalla suositellaan kiinteiden aloittamista heti neljän kuukauden iässä, joillain toisilla vasta kuuden kuukauden rajapyykin jälkeen. Vaikka aion jatkaa imetystä sinne vuosikkaaksi asti tälläkin kertaa, minuakaan ei enää lueta täysimettäjiin, sillä naperomme popsii porkkanaa kerran päivässä.
Toinen syy piilee siinä, että moni äiti palaa töihin 12 viikon äitiysloman jälkeen. Vaikka vakuutuksen onkin nykyisin korvattava automaattinen pumppu, ja työpaikan mahdollistettava rauhallinen paikka pumppaamiselle, niin usein käy niin, ettei imetys enää syystä tai toisesta jatku äidin töihinpaluun jälkeen.
Sosioekonominen epätasa-arvoisuus näkyy imetystilastoissakin. Vähempivaraiset äidit palaavat töihin aiemmin kuin varakkaammat kanssasisarensa. Entinen työkaverini oli sorvin ääressä jo kahden viikon päästä synnytyksestä, koska hänellä ei ollut vara olla kotona palkatta pidempään.
 |
| Imetysväestötiedettä. Kaavion prosenttiluvut kuvastavat puoleen vuoteen asti jatkunutta täysimetystä. Ylemmät luvut liittyvät varallisuuteen, alemmat väestöryhmään. Kuva täältä. |
Toinen mielipiteitä jakava aihe on vauvan nukkumisjärjestelyt - ainakin, jos paikallisiin mammapalstoihin on uskominen. Jotkut liputtavat perhepedin puolesta, jotkut laittavat vauvan suoraan omaan huoneeseen sairaalasta kotiutumisen jälkeen. Ja kaikkea siltä väliltä.
Meillä taidettiin kulkea melkoisen hyvin tallattua polkua, sitä kultaista keskitietä, mitä nukkumisjuttuihin tuli. Molemmat lapset nukkuivat meidän huoneessa matkasängyssä pari ensimmäistä kuukautta, ja kun unta alkoi riittää pidempiä pätkiä, niin he siirtyivät omaan huoneeseen. Kaveripiirin perusteella tämä on aika yleinen tapa.
Käsittääkseni Suomessa vauva nukkuu pidempään vanhempiensa kanssa - jos nyt ei samassa sängyssä, niin ainakin huoneessa. Toinen merkittävä ero tuntuisi olevan siinä, että täällä varoitellaan laittamasta mitään vauvan kanssa sänkyyn, kun taas Suomessa näyttäisi olevan ihan hyväksyttävää laittaa vauva uinumaan peiton kanssa. Onko näin?
Kaiken tämän rönsyilyn jälkeen on todettava, että minä olen ollut todella onnekas, niin monessa mielessä. Miehen hyvän työn ansiosta ei ole ollut pakko jättää hädin tuskin kolmen kuukauden ikäistä vauvaa perhepäivähoitajalle, eikä maksaa siitä ilosta yli tonnia kuussa. Minulla on kaksi hyvin kehittyvää ja kasvavaa lasta, jotka ovat olleet niin mainioita nukkujia, että on ollut parempi siirtää heidät omaan huoneeseensa jo melko aikaisessa vaiheessa, jottemme me herättäisi heitä. Olen myös voinut ruokkia heidät tahtomallani tavalla.
Sekään ei ole itsestäänselvyys.
Tämä oli mielenkiintoinen postaus, ja samanlaisia lukisin mieluusti enemmänkin. Kun on noita amerikansuomalaisblogeja ja on noita mammablogeja, mutta amerikansuomalaismammablogeja ei pahemmin ole... ja kun alkaa vaikuttaa yhä todennäköisemmältä, että olen itse joskus samassa tilanteessa, niin tällainen kiihkoton ja pureksittu asiatieto sekä ylipäänsä fiilikset siitä, miten tämän aihepiirin asiat täällä hoituvat, on mulle erittäin tervetulleita.
VastaaPoistaOtanpa tästä onkeeni! Kiva kuulla, että kiinnostaa. Tästä asiasta olisi kyllä enemmänkin asiaa, sillä elämä pyörii tällä hetkellä aika lailla näiden kahden pikkupomon ympärillä. :)
PoistaTäälläkin toivotaan ehdottomasti lisää samantyylisiä postauksia. Mielenkiintoista lukea miten siellä nämä asiat menee, kun itsellä nyt ajankohtaista.
VastaaPoistaTuota vauvanhoidon järjestämistä olen pohtinut, kun siellä se äitiysloma niin lyhyt ja tuossa aihetta jo sivusitkin. Oma lapsi kohta 2 kk ja tuntuu hurjalle jos pitäisi jo kuukauden päästä antaa vieraalle hoitoon, vaan kaikilla ei ole vaihtoehtoja. Pitäisi muistaa olla kiitollinen tästä pitkästä äitiyslomasta!
Täällä jo synnärillä vauvoilla on omat peitot niissä kärryissä. Eikä missään ole minua ainakaan kielletty käyttämästä kotonakaan peittoa vauvalla. Meillä käytössä kyllä myös unipussi, mutta nukkuu välillä peiton kanssa (ja joskus molempien...). Mielestäni Suomessa tai ainakin mun lähipiirissä jaksetaan hurjasti hössöttää siitä ettei vauvalla vaan olisi kylmä (mikä tietty tärkeä asia, mutta joskus menee överiksi) ja veikkaan että moni vanhempi ihminen kauhistuisi ajatuksesta ilman peittoa nukkumisesta, vaikka onhan niitä monia muitakin tapoja huolehtia ettei tule kylmä.
Täytyypä kirjoitella näistä jutuista enemmän!
PoistaOlen tosiaan ollut todella onnekas, että meillä ollaan voitu hoitaa lapsenhoito tällä tavalla, eikä ole tarvinnut viedä pientä vauvaa hoitoon. Tietysti tässä uhraan sitä uraani, mutta olen yrittänyt ajatella niin, että ehdin raataa kodin ulkopuolella sitten myöhemminkin.
Hei, hyvä huomio tuo kylmästä puhuminen! Täällä lapset kulkevat yleisesti ottaen todella vähissä kamppeissa, eikä juuri kukaan puhu lapsen kehonlämpötilasta, mutta Suomessa se tuntuu tosiaan olevan tapetilla. Ja ymmärtäähän sen, kun miettii, miten hurjia pakkaslukuja siellä on jälleen mitattu. Jänniä nämä kulttuurierot!
Omat lapset ovat jo toisella kymmenellä, joten asia ei ole enään aivan ajankohtainen. Minäkin imetin molempia vuoden ikäiseksi ja koin sen onnistuessaan helpoksi ja halvaksi vaihtoehdoksi. Nukkumisjärjestelyihin vaikuttaa varmasti myös asunnon koko, joka ei varsinkaan ensimmäisen lapsen aikoihin aina ole kovinkaan suuri. Suomalasinta lienee lasten päiväunet ulkona, erityisesti pakkasessa nukutti useammankin tunnin.
VastaaPoistaAsunnon koko vaikuttaa varmasti nukkumisjärjestelyihin, olet oikeassa. :) Täällä tuo oma huone taitaa olla myöhemmällä iälläkin isompi juttu kuin Suomessa. Onpa täällä joskus kauhisteltu sitä, että asustelin veljeni kanssa samassa huoneessa jonkin aikaa... ;)
PoistaUlkopäikkärit ovat kyllä todella suomalainen juttu!
Mielenkiintoinen postaus. Meikalaisellehan kaly totesi, etta imettamiseni on "gross, and no one can ever force me to do that." Tosin samaan syssyyn han myos onnitteli minua, koska itse ei moista voisi ikina tehda. Ja ei kylla tehnytkaan, kun lapsensa sai. Itse en kokenut imettamista sinansa valinnaksi, vaan ajattelin sen olevalla lapselle parasta, kun siihen kerran pystyin. En tuntenut Nebraskassa kovinkaan montaa aitia, mutta kukaan tuntemistani aideista ei imettanyt. Aiheesta ei tuon kalyn huomautuksen lisaksi koskaan kayty mitaan keskusteluja. Laittoivat varmaan imettamiseni ulkomaalaisuuden syyksi :)
VastaaPoistaMeilla ei muuten ollut aikoinaan kuin yksi makkari, joten vauvalla ei ollut omaa huonetta, mutta se ei estanyt porukkaa kyselemasta, etta mika "theme" nurseryssa on heh.
No jopas on ollut käly tormakkana. Hienoa, että nykymaailmassa hän voi olla sitä mieltä, että imetys on "gross", ja vauva pärjää silti mainiosti. :) Samanlaisia ajatuksia on mullakin ollut imetyksestä. Oli jotenkin luonnollista edes yrittää.
PoistaOlen kuullut, että imetystilastoissa on suuria alueellisia heittoja. Sillä on varmasti iso merkitys, ovatko lähipiirin äidit imettäneet. Kulttuurieroja, nämäkin - ja yhden maan sisällä!
Haha, kai vaihdoitte teidän makkarin teemaksi Teletapit?