Tuhlaajatyttären paluu

Nyt kun rahan ansaitseminen on lopussa, on hyvä aika alkaa tuhlata. Lauantain jälkeen olen ostanut/lunastanut kaikkea semihyödyllistä. Tämänpäiväisiin kotiutettaviin on kuulunut mm.:

Ääkkösellinen näppis mukaan rapakon taakse.

Jee, uusi kuljetuskoppa tuli! Nyt mahtuu.

Hääjuttujakin löysin, mutta niiden julkaiseminen taitaa jäädä odottamaan juhlien jälkeistä aikaa. Minulla on huomenna koekampauksen teko (ensimmäinen oikea kampaus ikinä!), joten pian nähdään, saako korviksista värkättyä jotain jännää yksityiskohtaa kampaukseen.

Huominen on myös jännä päivä S:lle. S sai tutkintotodistuksensa viime viikolla, joten ajattelin palkita miehen hienosta rutistuksesta isojen poikien kellolla. Kellon pitäisi olla huomenna valmis haettavaksi. Mies ei ole meinannut pysyä housuissaan lauantaisen ostosreissun jälkeen, joten taitaa olla ihan mieluinen lahja.

Nyt minä en meinaa pysyä housuissani, sillä ne pitää ottaa pois, jos meinaan sovittaa hääpuvun alaosaa. Täytyy rientää sovitushommiin, siis.

*****

Fakta #18: Jalkani ovat kokoa 36-37.

Fakta #19: Myös käteni ovat melko pientä tekoa. Vihkisormukseni on kokoa 3 3/4 (suomalaisittain 14,65 mm).

Fakta #20: Olen viimeisimmän virallisen mittauksen mukaan 161,5 cm pitkä.

Going to Kansas City?

Nelosen pitäisi ohjelmatietojen mukaan esittää parhaillaan elokuvaa Going to Kansas City. Melkoista huttua, mutta on se ainakin täynnä tutunnäköisiä maisemia, eli kokonaisarvosana menee himpusti plussan puolelle. Silti Nelonen esittää jostain syystä elokuvaa nimeltä The Pacifier - Tuttiritari, joka on IMDb:n mukaan vielä huonompi, kuten elokuvan suomennoksesta voi varmaan päätellä. Mieluummin katsoisin Mikko Nousiaista vaihto-oppilaana kuin Vin Dieseliä Tuttiritarina. Totta puhuen en varmaan katsoisi Mikko Nousiaistakaan, sillä been there, done that. ;) Sitä paitsi olen nähnyt elokuvan pari kertaa, eikä kolmas kerta ole tarpeen.

Jäin eilen S:n sanojen mukaan eläkkeelle Suomi-töistä. Viimeinen päivä oli flunssainen ja tunteikas. Tuntuu hassulta, etten enää palaakaan takaisin tuttuun toimistoon. Käyn tosin vielä kahvittelemassa ensi viikolla työtoverusten kanssa, joten niitä lopullisimpia hyvästejä ei tarvinnut vielä heittää. Jos löydän USA:n päästä lähellekään yhtä mukavan ja mutkattoman työyhteisön ja -ympäristön, olen onnekas.

*****

Fakta #17: Juon todella harvoin kahvia. En edes omista kahvinkeitintä.

Hätäpaniikki

29 aamua lentoon lähtöön. 2 viikkoa ja 2 päivää hääjuhliin. 2 päivää töitä.

Aika vähän, eh? Siksipä saankin välillä kauhunväristyksiä, kun hetkittäin tajuan, mitä olenkaan tekemässä, ja miten pian! Olen jo aika hyvin sisäistänyt sen, että olen lähdössä. Sitä en ole vielä täysin ymmärtänyt, etten ole tulossa takaisin. Toki käyn kylässä, mutta en ole tulossa takaisin.

Eilen illalla meinasi iskeä pakokauhu, kun aloin laskeskella noita jäljellä olevia päiviä, juuri ennen nukkumaanmenoa, tietenkin. Kärpäsestä tulee äkkiä härkänen. Silloin tuntuu, että pientenkin, normiarkeen kuuluvien juttujen painon alle lyhistyy. Kapasiteetti ei riitä!

Tänään palaset ovat onneksi loksahdelleet mukavasti paikoilleen, joten ensi yötä tuskin tarvitsee viettää leikkien tornadoa lakanoiden välissä. Veljen kanssa veljeiltiin autokaupat, joten siinä putosi iso taakka harteilta, ja kissojen kuljetushommatkin alkavat olla melko selvät. Tilasin tänään "kuljetuslaatikoiden Rolls Roycen" entisen (pienemmän) tilalle, jotta kissakaverit mahtuisivat matkustamaan mukavammin ja turvallisesti. Toverukset täytyy enää käyttää eläinlääkärin pakeilla korkeintaan viikkoa ennen lentoa, jotta niiden lentokelpoisuus voidaan todistaa lentoyhtiölle. Kyllä tämä tästä!

Viimeinen työviikko on tietysti myös pyörinyt ajatuksissa. Tähän mennessä viikko onkin ollut... outo. Olen saanut lopulliselta tuntuvia sähköposteja, joissa toivotellaan hyvää loppuelämää. Läheisten työtovereiden kanssa on hoettu puolin ja toisin puhelimessa ja kasvokkain, miten tätä ei oikein vielä tajua. Paikallisen yläasteen (vai mikä yläkoulu se nykyään onkaan) opo ja eräs opettaja toivat minulle tänään lahjaksi Juhani Ahon Rautatien; kiitokseksi yhteistyöstä ja muistoksi kotiseudusta. Mukava työympäristö tekee lähdöstä pikkuisen haikeampaa.

*****

Fakta #16: Osaan ajaa trukilla ja olenkin ajellut sellaisella töissä melkein joka päivä parin vuoden ajan.

Hippulat vinkumaan

Ollaan oltu S:n kanssa vuorotellen stressaantuneita koko ajan paisuvasta tekemättömien hommien listasta. Päätettiin tehdä asialle jotain, joten kirjoitettiin lista paperille. Yllätyksesemme se mahtui helposti yhdelle A4:lle!

Vielä yllätyksellisempää on se, että ollaan saatu ruksittua listasta yli puolet tehdyksi. Isoimpia yliviivattuja ovat mm:

• auton vuokraus (Chicago - Kansas City)
• hotellihuoneen varaus (Helsinki-Vantaa)
• kansainvälisen ajokortin hakeminen
• Lumin rokottaminen
• tulevan asunnon vuokrahakemuksen lähettäminen (se hyväksyttiin, joten enää tarvitaan nimet sopimukseen ja se on siinä!!!!)
• nykyisen asunnon irtisanominen

Näiden lisäksi S läpäisi viimeiset tenttinsä, joten nyt se voi keskittyä esim. häähommiin. Minä aherran töiden parissa vielä viisi päivää, jonka jälkeen alkaa sitten toisenlainen ahertaminen.

Tänään pakersin jo sen verran, että kävin läpi valokuva-albumeja ja skannailin sieltä parhaita paloja. Hääjuhlista pitää kuitenkin tehdä sen verran perinteiset, että kanssajuhlijat pääsevät pällistelemään meidän "söpöjä" lapsuuskuvia.

Fakta #13: Olin alle kouluikäisenä ihan mieletön Elvis-fani.

Fakta #14: Elvistä seurasi ABBA-kausi, jota taas Take That -sekopäisyys. Olen päässyt molemmista yli.

Fakta #15: Nykyisin kuuntelen enimmäkseen vähän raskaampaa musiikkia, vaikka kyllä joskus tekee mieli lässyilläkin.

Melkein valmis

Kävin kuuntelemassa viime viikolla S:n graduseminaarin. Mitäänhän en itse asiasta ymmärrä, mikä on sinänsä ihan ymmärrettävää, kun gradun nimi on vaatimattomasti Finite Element Approximation of the 3-Dimensional Heat Equation, mutta lähdinpähän käymään.

Olinhan minä tiennyt, ettei se ihan täysi toope ole, mutta olin joka tapauksessa aika ällikällä lyöty. Niin oli yleisökin, ohjaajat mukaan lukien. S sai projektistaan täyden vitosen ja nyt se on yhtä tenttiä vaille valmis maisteri. Yliopiston tutkijaporukka yritti houkutella S:a jatkamaan tohtoriksi asti, mutta 300-sivuinen tutkielma ei kuulemma juuri nyt kiinnosta. Saattaa tuo reilun viiden viikon päässä häämöttävä kotiinpaluukin painaa vaakakupissa aika paljon.

Meillä on viisi Suomi-viikonloppua jäljellä. Niihin pitää mahduttaa ainakin häiden ja S:n valmistumisen juhlimista (ja lätkän MM-finaali!). Isoja juttuja.

*****

Fakta #11: Osaan puhaltaa ilmaa vasemmasta silmäkulmasta. No, ehkä kyse ei ole välttämättä niinkään osaamisesta kuin rakenteellisesta virheestä. Tämä "taito" käy todella ärsyttäväksi flunssaisena, sillä silmäkulma vuotaa niistäessä vettä enemmän kuin Esterin... silmäkulma.

Fakta #12: Minulla on vielä kaksi maitohammasta, eivätkä ne ole irtoamassakaan ihan heti.

Suomalaisuuden päivä

Ostin tänään itselleni fanikamppeita illan jännää lätkäpeliä varten. Toivottavasti maltan pitää välineet laatikossaan.

S olisi halunnut kutsua apujoukkoja meidän kotikatsomoon, mutta onneksi kukaan ei päässyt paikalle. Olen aika ärsyttävä penkkiurheilija, joten on parempi pysyä piilossa, ilman yleisöä.

Niin, se syy, miksi oikeastaan tulin edes kirjoittamaan on se, että S esitteli eilen graduprojektinsa yleisölle ja S teki ehdottomasti vaikutuksen a) minuun, vaikken aiheesta mitään ymmärräkään, b) opettajiin, jotka ovat halukkaita käyttämään S:n näpertämää koodinpätkää jatkossakin, jos mies vain antaa siihen luvan. Antoihan se.

Kohta se on ihan valmis maisteri! Sitä ollaankin tänään (kypsyysnäytteen jälkeen) juhlistettu aurinkoisessa säässä kuohuviinin kera (vasta lasillisen verran!).

Ah, elämästä nauttiminen on aika kivaa.

*****

Fakta #8: Pääsin läpsäyttämään Antti Törmäsen kättä kesällä 1995 voitokkaiden MM-kisojen jälkeen. Kuljin loppupäivän muovipussi käden suojana.

Fakta #9: Sittemmin jääkiekkohulluus vain paheni. Pahimmillaan (tai parhaimmillaan!) se taisi olla yläasteella, jolloin leikkasin Savon Sanomista kaikki ottelutilastot talteen. Ne ovat säilössä vieläkin.

Fakta #10: Halusin jo yläasteella vaihto-oppilaaksi ja nimenomaan Yhdysvaltoihin, mutta olin oikeasti huolissani siitä, etten pystyisi seuraamaan SM-liigaa täysillä.

Monta kokkia

Ainakin tuolla rapakon takana sanotaan, että kun menee naimisiin, menee naimisiin myös puolison perheen kanssa. Kai minäkin 10 kuukautta sitten tein juuri niin, mutta käytännössä päästään kokeilemaan yhteiselämää vasta tänä kesänä.

Ja minua pelottaa. S:n perhe on aika erityyppinen kuin omani; ainakin paljon "virallisempi", mitä taloudellisiin asioihin tulee. Tällä hetkellä tapetilla olevat taloudelliset asiat liittyvät meidän asumismuotoon.

S:n veli haluaisi vuokrata tyhjillään olevan talonsa meille. Mietittiinkin tätä vaihtoehtoa pitkään, mutta emme ole halukkaita maksamaan veljen pyytämää kuukausivuokraa, sillä olemme löytäneet monta edullisempaa vaihtoehtoa. Edullisempi kuukausivuokra tarkoittaisi, että pystyisimme säästämään mahdollisimman paljon rahaa omaa taloa varten.

Olemme sanoneet jo muutamaan otteeseen ei, mutta noinkin lyhyt sana on jäänyt menemättä perille. Nyt S:n vanhemmatkin ovat työntämässä lusikkaansa soppaan. Vaikka he tarkoittavat hyvää ja varmasti haluavat kaikkien osapuolten parasta, niin tämä koko ruljanssi on imenyt kaiken kivan uuden kodin etsimisestä ja siihen muuttamisesta. Jos (ja kun) emme valitse veljen tarjoamaa vaihtoehtoa, valitsemme väärin ja siitä saamme varmasti kuulla vinoilevan kommentin jos toisenkin.

Mua huvita taas yhtään mikään.

*****

Fakta #5: Minulla oli pienempänä mielikuvituskavereita: Minttu, Ville ja Väkivaltainen.

Fakta #6: Ollaan ajauduttu aikojen saatossa jotenkin erilleen, joten ei olla oikeastaan enää tekemisissä.

Fakta #7: S kosi minua tasan vuosi sitten.

Ei pal mittää!

Ihmisten kysellessä muuttoaikatauluista olen tähän asti sanonut, että lähdetään ensi/tänä kesänä tai kesäkuussa. Nyt voin todeta hyvin coolisti: "Ensi kuussa!"

Vaikka tässä ollaan jo aika innoissaan, niin lähdön hiipivä läheisyys on nyt alkanut jopa vähän ahdistaa. Aloitin tänään viimeisen työkuukauden, joka siis tarkoittaa omien säännöllisten tulojen loppumista lähitulevaisuudessa. Sen jälkeen minusta tulee tyhjäntoimittaja, ainakin vähäksi aikaa. Meillä ei ole vielä asuntoa, mikä taitaa ahdistaa ihan eniten, vaikkei tässä vielä mikään älytön kiire olekaan. Kai sitä kaipaa jotain konkreettista. Jotain todellista.

S ei hätäile läheskään niin paljon USA:n pään hoitamattomista asioista kuin minä. Suurin ero on varmaankin siinä, että se on palaamassa kotiin, kun taas minä olen jättämässä omani. Tämä ilta pyhitetäänkin asunnonmetsästykselle ihan minun mielenrauhani turvaamiseksi. Minäkin haluan kodin, jonne asettua siellä kaukana.

Fakta #3: Seuraava Atlantin ylitys on minulle viidestoista laatuaan. Yksin olen lentänyt lätäkön yli kahdeksan kertaa.

Fakta #4: Vihaan lentokenttiä, vaikka tykkään matkustamisesta. Tai no, matkailusta, en itse paikasta toiseen siirtymisestä.