Ulkosavolaisen joulukalenteri: 15. luukku

Lopetin kymmenen tunnin työpäivän puoli kuuden maissa, minkä jälkeen menin kysymään kellarissa juoksumatolla urheilleelta mieheltä, olisiko hänellä iltaruokaideoita. Mies sanoi, ettei ole, joten menin takaisin keittiöön katsomaan, mitä kaapeista löytyy. Päädyin jauhelihakeittoon.

Seuraa esimerkki aivojeni toiminnasta.

Jätin keiton porisemaan ja palasin kellariin aloittamaan joululahja-askartelujen aiheuttaman sotkun siivoamista, mutta päädyin aivan hetken mielijohteesta kaivelemaan varastotilasta PVC-putkea, jota muistin jääneen yli jostain projektista. Seuraavaksi läksin etsimään muutama kuukausi sitten ostamiani LED-valoja, jotka löytyivät kolmannella arvauksella keittiön laatikosta. Ilmoitin  miehelle, että tarvitsen 12 pätkää kolmesta löytämästäni putkesta, eikä mies edes kysellyt mitään, vaan meni autotalliin ja kaivoi sahan esille. Sillä välin minä juoksin yläkertaan kaivelemaan käsityövarastoistani nyöriä.

Kellarin siivous ei ole edennyt edelleenkään mihinkään, mutta meillä on nyt syöty ja tehty ulos himmeli.

Semmoista tänään.

Aika pientähän tämä on vielä tietysti siihen verrattuna, kun kerran pienehkössä itsenäisyyspäiväkankkusessa keksin pistää keittiön atomeiksi sopivasti juuri ennen joulua.

Ulkosavolaisen joulukalenteri: 13. luukku

Laitoin eilen illalla kellon soimaan kauden viimeistä formulakisaa varten. Kun se pärähti klo 7 aamulla, sunnuntaina, viikonloppuna, Viima summasi oikein hyvin tunnelmani lämmittelykierroksen aikana:

Katsoin kuitenkin tylsän kisan kokonaan (buu, Verstappen), minkä jälkeen otettiin miehen kanssa päikkärit (aamu-unet?). Lapset vetelivät myös sikeitä vielä hetken, ennen kuin aloittivat tutun snäkkikitinän.

Meidän oli tarkoitus tehdä aamusta vähän joululahjapuuseppähommia, mutta ruokakauppareissu ja puolilta päivin alkanut Chiefs-peli tekivät niistä suunnitelmista vähän turhia. Onneksi ei tarvittanut jännittää tälläkään kertaa turhaan, vaan vähän liian tiukka voitto tuotiin Miamista kotiin.

Aikuisten mehuhetki.

Senpä jälkeen ei ole sitten ehtinyt tehdä muuta kuin petsata pöydänjalkoja ja erityisesti omia käsiä. Rakentelemme tosiaan lapsille ja vähän itsellemmekin joululahjaa, autotalli ja nyt kellarikin ovat olleet melkoisen kaaoksen vallassa. Onneksi joulu ei ole ihan vielä, sillä ollaan vähän vaiheessa.

Meillä ollaan vähän katsottu Mustaa kuningatarta (The Queen's Gambit).

Eka kerros lakkaa pinnassa. Monta tulossa, sillä...

...pöydän loppusijoituspaikka on kellarin baarissa roiskevyöhykkeellä.

Nyt kun vielä muistaisi, miten shakkia pelataan. Ehkä lapset voivat opettaa minua. Tammi heillä on jo hallussa, ja tiedän, että sitä tällä pöydällä tullaan tahkoamaan aika urakalla.

Ulkosavolaisen joulukalenteri: 7. luukku

Tänään oli aika mitäänsanomaton päivä. Perusmaanantai, jona työmatka makkarista alakerran "toimistoon" tuntui pidemmältä ja hankalammalta kuin normaali 20 minuutin ajomatka. En ehtinyt (saati pystynyt...) edes leimata virtuaalista kellokorttia ennen työkoneen uudelleenkäynnistelyä, sillä VPN-yhteys kettuili heti aamusta.

Kun aloittelimme keväällä etätyöt, kukaan ei oikein tiennyt, kuinka pitkään kotiarestia kestää. Könötin läppärin kanssa milloin missäkin. Keittiön saarekkeen ääressä, sängyssä, sohvalla. Kun sitten kävi aika ilmeiseksi, että kotitoimistolle olisi totisesti tarvetta, niin muutimme elokuun ensimmäisenä viikonloppuna helteisen autotallin puuverstaaksi ja NHL-kotikatsomoksi.

Istuskelen nyt sitten päivät pitkät meidän "ruokasalissa", joka ei ole koskaan sitä virkaa toimittanut. Lapset ovat sen verran isoja, että heidän lelut ja rojut ovat (enimmäkseen) omissa huoneissaan, joten ikkunan edessä oli juuri sopiva kolo työpöydälle, kun siinä ei enää ollut leikkikeittiötä tai muuta sälää. Scottykin sai oman pysyvän työpisteen meidän makkariin. Vaikuttaa siltä, että tästä järjestelystä on tulossa hänen tapauksessaan pysyvä. Kalliiksihan tämä sillä tavalla kävi, että nyt haluan sitten rakentaa meille uuden sängynrungon, joka käy yksiin puisen työpöydän kanssa. Yöpöydätkin tarvitaan. Ja sängynpääty. Ja lipasto.

Onneksi mies ei enää ylläty näistä hieman paisuvista projekteista.

Ulkosavolaisen joulukalenteri: 19. luukku

Meillä oli tänään työpaikan joululounas. Porukka olisi toki halunnut tehdä jotain töiden jälkeen ns. pimeän tultua, mutta koska työnantaja on intiaaniheimo, niin he eivät halua maksaa alkoholijuomista (ymmärrettävistä syistä), joten kävimme syömässä pihviravintolassa. Firman piikkiin ja työajalla.

Huomenna olisi vielä/enää neljä tuntia töitä, ja sitten alkaa hulinaviikonloppu. Ei menemisten muodossa, vaan nyt pitää tiristellä viimeiset jouluvalmistelut sitten kunnialla loppuun. Kinkku taitaa mennä uuniin huomenillalla, joten täytynee keitellä sinapit tänään.

Samaan konkurssiin. Olen sotkenut jo muutenkin keittiötä, sillä ryöppäsin juuri vähän sieniä suolausta varten. Ihan taas ajoissa liikkeellä.

Meidän tokaluokkalaisella on huomenna viimeinen koulupäivä ennen joululomaa, joten askartelimme tänään yhdessä opelle kortin lahjasellaisen kaveriksi (esikoulun/päikyn opet saavat lahjansa sitten maanantaina). Vähän joulumieltä siis!

Tosin ei niin paljon kuin tällä taloudella työmatkani varrella:

Nightmare before Christmas. And during.

Neiti piirsi kortin. Ylösalaisin roikkuvat tontut saivat lakit virkatuista korviksista.

Olohuoneesta kuuluu kamala älämölö, sillä pesue tankkaa Star Warseja ennen uusimman katsomista. Töissä ollaan yritetty arvata, mitä viimeisessä osassa tapahtuu. Oma veikkaukseni on, että Jar Jar Binksistä tulee galaksin ylihallitsija ja pakottaa kaikki puhumaan samalla tavalla kuin hän (se?).

Pitää odottaa maanantaihin saakka, että tämä teoria vahvistuu omalta kohdalta.

Ulkosavolaisen joulukalenteri: 18. luukku

Meidän ekaluokkalaisella on huomenna viimeinen päivä ennen talvilomaa, mikä tarkoitti tietysti tänään open lahjan valmistelua, koska mitään ei voi tehdä reilusti ennen viimetippaa. Ostimme eilen jo lahjakortin hänen lempikauppaansa, mutta napero halusi tehdä jotain itse, eikä kortti tällä kertaa kuulostanut hänestä tarpeeksi mielenkiintoiselta.

Kun ottaa huomioon kuusivuotiaan taitotason ja keskittymiskyvyn, niin äidin mielikuvitus oli vähän koetuksella. Päädyin lopulta lankatonttuihin, joita en ole itsekään tehnyt varmaan kahteenkymmeneen vuoteen.

Tytön (enimmäkseen) tekemä tyttötonttu oikealla.
Äidin räpeltämä kaksilahkeinen vasemmalla.

Hirveän tarkkaa hommaa! Samalla piti toki tehdä prosessista "Youtube"-video,
joka ei kylläkään koskaan näe päivänvaloa. Eipä se silti estä neitiä sanomasta
joka videon jälkeen "Remember to subscribe to my channel and give me a big thumbs up!"

Meillä oli kiva askarteluilta; siitäkin huolimatta, että daddy oli lapsuudenkaverinsa kanssa University of Kansasin korispelissä, eikä kukaan ollut viihdyttämässä kolmevuotiasta jantteria. Kaveri malttoi kuitenkin onneksi olla sotkematta käsitöitä, ja open lisälahja tuli valmiiksi ilman kriisejä.

Huomenna pitää muistaa pukea tytölle päälle yöpuku (tai muistaa olla vaihtamatta vaatteita?), sillä koulussa on viimeisen päivän kunniaksi pyjama- ja aamutossupäivä. Näitä teemapäiviä on silloin tällöin; joko koko koulun laajuisesti, tai palkintona omalle luokalle. Tänään esimerkiksi oli Grinch-päivä, ja lapsia kannustettiin pukeutumaan vihreään tai Whovillen asukkaaksi.

Cindy Lou Who.

Kymppiuutisten loppukevennys: Näyttääkö tämä lapsen koulusta kotiin tuoma piirustus kenenkään muun mielestä Mr. Hankeyltä?

Ulkosavolaisen joulukalenteri: 1. luukku

Apua. Syksy tuli ja syksy meni, ja nyt on joulukuu. Jos ette tienneet.

Jos siellä hämähäkinseittien peittämän ruudun toisella puolella on vielä joku, niin saanen selittää tätä tässä URL-osoitteessa majaillutta hiljaisuutta. Meillä on matkailtu ja vaihdettu vierassänkyyn lakanoita niin tiuhaan tahtiin, etten ole ehtinyt istahtaa läppärin kanssa sohvalle tarinoimaan. Ja sitten kun olisin ehtinyt, olen keksinyt jotain ihan muuta tekemistä. Kuten nyt vaikka viikko sitten sen, että tänä vuonna teen kuuseen uudet koristeet.

Pillihimmeleitä spraymaalausta odottamassa.

Kyllä, meillä on jo amerikkalaiseen tyyliin kuusi.
Tänään on tulossa postin mukana vielä satsi olkipillejä,
joista täytynee värkkäillä jotain lasi- ja muovihärpäkkeiden kaveriksi.

Näiden kuvien myötä avaan joulukalenterin ensimmäisen luukun. Tulevien päivien aikana saattaa tulla sikin sokin matkakertomusta, arkista tajunnanvirtaa tai kuvaoksennusta.

Teitä on varoitettu.

New Yorkia, maanviljelyä ja kirosanoja

Voi härregyy sentään, miten nopeasti tämä kevät ja alkukesä on mennyt! Tai oikeastaan täällä skipattiin kevät ja mentiin suoraan lumisateesta järkkyhelteisiin. Se on vissiin ollut aika yleinen trendi muuallakin päin maailmaa, jos olen oikein ymmärtänyt.

Vetäistäänpä pikakelauksella, mitä täällä on blogihiljaisuuden aikana tapahtunut.

Mää kävin New Yorkissa!

Vietettiin hullun mahtavalla ja mahtavan hullulla tyttöporukalla äitienpäiväviikonloppu Manhattanilla, ja puhelimesta löytyneistä kymmenistä kuvista tasan kolme oli blogijulkaisukelpoisia:

USA:sta saa nyt lonkeroa (The Finnish Long Drink)!

La Guardialle laskeutuminen.

La Guardialta nousu.

Ruvettiin leikkimään maanviljelijöitä

Rakennettiin pihan nurkkaan kasvimaa, jossa kasvaa vaihtelevalla menestyksellä tällä hetkellä jos jonkinmoista yrttiä, mansikoita, mustikoita, viinirypäleitä, maissia, salaattia, porkkanaa, punajuurta, tomaattia, jalapenoa, hernettä, valkosipulia ja rikkaruohoa. Istutettiin pihaan myös kaksi omppupuuta, ja vaikka tässä on omavaraisuuteen vielä piiiiitkä matka, niin alku se on tämäkin.

Kesäloma alkoi

Kevään koulukuva. Meidän oma Farrah Fawcett...

Viimeinen päivä kindergartenia ennen kesälomaa.

Kun menin hakemaan neitiä koulusta viimeisen koulupäivän jälkeen, ensimmäiset lapset juoksivat ovista ulos kiljuen "Freedom!". Meidän lapsi mateli viimeisten joukossa ulos kyyneleet silmissä. Hänelle tulisi kuulemma ikävä opettajaa ja luokkakavereita. Onneksi tässä on päästy kuitenkin lomailun makuunkin, kun on käyty mökkeilemässä ja uima-altailemassa. Näillä helteillä ei ole oikein muuta jaksanutkaan tehdä.

Normikoulun korvikkeeksi aloitettiin kotona pianotunnit. Send positive thoughts!

Vietettiin pitkä Memorial Day -viikonloppu mökillä serkkujen ja kavereiden kanssa.

Naapuruston uima-allas on ollut kovassa käytössä.

Typy täyttää heinäkuun alussa kuusi vuotta. Ensimmäinen hammas irtosi pari viikkoa sitten, eikä toisenkaan lähtö ole enää kaukana. Harvaa hammasrivistöä onkin esitelty vähän kaikille, viimeksi eilen rautakaupan myyjälle.

Meidän pikkupojasta on kasvanut asenteikas äijä

Kuva eiliseltä. Oli sen verran viileää (20 astetta...), että piti laittaa pitkähihaista päälle.

Siinä, missä isosisko ei ole oikein koskaan harrastanut kiroilua, niin pikkuveikan kuullen on vähän pitänyt varoa sanomisiaan. On oikein ihanaa, että poika on alkanut puhua enemmän ja kokonaisilla lauseilla, mutta en oikein tiedä, kuinka ylpeä voi olla, kun jantterin suusta on kuultu mm. "Oh shit, it's stuck!" ja "What the heck?!"

Onneksi se on välillä vielä ihan viatonkin. Paidermäniä väsytti.

Komensin kaveria tässä tavoilleni uskollisena syntymätodistukseen kirjoitetulla nimellä. Oli naurussa pidättelemistä, kun tyyppi kääntyi kannoillaan, osoitti minua kovin vihaisesti sormella ja ärähti "My name [suomalainen lempinimi]!" ja jatkoi huonosti käyttäytymistään.

Hyvästä musiikista ei ole ollut puutetta

Yksi ihan parhaista keikoista ikinä tuli koettua vähän aikaa sitten, kun Apocalyptica kävi soittamassa Metallicaa Kansas Cityssä. Päästiin keikan toiselle puolikkaalle aivan lavan eteen edustamaan Suomea ja pois häiritsemästä erästä yrmyniskaista naista, joka pyysi meitä olemaan hiljaa, sillä hän oli tullut kuulemma nauttimaan musiikista. Kovin nautinnolliselta hänen meno näyttikin, kun istui siinä penkissään selkä kyyryssä kuin tatti p*skassa.

Keikka oli tosiaan aivan loistava ja meni heittämällä top vitoseen.

Rockfest 2018!

Rockfestissäkin tuli käytyä, kuten rokkimörköjen kesäperinteisiin kuuluu. Nähtiin mm. Stone Temple Pilots, Bad Wolves, Vince Neil, Ghost ja Five Finger Death Punch. Mahtava festaripäivä!

Työllistin itseni

Tai ainakin olen pitänyt itseni kiireisenä. Rupesin myymään kaljakintaita. Olen neulonut selkä vääränä lapasia, ja kauppakin on käynyt ihan kivasti. Yksi tumppu matkusti jopa Uuteen-Seelantiin asti!

Järjestän tänä kesänä näistä arvonnan, joten jos hauska tumppu (Fun Glove) kiinnostaa, niin kannattaa pysyä kuulolla. Jos et millään malta odottaa onnettaren potkua, niin kinnaskauppaan pääsee tästä linkistä. Lapasilla on myös FB-sivut.

*****

Semmoista. Muun muassa. Nyt voisi keskittyä katsomaan MM-jalkapalloa ja heilutella taas vähän puikkoja, ennen kuin lähdetään mökille juhlimaan juhannusta.

Mitä teille kuuluu?

I'm Back!

On hieman hassua ajatella, että olen joskus aikoinaan perustanut IRC-Galleriaan ryhmän nimeltä Jahkailu, jotta voisin lisätä sen harrastuslistalle. Oi, kyllä.

Pelkästään tällä viikolla olen hetken mielijohteesta väsännyt sohvan taakse hyllykön IKEA:n puisista laatikoista ja lätkinyt takan laatoituksen päälle portaikkoprojektista ylijääneitä vinyylilautoja, vaikka en ollut edes oikeastaan varma, pysyisivätkö ne siinä. Molempiin kohteisiin meillä (minulla...) oli alunperin aivan erilaiset suunnitelmat - sohvan taakse oikein piirustukset - mutta näin kävi. Ihan ilman mitään jahkailua.

Jälkeen. Kai tuohon voisi vielä listatkin laittaa. Joskus.

Ennen.

Hyllykkö ja tyynyjä rakastava koira.

Vaikka arjen aikataulutus koostuukin nykyisin pelkästään lapsen kouluun viemisestä ja sieltä hakemisesta, keksin kyllä kaikenlaista puuhaa siihen välille. Rehellisyyden nimissä on toki mainittava, että suurin osa ajasta menee aivan tarpeettomaan haahuiluun, mutta jahkailua en enää harrastuksiini lukisi. Päikkärit kyllä pitää paikkansa edelleen. Tai niistä haaveilu.

Jep...

Hätiköidyn supertehokkuuden tasapainoksi meidän makuuhuoneen lattialta löytyy edelleen Suomen-reissun jäljiltä purkamaton matkalaukku, jossa on periaatteessa puhtaita vaatteita, mutta koska ne ovat olleet laukussa jo viikkotolkulla, niin ne pitäisi varmaan pestä ennen hyllyille laittamista. Purkaisin mieluummin vaikka jonkun väliseinän kuin matkalaukun. Mikähän ihme siinä on niin kamalan vaikeaa? Pitäisiköhän perustaa IRC-Galleriaan ryhmä nimeltä Matkalaukkujahkailu?

Siirsin toissapäivänä Suomi-kuvat tietokoneelle. Toivoa siis on, että saan ne jossain vaiheessa käytyä läpi ja julkaistua joitakin otoksia blogin puolella. Olympialaisetkin loppuvat kohtsillään. Meillä oli aivan uskomattoman mukava loma, josta varmaan kannattaisi kirjoitella jotain ylös, ennen kuin unohdan sen koskaan tapahtuneenkaan. Muistan kyllä ikuisesti jonkun teininä tehdyn mokan, mutta kaikki muu meinaa unohtua. Kuten nyt esimerkiksi blogin kirjoittelu.

Ulkosavolaisen joulukalenteri: 20. luukku

Ei tämänpäiväiset älynväläykset sentään ihan ole verrattavissa siihen, kun kolme vuotta sitten räjäytin keittiön atomeiksi pari viikkoa ennen joulua, mutta vaikka laatikot ja leivonnaiset ovat edelleen tekemättä, niin kello 18:05 joulukuun 20. päivä vuonna 2017 seisoin pojan huoneessa maalipensseli ja -tela kourassa ja uhosin urakan olevan valmis kahdessa tunnissa.

Ihan kahteen tuntiin en saanut seinille uutta väriä sudittua, muttei arvio ylittynyt kuitenkaan kuin viidellä minuutilla. Väri määräytyi ihan sillä perusteella, että olin ostanut aivan liikaa maalia meidän kylppäriremppaa varten, joten harmaalla mentiin. Olisihan tuolla kellarissa ollut pari gallonaa myrkynvihreääkin maalia... Mintunvihreästä ja ruskeasta huoneesta tuli vähän miehekkäämpi ja ryhdikkäämpi.

Tämä on jo jonkin sortin ennätys, kun maalia ei ollut hiuksissa tai naamassa.
Pelkästään tuon verran kädessä!

Nyt ei taida olla enää mitään tekosyitä olla kokkailematta ja siivoilematta.

Ulkosavolaisen joulukalenteri: 16. luukku

Jouduin antamaan Scottylle tänään jo yhden joululahjan (itse asiassa toisen - ensimmäisen lipsautin jo reilu kuukausi sitten), kun mies ähräsi vaikeassa (lue: mahdottomassa) kulmassa akkuporakoneensa kanssa. Olin tilannut pukinkonttiin taivutettavan jatkeen poralle, ja kun se kerran tänään tuli ihan oikeasti tarpeeseen, niin kävin hakemassa sen lahjapiilosta ja ojensin sen remonttireiskalleni. Kovin oli mieluinen. Onneksi siellä lahjapiilossa taitaa olla vielä pari lahjaa aattoakin varten.

Remppailu oli tänään muutenkin päivän sana, sillä minä pintakäsittelin (viimeinkin...) ammenurkkauksen paneloinnin, ja taisinpa minäkin saada joululahjan etukäteen, sillä Scotty vetäisi keittiösaarekkeeseen pitkään haaveilemani sähköt. Saarekkeelle oli asennettu jo ilmeisesti taloa rakentaessa omat johdot, sillä kellarin katossa ja suoraan saarekkeen alla oli valmiiksi kannellinen rasia, jossa luki "island", mutta keittiöön asti sieltä ei virta vielä tullut. Piti siis hieman porailla, vedellä lisää piuhoja ja asennella pistorasiaa. Sen semmoista.

Slow cookerissa porisee. Vielä kun saisin jostain keittiöön uudet tasot. No, joku päivä sitten.

Nyt istuskellaan olohuoneessa kynttilänvalossa, siemaillaan proseccoa ja katsellaan amerikkalaista jalkapalloa. Olisimme saaneet lauantai-iltana poikkeuksellisesti pelattavaan peliin ilmaiset liput, mutta kutsu tuli sen verran lyhyellä varoitusajalla, ettemme olisi varmaan löytäneet enää lastenvahtia. Emme tosin edes yrittäneet, sillä näin viimeisenä viikonloppuna ennen joulua oli tarpeeksi tekemistä muutenkin.

Olisihan tuolla ollut mukava taas olla huutamassa ääni käheäksi. Vähemmän mukavaa olisi ollut toipua koitoksesta koko huominen päivä. Parempi siis näin. Go Chiefs!

Laatta lensi ja putki on päällä

Facebookin puolella paljastinkin jo, mitä täällä on viimeisen reilun viikon aikana puuhattu. Syvennytäänpä siihen tarkemmin jännittävässä tarinassa nimeltä...

Palasin viime viikon maanantaina aivan mahtavalta tyttöjen New York -viikonloppureissulta. Pari päivää siitä palauduttuani ja meidän kylpyhuoneen feikkipilareita (monta vuotta) tuijotettuani hain autotallista vasaran ja sorkkaraudan ja ilmoitin töissä olleelle miehelle, että nyt... nyt ne muuten lähtee.

Reaktio ei ollut yllättäen mitenkään yllättynyt.

Lähtötilanne oli seuraavanlainen:

Tai oikeastaan tällainen. Edellisestä, varsin raivostuttavasta kylppärimaalausurakasta voi lukea täältä: osa 1 | osa 2

Edelliset omistajat olivat remontoineet kylpyhuoneen ja tehneet heidän mielestään varmasti varsin onnistuneita valintoja. Suomalaiseen silmään epämääräiset mosaiikkikuviot yhdistettynä uutenakin kulahtaneen näköisiin laattoihin, feikkipylväisiin ja sinisiin seiniin eivät näyttäneet aivan parhailta, joten ensiapuna annoin huoneelle tekohengitystä nelisen vuotta sitten joogaamalla tikkailla maalaamalla seinät vähän lämpöisemmällä sävyllä. Kylppäri ei siltikään tuntunut omalta.

Alunperin viimeviikkoisen remontin tavoitteena oli tuhota tekopilarit, mutta koska niiden takana ei ollut laattoja, nakuttelin ammeen ympäriltä kaiken keramiikan irti. Niin, ja edestä. Vaikkei oikeastaan pitänyt.

Hupsista s*atana.

Olin jo pidemmän aikaa haaveillut rouhean betonin ja lämpimän puun yhdistelmästä, mutta koska resurssit eivät ihan oikeasti riittäneet lattian ja suihkun laatoituksen uusimiseen, vaikka tekikin mieli jatkaa sorkkaraudan kanssa riehumista, niin piti tyytyä maaliin ja panelointiin. Altaiden yllä olleen jättipeilin halusin yhdistää mäntyisen atmöksen saavaan ammenurkkaukseen tekemällä sille puisen kehyksen, mutta toisinpa kävi.

Se hajosi.

Purkutöiden lomassa peilin vahingossa rikkonutta Scottya harmitti kamalasti, koska kuvitteli äksidentin maksavan satasia. Ehkäpä, jos olisin halunnut samanlaisen kolossikuvastimen tilalle, niin se olisi voinut olla tottakin, mutta selasin pikaisesti IKEA:n sivuja ja saisin kaksi pienempää ja paljon, paljon tyylikkäämpää ja ennen kaikkea käytännöllisempää peiliä muutamalla kympillä. Se tieto helpotti tarkan markan miestä, joka aloitti lopulta tyytyväisenä peilin jättämien kolosten paklaamisen.

Peilin alta paljastui aivan "ihana" tapetti.

Vanha ja tylsä valaisin sai myös kyytiä. Koska betoni jäi tällä erää haaveeksi, halusimme tuoda teollista tunnelmaa kylppäriin jollain muulla keinolla. Itse tehty PVC-putkesta valmistettu valaisin Edison-lampuilla oli siihen täydellinen ratkaisu.

Minusta tulee isona tekninen piirtäjä!

Maalasin seinät keskiviikon ja tostain aikana, ja kävimme ostamassa muut tarvikkeet perjantai-iltana. Voin kertoa, että rautakaupassa lasten kanssa pähkäily ei ole maailman rentouttavinta puuhaa. Lastasimme auton täyteen ponttilautaa ja PCV-putkea ja ajelimme kotiin pistämään kauhukakarat rakkaat kullanmurusemme petiin. Askartelimme illalla/yöllä vielä valaisimen, jossa pystyimme uudelleen käyttämään vanhat polttimokannat.

Päästimme sisäiset vandaalimme irti ja suihkuttelimme putkihökötyksen lauantaiaamuna mattaisella spraymaalilla mustaksi. Ja ei kun seinään!

Pienemmät peilit jättivät enemmän seinätilaa vapaaksi, joten taso jäi melkein tyhjäksi, kun tavaraa sai hyllyihin.

Panelointi valmistui (no, listoja vaille...) sunnuntaina, minkä jälkeen jäljelle jäi enää kattovalon vaihto ja parin hyllyn ripustus. Koska olin ollut melkoinen Justiina melkein kaikessa muussa (vaikkakin on pakko sanoa, että meidän maku ja ajatukset menivät todella hyvin yksiin), Scotty sai vapaat kädet valaisimen suunnittelussa. Niinpä maanantai-iltana amerikkalaista jalkapalloa kellarissa katsellessamme hakkasimme mielivaltaisesti kakkosnelosista rakennettua pölkkyä saadaksemme siitä hieman vanhemman näköisen. Petsiä pintaan ja a vot.

Hieno tuli!

Eipä kerrota Scottylle, mutta sillä oli toinenkin hyvä idea; hyllyjen kiinnittäminen ylösalaisin. Hän saa myös kunnian kaikista sähkötöistä ja siitä, ettei meidän talo ole palanut maan tasalle. Scotty hoiti paitsi valaisimien liitännät, myös asensi katkaisijaan himmentimet. Nyt on tunnelmaa!

Nyt kun kylppäri ei ole enää perseen persikan värinen, se sointuu oikein oivasti meidän makuuhuoneen sisustukseenkin, mikä on hyvä juttu, sillä välissähän ei ole ovea, vaan pelkkä oviaukko.

Harmaata, puuta, turkoosia. See a pattern here? Sängynpääty on kasattu autotallista löytyneistä hukkapaloista.

Vaikka peilin särkymisestä seuraakin perinteisesti seitsemän vuoden epäonni, en osaa olla siitä kovin surullinen. Minulla (noh, meillä...) on viimeinkin kylpyhuone, jossa tekee mieli viettää aikaa, eikä irvistellä feikkipylväille.

Mitähän seuraavaksi hajottaisi, vahingossa tai tarkoituksella?