torstai 28. toukokuuta 2009

So Much to Do, So Little Time

Olen niin tyytyväinen, että päätin maaliskuussa ostaa liput ja lähteä tuon sulhon (!!!) mukaan reissaamaan alle parin viikon päästä. Ollaan vasten (melkein) kaikkia periaatteitani tehty oikein lukujärjestys edessä häämöttävää kaksiviikkoista varten. Yleensä lähden lomailemaan aika rennolla meiningillä. Paikan päällä vasta päätetään, missä käydään ja milloin. Me halutaan kuitenkin tehdä niin monia asioita, että pakko on tehdä vähän suunnitelmia ja lyödä päivämääriä lukkoon, varsinkin jos meinaa saada töissäkäyvät kaverit menoon mukaan.

Eilen istuttiin sängyllä läppärit sylissä ja tutkittiin
Royalsien pelikalenteria, Oceans of Funin aukioloaikoja ja kavereiden meille ilmoittamia vapaapäiviä. Tajusin siinä innosta puhkuessani, että jos S olisi lähdössä yksin, en kestäisi sen riemua. Ikävä ihminen olen. Yrittäisin varmaan hillitä kielenkantoja, enkä varmaan sanoisi mitään liian ilkeää, mutta ilmeitä tai eleitä en osaisi peitellä. Olisin katkera. Ollaan vietetty ihan tarpeeksi aikaa erillään tehden kivoja juttuja, joista toinen on joutunut olemaan kateellinen (lähinnä siitä, ettei ole voinut olla riennoissa mukana). Nyt voidaan matkustaa yhdessä, tehdä asioita yhdessä. Onneksi siis laitoin Visan vinkumaan! Rahaa ei säästy, mutta säästytäänpähän sen sijaan minun mököttämiseltä.

Lennetään Kansas Cityyn keskiviikkona viiden maissa. Heti laskeutumisen jälkeen on luvassa sapuskaretki
Chipotlelle, jonka jälkeen mennään tutustumaan S:n siskontyttöön (jolle minun kuulemma pitää opettaa suomea...). Illemmalla, jos ei olla liian väsyneitä, ja eihän me olla, treffataan muutama kaveri Bud Lightin ja baariruoan merkeissä. Voiko ihanammin reissu enää alkaa? (Tai jatkua bussissa ja lentokoneissa istumisen jälkeen.)

Viikonloppuna onkin sitten edessä ensimmäinen jo ennalta määrätty tapahtuma; float trip! Siellä nähdään lisää kavereita ja saadaan varmaan uusiakin. Etelä-Missouriin on lähdössä vaatimattomasti 35 kellujaa, joista iso osa on minullekin ennalta tuttuja. Soooooo excited! Enkä ole vissiin ainoa, joka on innoissaan.



"DEAR ANNI, I AM A BETTER FLOAT TRIP FLOATER THAN YOU. IF YOU AGREE, BE FROM FINLAND! MIKE L."
-Viesti Facebookissa toissapäivältä-

Seuraavaan, ja ainoaan kokonaiseen viikkoon, on tarkoitus mahduttaa mm. vesipuistoilua, tailgatingia ennen baseball-ottelua, S:n työporukan tapaamista ja retki Emporiaan. Ja polttarit, meidän molempien. Olen saanut jo monta viestiä innokkailta kavereiltamme, joissa minun on käsketty miettiä, mitä haluan tehdä. Ihan parasta olisi polttaroida Emporiassa, joka on minulle paljon tutumpi ja turvallisempi kuin iso ja pelottava Kansas City, mutta pitää vielä katsoa, miten, milloin ja minne S:n parhaat kaverit pääsevät paikalle. Enemmänhän tässä on kuitenkin kyse S:n polttareista, minä lähden vain tyttöporukalla pois miesjuhlijoiden tieltä. :)


Emporia. Agreed.

Matkan toisena ja viimeisenä sunnuntaina on S:n siskontytön kaste. Tämä tarjoaakin S:n äidille hyvän mahdollisuuden kysellä meidän lapsenkasvatussuunnitelmista. Tuleva anoppi kysyi jo viime viikonloppuna, tuleeko minusta katolilainen avioliiton myötä, kuten hänestäkin aikoinaan tuli. No, ei tule. Anopin äänestä huomasi pienen verenpaineen nousun, kun hän sanoi, että meidän on kuitenkin valittava joku suuntaus viimeistään sitten, kun lapsia saadaan. S vain sanoi, että me ei olla uskonnollisia, muttei myöskään anti-uskonnollisia, mikä on hyvin totta. Tärkeintä on kunnioittaa muita ihmisiä ja heidän näkemyksiään. Toivottavasti S:n äitikin kunnioittaa meidän ratkaisuja.

Pikkuisen neidin kasteen jälkeen vietetään varmasti laatuaikaa perheen voimin, johon minäkin jo melkein virallisesti kuulun. Onneksi S:n vanhemmat ovat tulossa meidän mukana Suomeen, ettei tarvitse tuntea huonoa omatuntoa siitä, että ollaan varmasti joka ilta jossain lietsussa. Täytyyhän meidän yrittää ottaa kaikki ilo irti. Seuraavan kerran kyseiseen paikkaan matkustaessa ei enää joka ilta juhlitakaan.

Sitten laitetaan uutta kotia, asetutaan aloillemme. Vihdoinkin voi ostaa jotain suurempaa ilman, että mielessä käy: "No mihinkäs minä tämänkin laitan, jos ja kun lähtö tulee..."

tiistai 26. toukokuuta 2009

Kuusi viikkoa ja kaksi päivää


Saatiin eilen Kansasista arvokasta postia, rahallisesti ja noin muutenkin. Naimattomuustodistus (tai niin hyvä sellainen, kuin Yhdysvalloista voi saada...) sieltä tipahti, pikakirjeenä. Tänä aamuna tulostin netistä avioliiton esteiden tutkintapyyntölomakkeen, ja iltapäivällä vietiin se maistraattiin. Koko hommasta tuli aika todellista. Nopeasti.

Maistraatissa oli vastassa ystävällisiä kasvoja, ja kaikki sujui hyvin. Jätettiin paperit tutkittavaksi, varattiin aika itse tapahtumaa varten, päädyttiin englanninkieliseen vihkimiseen, ja sukunimiasiatkin selviteltiin. 9.7.2009 minusta tulee Mrs. D.

S on todella innoissaan tästä kaikesta, kuten tietysti minäkin. Se katselee jo tontteja, taloja, asuntoja, you name it. Itse olen vielä yrittänyt ottaa suht' rauhallisesti, mutta täytyy myöntää, että juhlapaikkoja on katsasteltu ja hääpukuja mietitty. Niin, ja niitä asuntoja, tontteja ja talojakin... Että se siitä rauhallisuudesta.

Meistä tulee pian ihan virallisestikin perhe. Aika kivaa! :)

torstai 21. toukokuuta 2009

Anni menee naimisiin


Ehdittiin olla rauhassa kihloissa noin kaksi päivää, ennen kuin alettiin ihan todenteolla miettiä, mitä tässä pitää tehdä. Kihlaus tarkoittaa meille molemmille ihan oikeasti lupausta naimisiinmenosta, muttei ehkä osattu kuvitellakaan, että asiat etenisivät tällaista vauhtia.

Pahimmasta (ja parhaimmasta!) alkuhuumasta selvittyämme aloimme tosiaan selvitellä meille parasta aikataulua ynnä muuta. Meidänhän täytyy ottaa huomioon mm. seuraavat asiat:

Byrokratia:


  • S:n täytyy uusia oleskelulupansa syyskuun alkuun mennessä, minun täytyy hankkia itselleni viisumi ja oleskelulupa Yhdysvaltoihin muuttoa varten ensi kesään mennessä. Jälkimmäinen vaatii naimisiinmenon ennen pitkähkön prosessin alkamista, ensimmäisessäkin se helpottaa, sillä S:n ei tarvinne ottaa vakuutusta kotimaastaan toisin kuin opiskelijaviisumia varten.
  • Esteiden selvitys vaatii meiltä pikkuisen enemmän kuin pelkästään maistraatissa käväisyn ja paperin allekirjoittamisen. S:n pitää toimittaa myös virallinen dokumentti siitä, ettei hänellä ole omassa maassaan mitään esteitä avioliitolle. Yksi vaihtoehto olisi käydä maksamassa suurlähetystölle siitä, että S vannoo, ettei ole naimisissa, ja suurlähetystö kirjoittaa todistuksen. Päädyimme kuitenkin pyytämään dokumentin Kansasista.
Läheisten läsnäolo:
  • Molemmat haluamme luonnollisesti juhlistaa tätä verrattain isoa tapahtumaa omien perheiden (ja ystävien) läsnä ollessa. Osalla juhlavieraista on pitkä matka, juhlittiinpa kummassa paikassa tahansa, milloin tahansa. Tarkoitus kuitenkin on ottaa huomioon mahdolliset pitkämatkalaiset mahdollisimman hyvin, sekä myös ystävät ja perheenjäsenet, jotka eivät pääse matkustamaan Atlantin yli. Mutta miten tämä onnistuu?



Ehkäpä näin: 

Civil Ceremony (At a Finnish court house) - July 9th 2009

This will be a small, immediate family only, court ceremony. No wedding dresses or wedding rings (saving that for the wedding ceremony). Some might wonder why so soon. Well the sooner we get the marriage paperwork the sooner we can start filing US immigration forms, so that Anni will be ready to head to the US with me when I graduate.

Wedding Ceremony w/ party (Somewhere in Finland) - June 5th 2010

With all the immigration and residency issues already covered, we can then focus on the actual wedding. Friends and family are welcome to attend (friends and family in the US are not expected, but would be more than welcome). This will be where the wedding dress, wedding rings, vows, etc happen. There might be a mock ceremony (yet to be decided). In summary this will be THE WEDDING and will be free from all the stresses stemming from residency forms.

Wedding Party (Somewhere in Kansas) - July 10th 2010

This will be the party for friends and family in the US. Anni will wear her wedding dress so people can see her in it. We will drink and celebrate our marriage and Anni's immigration status. We could mock the wedding ceremony and have Mike L. do the service (just an idea). Besides the wedding dress and me in a suit this will be an informal event. Hopefully like a wedding reception on laughing gas. (S:n info kavereille, päivämäärät ovat vielä viitteellisiä.)

Tällä "kiirehtimisellä" varmistamme sen, että S:n vanhemmat ovat paikalla, kun meidät vihitään. Nopeasta aikataulusta on myös se hyöty, että pääsemme hoitamaan paperihommia ihan rauhassa. S voi Suomessa asuvana hoitaa vaimolleen (!!!) viisumin Helsingin suurlähetystön kautta, ja käsittelyaika on onneksi paljon, paljon lyhyempi kuin USA:sta käsin. Puhutaan korkeintaan kahdesta kuukaudesta, kun muuten voisi joutua odottamaan vuodenkin.

Notta saatte valmistautua siihen, että tästä tuleekin hääsuunnittelublogi. Ei ole kuin kolme tapahtumaa järjestettävänä...

torstai 14. toukokuuta 2009

You Take Away the Old, Show Me the New


No niin, te romantiikannälkäiset. Tässä se nyt tulee, kosintakertomus:

S oli maanantaina koulusta kotiin ajaessaan päättänyt, että nyt se tapahtuu. Syy päätökseen oli ollut kuulemma se seikka, ettei S ollut yksinkertaisesti osannut kuvitella tulevaisuuttaan ilman minua, ja oli siten tullut siihen tulokseen, että nyt on hyvä aika.

Minähän taas olin koko ajan varovaisesti toivonut, että ehkä S kosii Amerikan-reissulla tai sen jälkeen. Se kyseli muutama kuukausi sitten, miten hän pystyisi välttämään tullimaksut, jos toisi esimerkiksi sormuksen mukanaan. Ettei vain olisi yrittänyt johdatella minua harhapoluille.

S oli koko viime viikon hyvällä tuulella ja halusi halailla harvinaisen paljon. Minä taas olin vähän kärttyinen, kun se ei meinannut antaa minun nukkua päikkäreitä rauhassa, kun koko ajan olisi pitänyt olla tekemässä jotakin. No, ymmärtäähän sen, että sillä saattoi olla vähän muurahaisia pöksyissä (ants in the pants), joten paikallaan istuminen oli hankalaa.

Torstaina se oli käynyt ostamassa sormukset, molemmille. Amerikan mallin mukaanhan minun olisi pitänyt nyt saada kunnon murikka sormeen, mutta S oli ajatellut, että tämä suomalainen tapa on tasapuolisempi: molemmat ovat yhtä sitoutuneita, joten molemmat myös kantavat merkkiä siitä.

Minä nukuin torstaina pitkät päikkärit, sillä S viipyi ”koulussa” vähän pidempään.

Perjantaina pelailtiin pihapelejä perheen parissa. Käytiin S:n kanssa saunassa oikein pitkän kaavan mukaan ja ihmeteltiin pikkuisen sitä, miten tähän on tultukaan. Tuli puhe kaulakorusta, jonka S antoi minulle, kun yritettiin erkaantua yli kaksi vuotta sitten. S kysyi, muistanko, montako merkitystä se silloin hätäisesti antoi korulle. Muistin yhden ylitse muiden: kahden, kolmen vuoden päästä voi tapahtua mitä vain.

Minä menin edeltä saunaan. S antoi siinä välissä vanhemmilleni kirjeen, jossa se kertoi aikeistaan ja jonka se oli käännättänyt suomeksi. Kääntäjänä oli toiminut sama kätyriystävä, joka auttoi sormusten hankinnassa. (Pääsin lukemaan kirjeen sunnuntaina. Eipä olisi mies ehkä enää paljon kauniimmin voinut asiaansa ilmaista!)

Lauantaina lähdettiin sitten mökille. S pyysi minua pakkaamaan mekon mukaan, jotta voitaisiin syödä hieno illallinen. Se itse otti mukaan kauluspaidan ja suorat housut. Päästiin mökille ennen kuin koko illan kestänyt sade alkoi. Ammuttiin siinä vähän romanttisesti ilmakiväärillä, johon olin romanttisesti käynyt aiemmin ostamassa panoksia. S osti viiniä.

Koska ulkona oli niin kova tuuli, etteivät hiukset meinanneet pysyä päässä, siirryimme saunan lämpöön jo yhden maissa. S puhui pehmoisia, mutta oli todella, todella rauhallinen. Se kysyi, haluaisinko vähän hienostella ja syödä juustoa saunan jälkeen. Kyllähän se minulle passasi, joten vetäisin mekon ylleni.

Laitoin radion päälle, ja S antoikin Radio Rockin pauhata hetken verran. Sitten se napsautti radion kiinni, veti tuolin eteeni ja sanoi, että haluaa antaa minulle jotain. Jotain, jolla on vain kaksi merkitystä, toisin kuin kaulakorullani.

"I love you and I want to spend my future with you."

Seuraavista hetkistä en paljoakaan muista, mutta lienen vastannut polvillaan lattialla olleen S:n kosintaan kyllä, sillä S pujotti sormeeni kauniin valkokultaisen sormuksen. Tajusin jossakin vaiheessa kysyä, oliko se hommannut itselleenkin samanlaisen. Olihan se, ja niin minäkin pääsin pujottamaan sormuksen S:n sormeen.


Ainoa kuva, joka muistettiin lauantaina ottaa, tämäkin epätarkka.

Jatkettiin päivää saunomisen, ällistelemisen, syömisen, tekstiviestien ja parin puhelun merkeissä. Oli aivan uskomattoman i-h-a-n-a päivä ja ilta! Vieläkin tulee kylmiä väreitä, kun ajattelen, mitä tapahtui. En voinut (enkä voi) käsittää, miten S oli saanut pidettyä kaiken minulta salassa. Itse en olisi kyennyt peittämään jännitystä ja innostusta. Ei tuo mieskään ehkä täysin sitä osannut peittää...

Muun muassa näistä vihjeistä minun olisi pitänyt arvata, mitä on tekeillä:

  • S halusi viettä romanttisen viikonlopun kahdestaan mökillä
  • S kyseli, mitä romanttisia komedioita haluaisin katsoa mökillä
  • S pyysi minua ottamaan mekon mukaan
  • S oli supersuloinen katastrofaalisen Suomi–USA-pelin jälkeen ja kuiskutteli korvaani mukavia asioita, vaikka minä en välttämättä ollut juuri silloin mukavaa seuraa
  • S siisti partansa täysin oma-aloitteisesti ja vapaaehtoisesti

Sunnuntaina, eli äitienpäivänä, perhe mummolla vahvistettuna liittyi seuraamme. Perhe vaikutti oikein iloiselta ja onnelliselta meidän puolestamme, ja mummo oli oikein otettu, että S oli päättänyt kosia minua hänen vanhalla kotipaikallaan. Juhlistettiin kahvipöydässä sekä paikalla olleita äitejä ja meidän tuoretta kihlausta.

S:n perhekin onnitteli meitä jo lauantaina sekä uudestaan sunnuntaina. Sekä tuleva anoppi ja appi toivottivat minut virallisesti tervetulleeksi perheeseen. Puhelun lopuksi anoppikokelas sanoi S:lle: "I love you both."

Sunnuntaina istutettiin mökin pihaan kihlapihlaja, joka haettiin omasta metsästä. Kotiin päästyämme nostettiin kuohuvat maljat ja syötiin hyvin. Puhuttiin vähän jo tulevaisuudensuunnitelmista, ja maanantaina lyötiin sitten ihan päivämääriäkin lukkoon. Niistä lisää myöhemmin.


Isä kaivaa pihlajaa irti maasta, muut katsoo vierestä.

Nyt olen ollut vähän yli vuorokauden ilman kihlasormusta, sillä vietiin eilen minun sormus pienennettäväksi (15 mm FTW) ja molempien sormukset kaiverrettavaksi. S tulee kohta kotiin, toivottavasti sormukset mukanaan. Tämä kihloissa oleminen vissiin jotenkin sopii identiteettiini, kun on alaston olo ilman rengasta...

Niin, ja ne kaiverrukset:

S: You Take Away the Old
Anni: Show Me the New
Ote meille tärkeästä Blue Octoberin Calling You -kappaleesta

sunnuntai 10. toukokuuta 2009

Pisarat tuovat onnea


Tiesin, että tässä tilanteessa ollaan joskus, mutta ei kai tähän osannut varautua sitten ollenkaan. Olisin halunnut kirjoittaa ovelan ja kaunopuheisen merkinnän tähän kohtaan, mutta pää on sen verran sekaisin, etten todellakaan osaa, joten kerrotaanpa asia niin kuin se on:



090509 (symmetria on sattumaa)


Sadetta, saunomista, hyvää ruokaa, vähän juhlajuomaa, kihlapihlajan istutus ja parasta, parasta seuraa. Siinäpä tiivistettynä tämä täydellinen ja todella yllätyksellinen mökkiviikonloppu. Kerron enemmän sitten, kun itse oikeasti ymmärrän, mitä on tapahtunut. :)

Oi onnea!

torstai 7. toukokuuta 2009

Sleeping with the "Enemy"

Voi että joskus ottaa ihan semisti pattiin, kun lukee esimerkiksi keskustelupalstoilta, blogeista tai Facebookista (yleensä erittäin perusteettomia) yleistyksiä "tyhmistä amerikkalaisista". Viime aikoina "tyhmät amerikkalaiset" ovat olleet niin tyhmiä, etteivät osaa muita kieliä eivätkä tiedä muusta maailmasta mitään. Ei niitä kiinnostakaan. Ne on vieläpä niin tollojakin, että oksentavat humalassa väärään paikkaan, mihin me ei tietenkään koskaan sorruta. Sen lisäksi amerikkalaiset ovat tietysti itsekeskeisiä, läskejä ja sotaalietsovia. Tyhmyyden, itsekeskeisyyden, oksentelun ja liikalihavuuden täytyy johtua amerikkalaisuudesta, koska muuallahan ihmiset ovat varsin täydellisiä olentoja. Not.

Kulttuurieroja on, mutta voiko sanoa, että joku kulttuuri/kansa on toista huonompi? Voiko oikeasti sanoa, että amerikkalaiset ovat "sitä ja tätä", kun maassa asuu yli 300 miljoonaa ihmistä? Osa amerikkalaisista varmasti on "sitä ja tätä", mutta niinpä on osa suomalaisistakin. Ihan samalla viivalla ollaan.

Hyvin harvoin kuulee puhuttavan mistään positiivisista stereotypioista, kansalaisuudesta riippumatta. Minusta, ja varmasti monen muunkin mielestä, amerikkalaiset kuitenkin ovat ahkeria, ystävällisiä, sosiaalisia ja innokkaita oppimaan uusia asioita, vaikkakaan kaikki eivät tähän(kään) muottiin sovi.

Vaikka amerikkalaiset ovat aika vaikutusvaltainen ja suuri kansa, sitä tavallaan puolustaa altavastaajaa, kun puhuu jenkeistä positiiviseen sävyyn. On melkoisen muodikasta naureskella amerikkalaisille ja jopa vihata koko kansaa sekä kaikkea, mitä se muka edustaa. Kritisoida saa, ja poliittisia mielipiteitä ja eroavaisuuksia tuleekin olla, mutta siinä vaiheessa kun aletaan puhua ylimieliseen sävyyn yleistäen koko kansasta, niin savu nousee korvista.

"Eräs henkilö sanoi osuvasti,että Suomi on Euroopan amerikkalaisin maa!!!" Tuossa lausunnossa ei ole mitään hyvää ja on kaukana kehumisesta, se on tosiasia!
-Otos eräältä keskustelupalstalta-

ipod ja itunes on niin perseestä. taas vaihteeks ipod sekos, viimeks joku viikko sit. se on iha pimee. taas saatana amerikkalaiset osannu asiansa. mä vannon etten enää ikinä osta ipodii.
-IRC-Galleria-

amerikkalaiset on tyhmiä!!!!aina ttyhmän presidenttikin mukana!!kattokaa nyt niitäö elokuvia
-Otos eräältä toiselta keskustelupalstalta-

Olen päättänyt pitää Amerikasta, amerikkalaisista ja amerikkalaisuudesta, vaikka eilisten jääkiekkotapahtumien vuoksi se on vähän tavallista hankalampaa. On pikkuisen helpompi muuttaa toiseen maahan, kun ei jo valmiiksi tunne olevansa kaiken yläpuolella ja aina oikeassa. Kaikesta ei voi tykätä, mutta voi sitä edes yrittää. Pidän sitä paitsi jo valmiiksi Keskilännen rennosta ja ystävällisestä ilmapiiristä. Tämäkin on yleistämistä, mutta on se sentään positiivista sellaista. Tykkään ihan uhallakin.

Tulen takuuvarmasti marmattamaan amerikkalaisesta yhteiskunnasta ja ruisleivän (ja salmiakin!) puutteesta. On turha odottaakaan muuta, kun muuttaa omasta tutusta (ja ah, niin täydellisestä) ympäristöstä pois. Nauran myös todennäköisesti mm. paikallisille autoille, joiden ei kaiken järjen mukaan tulisi olla liikennekäytössä, ja ihmettelen kulttuurieroja, joita kuitenkin riittää aika paljon. Marmattamisen, nauramisen ja ihmettelemisen ei kuitenkaan tarvitse olla ilkeä- tai ylimielistä.

Mutta ruotsalaiset onkin sitten ihan toinen juttu... ;)

Ruotsalainen oli kipeä ja meni lääkäriin.
- Käytä näitä, kolme kertaa päivässä, sanoi lääkäri ja antoi paketin peräpuikkoja.
Viikon kuluttua ruotsalainen palasi ja valitti:
- Näistä ei ollut mitään hyötyä. Sitä paitsi ne maistuivat kamalalle.
- Söitkö sinä niitä?! kysyi lääkäri.
- No, ei ku mä tungin ne perseeseeni, vastasi ruotsalainen sarkastisesti.

tiistai 5. toukokuuta 2009

Vaasalaisia vapputerveisiä


Edellisen kirjoituskerran (ja luvattoman pitkän tauon) jälkeen on ehditty mm. muuttaa. Melkoinen hässäkkä, kertakaikkiaan, eikä tässä kai olla vieläkään purettu kaikkia kapsäkkejä. Joka kerta, kun muutan, lupaan itselleni, että tällä kertaa heitän tai lahjoitan turhat tavarat pois, mutta kummasti sitä on joka kerran enemmän ja enemmän tavaraa... Puuh. No, sitten ensi kerralla. Ei nämä muutot tähän ole loppumassa.

Vappuakin ehdittiin viettää, ja olikin muuten aivan ylikiva vappu! Suomeksi sanottuna oltiin siis Vaasassa. Oltiin kavereiden täysihoitolassa pari päivää (iso kiitos vielä kerran!) ja nautittiin hyvästä seurasta ja auringosta (ehkä vähän simastakin). Piknikillä ollessamme S meinasi lentää selälleen, kun näki sinisen KU-paidan punaisen haalarimeren keskellä. Viime syksyn Emporia-sukupolveahan siellä edustettiin, ja päästiin vaihtamaan kokemuksia kansasilaisen kaupungin sykkeestä oikein porukalla. S oli aivan myyty ja aikoo ehdottomasti laittaa ensi vuonna oman valmistujaislakkinsa päähän.

Lauantaina ajeltiin jo sitten kotiin. S ihastui suomalaiseen kevätmaisemaan ja kuskin ominaisuudessaan käski minua räpsimään kuvia kaikesta mahdollisesta No tulikin räpsittyä varmaan pari sataa kuvaa. Nämä kuvat tosin on otettu ihan auton ulkopuolelta.


Wanha kirkko.


Pitihän sitä veden lämpötilaa päästä testaamaan... Pohojammaan jokimaisemissa ollaan.


Vähän vihertää jo!


Korkeakoski, Maaninka, Savo.
Koskesta ei saatu sille oikeutta antavia kuvia, niin otettiinpa sitten rinteestä räpsy.


Huomasin jo ennen meidän maaseutumatkailua, että S on alkanut vähän ymmärtää, mistä puhutaan, kun ympärillä pälätetään suomeksi. Eihän se toki läheskään kaikkea ymmärrä, mutta keskustelun aiheen se monesti selvittää tunnistamalla sanoja sieltä täältä. Kohta pitää alkaa varoa sanojaan sen ympärillä. Nyt on vielä pystynyt törkeästi puhumaan ihan mistä vain.

Se voi olla, että huomisen jälkeen ei sitten puhutakaan enää yhtään mistään, ainakaan toisillemme. MM-jääkiekossa on nyt sellaiset asetelmat, että perheriita on melkein taattu. Tai siis minähän sen riidan räyhäämisellä aiheutan, eilenkin tuli huudettua sen verran paljon, että äänihuulet jo kärsivät (ja varmasti koko lähitienoo). Eikä oltu vielä edes pudotuspelivaiheessa, saati sitten poikakaverin kotimaata kaatamassa... Enkä ollut muuten humalassakaan!

Pitää varmaan linnoittautua mahdollisimman kauaksi toisistamme, ainakin eri huoneisiin. Palataan asiaan, jos en ole joutunut vankilaan perheväkivallan harjoittamisesta.