Matkustelin vaihtoaikana enemmän kuin sitä seuranneina vuosina yhteensä. Opintolainan avustuksella, tietenkin, vaikka olin Suomessa taistellut sen ottamista vastaan. Järkeilin, että vaihdosta pitää ottaa kaikki riemu irti, sillä USA:ssa asuminen oli aika ainutlaatuinen kokemus ja mahdollisuus (vai uhka?).
Haha.
Jos en olisi matkustellut ollenkaan, en olisi lainaa tarvinnutkaan. Emporia oli asumiskustannuksiltaan sen verran edullinen paikka, että maksimimääräisellä opinto- ja asumistuella pärjäsi hyvin. Luottokorttiakaan minulla ei vielä silloin (onneksi) ollut, joten kuun alussa kävin nostamassa tukun dollareita ja maksoin niillä vuokran ja muut pakolliset kulut (kaasu, netti). Normaalistihan tämmöiset hommat hoidettiin/hoidetaan niinkin nykyaikaisilla välineillä kuin shekeillä, mutta me ulkomaalaiset saimme olla vielä vanhanaikaisempia. Oravannahkoja eivät sentään hyväksyneet kaapeliyhtiössäkään, vaikka heidän tarjoamansa nettiyhteys aikamoista museotavaraa olikin.
Elokussa olimme jo käyneet tutustumassa
New York Cityyn, ja seuraava reissukin kohdistui Atlantin rannalle, Miami Beachille, mutta ei ilman ilmakuoppia matkassa.
Kaivelen perjantaisin vanhaan blogiini tallennettuja kaukosuhdemuistoja. Aiemmat osat löytyvät täältä.
Tiistai 24.10.2006 klo 01:14
Houston, You Have a Problem
Keskiviikko: Vuokrattiin auto ja köröteltiin Sannan kyydissä Kansas Cityn lentokentälle. Vuokra oli järkyttävä (146 dollaria), koska palautettiin auto kentälle, mutta tärkeintä oli, että päästiin liikenteeseen. Sää Kansasissa oli aikas hyytävä, joten odotettiin jopa vähän innolla, että päästäisiin South Beachin lämpöön illalla. No such luck. Lento KCI:stä Houstoniin lähti ajallaan, mutta Houstonin yllä kapteeni kuulutti, että kenttä on suljettu ukkosmyrskyn vuoksi. Lennettiin sitten San Antonioon odottamaan kentän avautumista. Sielläpä oli muitakin. Istuttiin lentokoneessa kentällä kaksi ja puoli tuntia tyhjänpantteina. Vihdoin päästiin lentämään Houstoniin.
Jatkolennon piti lähteä seitsemän jälkeen, olimme Houstonissa yhdeksältä. Lennettiin ukkospilven sisällä aika pitkään, oli kyllä hurja kokemus. Kun päästiin turvallisesti maahan, jatkolentoa ei näkynyt enää monitoreilla, ja palvelutiskille oli reilun tunnin jono. So we missed our flight. Kun pääsimme vihdoin palveltaviksi, meille kerrottiin, että olisimme kyllä ehtineet Floridan-lennolle (lähti 25 minuuttia meidän koneen saapumisen jälkeen), jos olisimme saaneet jonkun ihmisen kiinni, jolta asiasta olisi voinut kysyä. Mistäpä sellaisen repäiset niin pian, kun avuntarvitsijoita oli ihan muutama muukin? Niin juuri, et mistään. Siinä vaiheessa meinasi masentaa. Korviin sattui lentojen jälkeen niin paljon, että teki mieli huutaa, olin kipeä, en ollut nukkunut edellisenä yönä juuri ollenkaan, mukana ei ollut vaihtovaatteita, ja sitten meille vielä sanotaan, että olisitte voineet ehtiä lennolle, lällällää. Noh, vietettiin oikein miellyttävä yö oikein miellyttävillä penkeillä. Kyllä oli ikävä Emporiaan.
Torstai: Päästiin aamulennolla Fort Lauderdaleen. Tällä kertaa kaikki sujui hyvin, mitä nyt vähän taas korvia vihlaisi koneen laskeutuessa. Floridassa oli todella lämmintä, se lämmitti mieltä. Matkatavaratkin olivat löytäneet perille, vaikka olivat tulleet eri koneella kuin me. Napattiin taksi South Beachille, mentiin hostellille, käytiin suihkussa, sitten vähän rannalla ja paljon ostoksilla, tavattiin muut emporialaiset, tutustuttiin hostellin asukkaisiin ja henkilökuntaan, lähdettiin ulos, jänistettiin, kun sisäänpääsy maksoi 20-30 dollaria, palattiin hostellille ja jutusteltiin. Siinäpä se, tiivistettynä.
Perjantai: Päivä vietettiin rannalla makoillen ja Atlantissa kelluen sekä väistellen syöksyviä pelikaaneja. Olisi voinut olla kurjempaakin. Sittenpä mentiin syömään kiireellä, kun piti ehtiä Fort Lauderdaleen katsomaan NLH-lätkää. Otettiin taksi, ja jossain vaiheessa selvisi, että kuskilla ei ollut aavistustakaan siitä, missä jäähalli (tai no stadioni) on. Väitti matkan kestoksi puoli tuntia, meni tunti, vähän ylikin. Kuski huuteli avoimesta ikkunasta muille autoilijoille ja kyseli ajo-ohjeita. Mittari tietysti raksutti koko ajan. Hän jopa pysähtyi huoltoasemalle kysymään tietä. No, päästiin perille noin 19:40 (ottelu alkoi puolelta), hintaa matkalle tuli 120 dollaria. Nice. Mutta se ottelu! Mieletön! Florida Panthers - Philadelphia Flyers, molemmissa joukkueissa suomalaisia (kapteeni Jokinen, Pitkänen, maalivahti Niittymäki, savolainen Kapanen)... Oli uskomatonta. Panthers voitti 3-2, Jokinen (tai "Joukinen") teki maalin, halli repesi, nähtiin livenä valotaulukosinta, kuultiin, kun yleisö buuasi Barbra Streisandin keikkamainokselle, join Bud Lightia. Olin NHL-ottelussa.
Jouduimme palaamaan South Beachille taas takseja hyväksikäyttäen, joten änäripelistä tuli hintava reissu. Mutta oli se sen arvoista! Illalla piti sitten pihistellä. Ulos oli kuitenkin päästävä, olihan sentään perjantai-ilta. Mentiin ladies' nightiin eräälle klubille. Tarkoitti sitä, että 20 dollarilla pääsi sisään ja sai juoda virvokkeita niin paljon kuin jaksoi. Ja mehän jaksettiin. Saatoin olla vähän hiprakassa. Vaan oli hauskaa.
Lauantai: Makoiltiin taas rannalla ja lillittiin lämpimässä vedessä. Käräytin toisen olkapään aika ansiokkaasti, mutta taisipa tuota rusketustakin tulla jonkin verran. Illalla käytiin Miamin keskustassa syömässä Hard Rock Cafessa. Hyvvää. Ostin vielä parit kengät ennen kuin palattiin South Beachille. Päätettiin sitten vielä lähteä käymään klubilla. Hostellilta mukaan tarttui sanfransiscolainen palomies ja irlantilainen pankkiiri. Olivat oikein mukavia, varsinkin palomies oli, kun tarjosi meille olutta. Jätettiin miähet vielä klubille, lähdettiin itse lepäilemään hostellille. No, jäin taas suustani kiinni ja valvoin lopulta puoli kuuteen, pari viimeistä tuntia klubilta palanneen Palomiehen kanssa. Juteltiin politiikasta ja historiasta, oli jännä kuulla länsirannikkolaisen näkemyksiä niistä asioista. Kansasilaiset näkevät asiat aika eri tavalla.
Sunnuntai: Käväistiin taas rannalla, tai oikeastaan meressä. Kelluttiin aalloilla varmaan tunti, mukavata hommaa onpi se. Täällä Kansasissa ei oikein voi harrastaa sitä. Harmi. No, meriseikkailun jälkeen seikkailimme itsemme suureen ostoskeskukseen. Ja sieltä takaisin. Hostellilla meitä yritettiin houkutella ulkoilemaan, mutta ei viitsitty lähteä, kun seuraavana aamuna piti lähteä jo kuudelta lentokentälle. Valvoin silti koko yön. Tutustuin yöllä vielä hostellin asukkaisiin, ovat hienoja tyyppejä. On hienoa tavata ihmisiä eri maista, kaikilla on omat tarinansa kerrottavana. Mahtavaa. Viimeiset tunnit vietin Palomiehen kanssa istuskellen meren rannalla tähtitaivaan alla. Ei paha. Toinen vaihtoehto olisi ollut vältellä hostellilla yli-innokasta italialaista.
Maanantai: Hyvin valvotun yön jälkeen oli lähdettävä kentälle. Tuntui vähän haikealta jättää uudet tuttavat jatkamaan hostellielämää, mutta such is life. Lentokoneissa nukutti aika ansiokkaasti, en edes tajunnut, että ensimmäinen kone oli laskeutunut, ennen kuin Soile tökkäsi olkapäähän. Tänään vetäisin sitten kuuden tunnin päikkärit, kun univelkaa oli kertynyt ainakin miljoona tuntia reissun aikana. Vähän meinaa olla päivät sekaisin. En nukkunut yhtään yötä kunnolla, enkä nuku ensi (tätä) yötäkään, kun huomiseksi (täksi päiväksi) pitää tehdä tiivistelmä. Voisi ehkä vaikka alkaa tehdä sitä. Kiitostack.