Iiks

Me mennään naimisiin ensi viikolla.

Eipä olisi oikein joskus uskonut. Totta se vain taitaa olla.

Yhteisen matkan varrelta, kera tekovirnistyksen ja kesätukan.

Kotosalla

Hengissä ollaan. S on tällä hetkellä Tukholmassa vanhempiensa kanssa, ja minä palauduin kotikonnuille eilen illalla. Vähän meinaa vielä olla väsymystä ilmassa, joten täytyy jättää matkareportaasin kirjoittaminen hamaan lähitulevaisuuteen. Minulla on viisi kokonaista päivää aikaa ilman sulhasseuraa, ja sinä aikana olen päättänyt mm. kirjoittaa kyseisen blogimerkinnän ja muuttaa ison osan tavaroista uuteen asuntoon. Ja ehkä vähän ikävöidä sitä sulhasseuraa...

Nyt menen päikkäreille, sillä vuorokausirytmit meinaa heittää vähän häränpyllyä. Jet lag on ilmennyt tällä kertaa kykenemättömyytenä nukkua enemmän kuin kuusi tuntia putkeen ja toisaalta tarpeena torkkua ihan koko ajan.

Reissu oli kuitenkin mitä mahtavin. Siitä siis lisää, kunhan tässä taas alkaa tajutakin jotain. Tässä vielä maistiaisia jalkafetissistä nauttiville/kärsiville:

Toiseksi viimeinen tippa

Lähtö olisi kuuden tunnin päästä. Laukussa on tällä hetkellä iso vaatemytty, josta pitäisi valikoida mukaan sopiva sekoitus telttailukamppeita ja edustusensemblejä. Passi on jossain. Lentoliput tulostin pari päivää sitten, lähinnä siksi, että tietäisin edes suurinpiirtein, missä terminaalissä pitää milloinkin olla.

Mies on jo pakannut. Sillä on jo matkavaatteet päällä, jotka se valitsi eilen mukavuuden ja käytännöllisyyden perusteella. Sen tarvitsee enää oikeastaan siistiä partansa ja käydä suihkussa ennen 27 tunnin matkustusrupeamaa. Ehkäpä sen pitää myös seurata minun sinkoilua paikasta toiseen...

...jonka aloitan nyt. Tekemättä olevia asioita on enemmän kuin tehtyjä.

Miten niin teen asioita viime tipassa?

P.S. Kuukauden päästä ollaan jo naimisissa.

Avaimet käteen -periaate

Jotenkin kummasti tällaisen kahden palikan palikat tuntuvat loksahtelevan kohdalleen. Pitää kiittää ahkeraa yrittämistä, (ihmis)suhteita ja silkkaa moukan tuuria.

Laitoin aamulla hetken mielijohteesta (ja toisaalta pitkän viivyttelyn jälkeen) kunnalle asuntohakemuksen. Edellisen kerran asunnoista kysellessäni tarjolla oli vain yksi yksiö vähän levottomalta alueelta. Yksiö. Levottomalta alueelta.

Varauduinkin siis pitkään jonotukseen ja epämiellyttävään lopputulokseen (tässä pitäjässä on paikkoja, joissa en mielelläni asustaisi). Vajaa puoli tuntia hakemuksen lähettämisen jälkeen kännykkään tuli viesti, jossa pyydettiin tarkistamaan sähköposti. Siellä tarjottiin rivitalon päätykaksiota, johon olisi tunkua. Pitäisi toimia nopeasti.

Toiminkin. Käytiin katsomassa asuntoa yhdeltä. Avaimet minulla oli kädessä kahdelta.

Meillä on uusi koti. Ja takapiha! Ja sauna!