keskiviikko 22. elokuuta 2012

Kuinka vältellä siivoamista, osa 153

Kylläpä elokuun päivät vilistävät silmissä. Vastahan me haettiin tuoreet mummo, ukki ja eno lentokentältä, ja nyt meidän talo on ollut taas tyhjä jo melkein viikon. Pariin sukulointiviikkoon mahtui paljon, mm. Suomi vs. USA -olympialaiset, joihin sisältyi ainakin mölkkyä, tikkaa, dartsia, hevosenkenkää, biljardia, beer pongia ja grillausta, retki Emporiaan minivanissa, tailgatingia ennen Royals-peliä, jonka läpi uuden lempinimen (Kynttyrä) saanut Pottu nukkui. Pikkuneiti kävi lääkärissäkin kehuttavana. Pituutta oli reilun viiden viikoin ikäisellä jo 56,5 cm (+ 8 cm syntymästä), ja painoa napakat 4,6 kiloa (+ 1,2 kg syntymästä). 1-kuukautissynttäreitäkin juhlittiin.




Minä kävin maanantaina jälkitarkastuksessa, ja kaikki oli oikein mainiosti. Raskausajan ja siitä toipumisen voi nyt jättää ihan virallisesti taakseen. Kävin eilen uimassakin, oikein luvan kanssa. Tänä kesänä altaassa lillimistä onkin tullut harrastettua valitettavan vähän, tulehdusriskin pelossa ja jopa lääkärin kiellosta synnytyksen jälkeen (vaikka ehkä kävin pari kertaa viilentelemässä...).

Mielessä on käynyt vielä palaaminen synnytyskokemuksiin rapakon tällä puolen, mutta nyt ei taida aika eikä mielenkiinto riittää siihen paneutumiseen. Äiti toi mukanaan ommeltavan ryijypaketin, jonka kimpussa olen etusormi kipeänä häärännyt, ja mieli tekisi nytkin kaivaa neulat ja nukkasekoitukset esille. Järkevämpää olisi kuitenkin taklata kasvavat pyykki- ja tiskikasat. Ainuu sisko tulee ylihuomenna (!!!), ja haluaisin tarjota tutulle vieraalle puhtaat lakanat ja astiat.

Loppukevennykseksi voisin kertoa vielä viimeöisistä painajaisista. Ensimmäisessä muutettiin appivanhempien kanssa pieneen asuntoon ja myytiin tämä talo. Hrr. Toisessa oltiin vanhempieni luona kylässä, kun yhtäkkiä piha täyttyi poliisiautoista ja -sedistä, jotka retuuttivat Usvan melko väkivaltaisesti maijaan. Mitähän koiruuksia lie tehnyt.

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Citizen Spud

Meidän neidin saapuminen on saanut aikaan paperisodan, joka on vielä pahasti kesken. Tärkeimmät aseet sodan voittamiseen ovat onneksi jo plakkarissa; sosiaaliturvatunnus tuli noin viikon päästä syntymästä, ja syntymätodistus, jota ilman täällä ei voi olla esimerkiksi presidentti, tuli postissa toissapäivänä.

Seuraava taisto on Suomen kansalaisuuden virallistaminen ja USA:n passin hakeminen. Pottu saa Suomen kansalaisuuden automaattisesti, sillä minä, äiti, olen Suomen kansalainen. Meidän pitää vain lähettää apostillella varustettu syntymätodistus joko Suomen paikalliseen suurlähetystöön tai kotoisasti suoraan maistraattiin. Se apostille, eli syntymätodistuksen laillistaminen puuttuu vielä, mutta senkin saa hoidettua melko helposti postin ja shekin avulla.

Passin hakeminenkaan ei vaikuta täysin mahdottomalta tehtävältä. Jotenkin tässä USA:n viranomaisten kanssa taiteillessa on tottunut siihen, että papereita ja todisteita pitää olla noin miljoona, jos meinaa saada minkäänlaista korttia, lippua tai leimaa tässä maassa. No, niinhän se onkin, meille alieneille, mutta tuo pieni (kohta) kahden maan kansalainen pääsee helpommalla. Tai me vanhemmat päästään, vielä tässä vaiheessa.

Noiden virallisten papereiden saapuminen herätti todellisuuteen. Meillä asuu ihan oikea, vaikkakin vielä pieni ihminen, jonka yhteiskuntakelpoisuus on meidän vastuulla. Osaammeko antaa semmoiset eväät, joilla pärjää itsenäisesti tässä maailmassa? Nyt tämä on vielä helppoa, kun pienen ihmisen tarpeet rajoittuvat puhtaaseen vaippaan, täyteen mahaan, ja turvalliseen nukkumapaikkaan. Meiltä taidetaan vaatia vähän muunkinlaista panostusta viimeistään teini-ikään mennessä. Toivottavasti potty training ei kestä ihan noin kauaa kuitenkaan.

Onneksi meillä on karvaista kasvatusapua!
Pahoittelut kännykkämössölaadusta.

Nyt minä jatkan kodinhoitoa, kun tuo minipalosireenikin on kerran tyytyväinen. Mökki olisi kiva saada edustuskuntoon, sillä meille tulee ihan parhaita tuttuja vieraita perjantaina! Potun mummo, ukki ja nuorempi eno tulevat pariksi viikoksi vaipanvaihtoon (ovat tällä hetkellä viettämässä vähän pidempää välilaskua New Yorkissa). Täällä blogin puolella saattaa olla vielä normaaliakin hiljaisempaa tässä semmoisen reilun kuukauden verran, sillä Suomi-perheen jälkeen tänne tulee minun ainuu sisko, Emporia- ja Vaasa-kämppis.

Iih, joko saa innostua?