Ulkosavolaisen joulukalenteri: 2. luukku

Current view.

"Daddyyyyy, can you help me open the Christmas calendar yeeeeeet?!"

Se siitä pitkään nukkumisesta. Yöunet jäivät vähän heikoiksi, sillä eilen illalla oli pakko katsoa uusin Outlander puolen yön kieppeillä, ja yöllä piti päästää koiria vuorotellen ulos - toista rakkoa pienentäneen kasvaimen takia ja toista kissanp*skan syömisestä todennäköisesti johtuneen ripulin vuoksi.

Miten mulla voi muka olla koiranpentukuume?

Saatiin onneksi köllötellä kalenteritohinoiden jälkeen vielä jonkin aikaa. Laiskat aamut ovat aika ihania. Hepuliripulikoirakin voi sen verran hyvin, että hyppäsi kaveriksi sänkyyn. Eläinlääkärireissu olisi ehkä silti tarpeen, sillä Sisun kuulo katoaa jännästi sillä hetkellä, kun tassut koskevat meidän patjaa.

Järjestelin lämpimästä sängystä vastentahtoisen nousun jälkeen pyykki-/kurahuoneen. Lasten lapasia ja pipoja oli vähän joka puolella, joten eilen IKEAsta ostetut huopakorit tulivat enemmän kuin tarpeeseen kaaoksen kaitsemiseksi.

Onpas meillä värikkäitä takkeja.

Siivousintoilun jälkeen Scotty valitettavasti muisti, että olimme eilen puhuneet jotain jostain urheilusta (siis muustakin kuin penkki-sellaisesta!), joten oli painuttava kellariin ja hikoiltava tunnin verran. Pakko kyllä myöntää, että se tuntui erittäin hyvältä, sillä pari kuukautta vaivannut yskä-nuhakierre alkaa viimeinkin hellittää sen verran, että pystyin hölkkäilemään juoksumatolla ja polkemaan kuntopyörällä.

Olisin silti hoitanut hikoilun mieluummin saunassa.

Kuntopiirin jälkeen laitoimme chorizo-juustodipin tulille, ettei vain vahingossa pääsisi ainakaan laihtumaan. Chiefs-peli alkoi sopivasti juuri niillä näppäimillä, joten sen jälkeen olen ollut tukevasti parkissa sohvalla kissa ja tekeillä oleva neulepipo sylissä.

Pitänee keskittyä jälleen (amerikkalaiseen) jalkapalloon, sillä tämä pelihän on jännempi, kuin sen pitäisi olla. Kansas Cityssä on ollut tavallistakin suurempi futisinnostus tänä syksynä, sillä nuori pelinrakentaja Mahomes on pelannut niin hyvin, että on jopa ylittänyt kovat odotukset. Ensi viikolla päästään todistamaan taas tositoimia Arrowhead Stadiumille. Pitää tehdä pipo ennen sitä valmiiksi, sillä säätiedotus lupailee vähän vilakkaa keliä.

Go Chiefs!

Ulkosavolaisen joulukalenteri: 18. luukku

Facebook muistutti tänään eräästä tärkeästä vuosipäivästä. Casper-kisu muutti meille tasan vuosi sitten asumaan, ja on kyllä löytänyt paikkansa laumasta todella hyvin. Se paikka on yleensä jonkun ihmisen sylissä.

Läheisyydenkipeämpää kissaa on vaikeampi löytää. Kaveri kömpii syliin, jos sellainen suinkin on vain tarjolla. Alkukankeuksien jälkeen meidän toinenkin kissa, Savu, joka on luonteeltaan hieman erakko, lämpeni Casperille, ja nyt tyypit pesevät toisiaan ihan päivittäin. 

Sylittelyn lisäksi ollaan hankittu tänään vielä viimeisiä lahjoja kuusen alle. Jääkaappi olisi täynnä laatikko- ja sinappitarpeita, ja kellarin kaljakylmiössä lepäilee iso kinkku suolautumassa. Alkaa tuntua pikkuhiljaa joululta!

Casper

Tällä viikolla maailmalta kantautuneet uutiset ovat saaneet omat jouluiset ongelmat, kuten uhkaavasti tämän toisinnolta vaikuttavan pakettisaagan aiheuttama ketutus, tuntumaan erityisen mitättömiltä. Vaikka Kusti ei oikein poljekaan, niin meillä sentään vietetään joulua oman, ehjän perheen kesken. Perheen, joka kasvoi hieman sunnuntaina.

Tässä on Casper.

Casper on kulmakunnan kovin kolli. Tai ainakin yksi kovimpia kokenut kolli. Muutama vuosi sitten Casper oli ollut luuta ja kirjaimellisesti nahkaa, mutta onni onneksi potkaisi. Nuori mies pääsi lämpimään kotiin ja niin kovin hyvään hoitoon, että nuoruuden kahinoista ja kurjuuksista on enää muutama puolikalju kohta jäljellä. Ja komeat kolot korvassa.

Sitten tuli suru. Casperin oma ihminen ja suojelusenkeli nukkui pois viime viikolla, ja Casper tarvitsi uuden kodin. Mietimme muka Scottyn kanssa hetken asiaa, ihan vain muodon vuoksi, vaikka molemmat kyllä tiesimme, mitä tässä tulisi tapahtumaan. Tuntui kamalalta ajatukselta, että kaveri olisi joutunut kodittomaksi - ihan ilman omaa syytään.

Kun sunnuntai-iltapäivänä avasimme kantokopan, vastassa oli itsepäinen kissanpeppu. Casper mietti hetken, ennen kuin uskaltautui kopan suojasta pois, mutta tuli reippaasti rapsuteltavaksi ja kävi tekemässä pikaisen tarkastuskierroksen hänelle turvapaikaksi tehdyssä kellarissa maha maata viistäen. Yritti mennä rohkeasti yläkertaankin, mutta koirat huomatessaan livahti äkkiä piiloon ja päätti pysyä siellä hetken.

Annoimme Casperin olla vähän aikaa ihan rauhassa ja tottua uusiin hajuihin ja ääniin. Emme kuitenkaan malttaneet pysyä kellarista poissa kovin kauaa, koska halusimme tutustua uuteen perheenjäseneen. Ei mennyt pitkään, ennen kuin Casper kiipesi jo syliin kehräämään, kävi syömässä ja kiehnäsi lastenkin jaloissa. Iita olisi halunnut nimetä kissan Laurendenduniksi, mutta jouduimme "valitettavasti" selittämään hänelle, että Casperilla on jo nimi.

Tyyppi otti kovin rennosti jopa ensimmäisen karvaisen vierailijan, Savu-kissan isottelut. Köllötteli sylissä ja katsoi, kun toinen sähisi naama kurtussa. Vaikka Savu onkin elänyt ison osan elämästään toisen kissan kanssa (joka muuten oli hyvin paljon saman näköinen kuin Casper!) ja tottunut ison mustan koiran kanssa telmimiseen, niin uudesta kissakaverista ei tullut heti bestistä.

Saatettiin nukkua Scottyn kanssa ensimmäinen yö kellarissa, mutta ei kerrota kenellekään, ettei meidän kovismaine kärsi.

Tällä hetkellä tilanne on se, että Savu ja Kassu-kissa pitävät hajurakoa yhden kokonaisen kerroksen verran. Savu pitää itsepintaisesti kiinni nukkumapaikastaan meidän sängyssä/minun päällä, ja Casper majailee enimmäkseen kellarissa, vaikka onkin uskaltautunut jo tutkimaan keittiötä ja olohuonetta muiden eläinten ollessa ylimmässä kerroksessa.

Turvallisen portin takaa se tutkailee Melukylän menoa. Iita käy kellarissa leikkimässä sinne karkoitetuilla vauvaleluilla, ja Casper kiehnää hänen kimpussaan. Olavi seisoskelee usein portin luona, sanoo naukuen "haaaaaaaaai" ja hokee: "Papper (Casper), Papper, ks-ks-ks." Usva-koiraa ei kiinnosta. Ja hepulihötkylämme Sisu... Sisu odottaa (yllättävän!) rauhallisesti uuden leikkikaverin rohkaistumista.

Kulmakunnan kovin kolli on tainnut sulattaa meidän kaikkien sydämet. Paitsi Savun. Ja Usvan. Koska Usvaa ei vain kiinnosta. Mikään.