Tuhma pöpö

Meille muutti ikävä syyspöpö, joka sai perheen pienimmänkin nenän vuotamaan. Kyllä äidin sydän vähän särkyy, kun kuuntelee pienen ihmisen rohinaa ja ähinää, mutta ollaan me kyllä oltu onnekkaita, että ollaan selvitty näinkin pitkälle, ennen kuin köhä iski. Tästä se oman immuniteetin rakentaminen sitten alkaa.

Tässä niistämisen ja nenäpumppuilun lomassa on tullut mietittyä kaksikielisyyttä. Se kuulostaa niin yksinkertaiselta. Toinen vanhempi puhuu englantia, toinen suomea. Simple as that. On todella helppo pitää kiinni tuosta järjestelystä, kun isukki ei ole kotona, mutta kun se suomea ymmärtämätön hyörii ympärillä, niin on yllättävän hankalaa puhua suomea vauvalle, joka ei ymmärrä juuri mitään kieltä. Ihan kuin höpöttelisi yksinään jollain ihme salakielellä.

Tiedän, pitäisi skarpata.

Nyt täytyy mennä pyyhkimään räkäinen nokka ja näköjään koko naama, mutta jos siellä ruudun toisella puolella on joku, joka kasvattaa kaksikielistä lasta, niin kaikki vinkit olisivat erittäin tervetulleita! En halua möhliä tätä juttua.

Pyörremyrskytär

Olohuoneen lattialta löytyy nykyisin usein kierien etenevä horisontaalitornado. Sen reitin pystyy onneksi ennakoimaan melko hyvin, ja monesti hälytyssireenit soivat ihan omasta takaa, kun lähes jokaisen pyörähdyksen jälkeen pitää riemuita kiljuen ja kiekuen. Huvittavaa.

Savu ja Usva. Anagrammikaksoset. Lapsenvahdit.

Havahduin toissapäivänä anopilta tulleeseen viestiin; joulu on jo ovella! Anoppi yrittää järjestää perhejoulua, ennen kuin me karataan Suomeen, enkä nyt oikein tiedä, milloin sitä juhlitaan ja ketä on paikalla, mutta sen kuitenkin sisäistin, että tässähän voi ruveta puuhaamaan jouluisia juttuja! Joillakin naapureilla on jo seppeleet seinällä (vielä ilman valaistusta, tosin), joten kyllä minäkin voin ruveta virittäytymään joulutunnelmiin, ainakin sisällä. Kävinpä sitten eilen Targetissa hakemassa mm. vähän huopakoristeita ja Angry Birds -lahjapaperia (oli ihan pakko!).

Ulkona sen sijaan olisi niinkin jouluista tekemistä kuin haravointia. Yäk. Tänään olisi vielä oikein näppärä ulkoilukeli, enkä oikein keksi mitään hyviä tekosyitä sisällä kököttämiselle. Eiliseltä ostosreissulta tarttui mukaan myös valokuva-albumi vauvakuville ja elämäni ensimmäinen scrapbook (leikekirja?), josta rakentelin kärsimättömänä heti mieluisen vauvakirjan. Pitikin mennä koheltamaan se valmiiksi eilen; tänäänhän olisi ollut hyvää aikaa vältellä kaikkea oikeaa tekemistä. Valokuvatkin luiskahtivat albumiin ihan liian helposti.

S:kin innostui eilen joulusta. Se aikoo tehdä siskontytöilleen leluarkut, joten meidän autotalli on taas puuverstas. Oli se kuulemma tilannut minullekin lahjan ja kielsi oikein erikseen avaamasta sitä, kun lähetti sen tuo. Utelias olen, juu, mutta kyllä joululahjat sentään ovat saaneet olla ennenkin rauhassa. Samoin kuin muille osoitettu posti.

Mulla on muuten jemmassa jo kaksi lahjaa S:lle, enkä ole vieläkään möläyttänyt, mitä ne ovat! Viime vuonnahan en ollut ihan yhtä salaperäinen...

4 kk

Neljä kuukautta ja yksi päivä. Niin vanha Pottu jo on! Käytiin eilen taas lääkärissä kehuttavana ja piikitettävänä. Kiva lääkäri kirjoitti myös reseptin puuduttavista korvatipoista lentoja varten!

Mittaa meidän tytöllä oli 63 cm ja painoa 6,2 kg. Hoitajat käyttävät mitatessaan senttejä ja kiloja ja muuntavat ne sitten tuumiksi ja paunoiksi (ja unsseiksi) meille vanhemmille. Tällä kertaa minun piti muunnella ne kotona takaisin järkevämpiin yksiköihin, sillä hoitaja kirjasi tulokset ylös vain imperiaalisesti. Argh.

Voisikohan Obama (jee!) ottaa uuden kauden ohjelmaan yksiköiden järkevöittämisen? Ei sillä varmaan tärkeämpääkään tekemistä ole. (Mihin ihmisiltä muuten unohtuvat käytöstavat, kun vaaleista on kyse?)

Aloitettiin eilen vellikokeilut oikein lääkärin luvalla. Sotkuahan siitä tuli, ja ruokalappu taisi saada suuremman vellisatsin kuin neidin suu, mutta tästä se lähtee. 

Mmmoi!

Ehdoton

Klikkaa toki isommaksi!

Mitään virallista ilmoitusta tai varsinaista green cardia en ole vielä saanut, mutta eikös tuosta ole luettavissa, että meikäläisen oleskelulupahakemus meni läpi?

Minun edellinen vihreä kortti meni vanhaksi viime kesänä, kaksi vuotta meidän tänne muuton jälkeen. Jatkoa piti hakea kolmen kuukauden ikkunan sisällä, ennen kuin kortin päiväys umpeutui, ja kun sen onnistuneesti tein, niin sain vuoden jatkoajan, josta todisteena oli kirje USCIS:lta.

Tähän asti oleskelulupani on ollut ehdollinen ja perustui meidän avioliittoon. Nyt tuo ehdollisuus poistui, ja olen, jos en nyt rivikansalainen, niin riviasukas. Tuleva kortti on voimassa kymmenen vuotta, ja sinä aikana voin joko oleskella täällä tekemättä mitään erikoista (tai tekemällä töitä), tai voin hakea kansalaisuutta.

Hakemus käsiteltiin Kalifornian yksikössä, jossa I-751-keissit viihtyvät keskimäärin 6,0 kuukautta. Meidän todistenivaska ja 590 dollarin shekki pääsivät perille 18.4., ja päätös on näköjään saatu aikaiseksi 2.11., eli kuusi ja puoli kuukautta siihen meni, ihan ilman haastatteluita tai lisätodistepyyntöjä.

Tämä(kin) byrokraattinen este oli yllättävän matala ja helppo ylitettävä. Nyt saadaan olla paperisotimatta taas jonkin aikaa. Aika ihana tunne.

P.S. Oon liekeissä. Alla toinen tänään kirjoitettu juttu!

Ball and Chain

Ensi vuonna joudutaan ostamaan taas uudet Halloween-karkit, sillä ovella kävi sen verran monta keijukaista, velhoa, prinsessaa ja supersankaria, että kulhon pohjalla oli enää ykköskappaleita, ja nekin rankan säännöstelyn jälkeen.

Koska tänä vuonna meidän pikkuprinsessa ei vielä osannut kertoa, miksi halusi pukeutua, niin daddy nakitti äidin tekemään Potulle ja Usvalle asut. Hyvin epäneitimäinen asuvalinta oli siis meidän isukin idea.

Meidän yhden koiran K-9-yksikkö.

Vaan siivetönnä en voi lentää, vanki olen maan.

Alunperin Potun vankinumero oli 80085 (BOOBS). Arvatkaa, kenen idea.

Naapurit ovat alkaneet laitella Halloween-koristeita takaisin säilöön; onhan tässä jo korkea aika tehdä tilaa joulukrääsälle. Meidänkin kurpitsoista näkee, että Halloween on ohi:

Tämä Halloween on meille varmasti ikimuistoinen, vaikka kurpitsat pitää jo nyt parempaan talteen korjatakin. Mieleenpainuvaa oli ainakin Potun eka naamioituminen, karkkien jakaminen omalla ulko-ovella ja tämä näky:

Kutsuiko joku putkimiehen?