perjantai 26. helmikuuta 2016

Arkinen haaste, osa 2

Haastoin eilen itseni kirjoittamaan tavallisesta arjesta viikon ajan. Ihan joka päivä. Seuraa sepustusta eilisestä.

Torstai 25.2.2016 (Arkihaaste 2/7)

Aamulla viereeni kömpi surullinen pieni tyttö, joka halusi ehdottomasti kakkua. Jouduin kertomaan hänelle, ettei meillä sellaista ollut, mutta ehkäpä voisimme sellaisen yhdessä tehdä. Vaikka tiikerikakun? "That sounds like a good idea", kuului alakuloinen vastaus.

Olimme syömässä aamupalaa, kun takaraivossa kytenyt Ikea-reissu sai tulta alleen. Ajatus tuoreyrttiseinästä vei mennessään, ja ilmoitin miehelle, ettei tarvitse ihmetellä rautakauppamerkintää luottokorttilaskussa. Päätin nimittäin maalata seinän, sillä vihreät yrtit eivät vihreällä seinällä paljoa oikeuksiinsa pääsisi.

Tein hetkisen töitä, ja kun hommia ei enää 40 minuutin jälkeen riittänyt, rupesin valmistelemaan konkkaronkkaa kauppareissulle. Pienempi tyyppi ei halunnut millään olla lattialla, joten kampasin naamani yhdellä kädellä. Kaikkea sitä oppiikin tekemään vauva lantiolla.

Vähän silmäpusseja piiloon siinä.

Ikeassa Iita olisi halunnut edelleen kakkua, mutta lihapullat kelpasivat korvikkeeksi, kun lupasin, että voisimme ostaa uuden kakkuvuoan, jossa tiikerikakku voitaisiin paistaa. Iitan mielestä tiikerikakku oli kuitenkin lopulta aika tylsä idea - mansikkakakkua sen olla pitäisi. "Strawberry cake sounds perfect, äiti."

Ikeasta lähti mukaan niin yrttiseinäkamaa kuin säilytysratkaisuja mökkisaunan pukuhuoneeseenkin. Vähän irtokarkkiakin. Huristelin kotiin syöttämään Olavin, ihan vain kääntyäkseni kannoillani ja ajellakseni rautakauppaan. (Töissä varmasti hupsulle vaimolleen päätään pyöritellyt) Scotty pyysi minua ostamaan myös suoja-ainetta viime keväänä rakennetulle aidalle. Jospa viimein saisimme sen käsiteltyä.

Before-kuva. Tai no ehkä paremminkin during...

Söimme pikaisen illallisen (salaattitähteitä, jälleen kerran), jonka jälkeen Scotty sai lapset ja koirat vahdittavakseen ja minä pääsin maalaushommiin. Yhden seinän maalaus sujui nopeasti, ja pienen miehen mentyä nukkumaan vähän seitsemän jälkeen seinä sai jatkaa rauhassa kuivumista, ja Iita ja minä pääsimme tekemään kakkua. Mansikoita meillä ei ollut, mutta pikkuleipuri suostui kompromissiin. Heittäisimme päälle vadelmia.

Päällä Muumi-essu. "I look perfect, äiti!"

Sydämen muotoinen kakku meni uuniin, emmekä välttyneet "Is it ready yet?" -kysymyksiltä. Ehdimme ruuvailla ja naulailla daddyn kanssa yrttitangot ja uudet taulut seinälle, ennen kuin kärsimättömästi odotettu kakku viimein tuli uunista ulos. Onneksi nuoltavia vispilöitä riitti kaksin kappalein. Pahimpaan kakkuhimoon.

Valmis! Tästähän on hyvä jatkaa ja täyttää koko seinä rehuilla. Tällä hetkellä sieltä löytyy basilikaa, minttua ja cilantroa (korianteri).


Katseltuani hetken ahkerointispurtin tuloksia tuumin, että loputkin keittiön seinät olisi kiva maalata. En kuitenkaan lähtenyt siltä istumalta uudelleen rautakauppaan, vaan lösähdin sohvalle katsomaan Castlea.

Torstai oli touhua täynnä.

2 kommenttia:

  1. Taas siellä on tullut niin kaunista jälkeä, olet aikaansaava nainen :)

    VastaaPoista