On taas se aika vuodesta, kun päästään jännittämään, minne Atlantin ylittävät joulupaketit katoavat ja kuinka pitkäksi aikaa. Meidän paketti aloittaa tänään taipaleensa, kun taas vanhempani olivat ajoissa liikkeellä ja antoivat joululahjat Postin hellään huomaan jo viikko sitten.
Viimeinen havainto on Kuopiosta. Viikko sitten.
En tiedä, kuinka hyvin siellä ruudun takana tunnetaan Pohjois-Savon maantiedettä, mutta kerrataan nyt kuitenkin vähän. Lapinlahdelta on Kuopioon matkaa 60 kilometriä. Sinne pääsee näppärästi valtatie 5:ttä eli tuttavallisemmin viitostietä pitkin (matkalla voi litkiä kahvit niin Matin ja Liisan Asemalla kuin Viitostuvallakin Pöljällä) kuin myös junalla etelään puksuttelemalla alle kolmessa vartissa. Laitetaanpa hieman asioita perspektiiviin:
 |
| Tänne pitäisi päästä. |
 |
| Näin kauas on edetty. |
 |
| Kävellenkin olisit jo perillä. |
Kuten totesin eilen, tänä vuonna ei oikein enää mikään hetkauta, joten huumorilla tähänkin pitää suhtautua. Aika pientä on joulupakettiseikkailut, kun monella paikallisella ei ole tänä jouluna työpaikkaa saati varaa ostaa lahjoja. Valtio on avustanut tänä vuonna stimuluspaketilla ja korotetulla työttömyyskorvauksella ihmisiä, jotka ovat menettäneet elantonsa koronan takia, mutta nyt nekin avustukset tyrehtyvät ja moni on oman onnensa nojassa. Kun soppaan lisätään se, että usein sairausvakuutus on työpaikasta riippuvainen, niin ei käy työttömän yksinhuoltajan elämä kateeksi. Nytkään.
Yhdysvallat on erinomainen kasvualusta pandemian syntymiselle ja viruksen holtittomalle leviämiselle. Monet työpaikat eivät tarjoa ollenkaan sairauslomaa (minulle sitä kertyy ruhtinaalliset 56 tuntia vuodessa), minkä takia ihmiset menevät usein sairaana töihin, koska ei ole varaa tai mahdollisuutta olla sieltä poiskaan. Vakuutuksissa on usein järjettömät omavastuut (puhutaan tuhansista dollareista, ennen kuin vakuutus alkaa korvata mitään, ja tämä siis satojen dollareiden kuukausimaksujen päälle), joten lääkäriin mennään vasta, kun pää on kainalossa. Syyllistyn itsekin tähän. Poliittisen rotkon ja kahtiajakautuneen kansan takia ennakoivista turvatoimista on tullut kuuma peruna, joten mieltään ja poliittista kantaansa on voinut osoittaa maskittomuudella ja turvaväleille naureskelulla. Tai vaikkapa kokoontumalla kiitospäiväksi monen kymmenen hengen voimin hönkimään kalkkunan päälle.
Ja niin edelleen.
Toivon toki, että meidän joululahjat ehtivät perille, ihan jo lasten vuoksi. Tämä vuosi on ollut heillekin niin kovin omituinen, kun kevätlomalta ei palattukaan kouluun kuin vasta muutama kuukausi sitten. Kouluissa pidetään turvavälejä ja maskeja, eikä isovanhempia voi nähdä, vaikka toiset asuvat 10 minuutin ajomatkan päässä ja toiset vähän kauempana (kts. kartta ylempää). Tänä aamuna ennen kouluun lähtöä lapset vielä lisäsivät pari pikkujuttua Suomeen lähtevään laatikkoon, koska ovat joulusta ja muiden ilahduttamisesta (ja myöskin tietysti lahjojen saamisesta...) innoissaan ja tohkeissaan.
Eli pidetäänpä peukkuja, muttei yllätytä siitä, jos peukalot yllättäen tipahtavat paikoiltaan tai muuttuvat varpaiksi. Tai paketit menevät raketilla Kuuhun. Koska #2020.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti