keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Remontti-Reiska eiku -äiskä

Päätin maanantaina, että tälle alakerran (olohuone, keittiö + "ruokasali") väritykselle on tehtävä jotain. Jos siitä saisi reilun kahden vuoden asumisen jälkeen vihdoinkin mieleisensä. Jos vaikka jouluksi.

Tai heti. Nappasin ipanan kainaloon ja painuin rautakauppaan siltä istumalta. Hyväksytytin töissä olleella miehellä värisuunnitelman (hei, tein Paintillä!) ja ostin kahdeksan gallonaa maalia. Kaksi keittiöön (vihreää), neljä oleskelutiloihin (samaa harmaata kuin pikkuvessassa) ja vielä kaksi pönttöä pohjamaalia.

Ipana päikkäreille ja teippirulla kouraan. Keittiöstä oli helpompi aloittaa, sillä sen sai jotenkin aidattua lapsivapaaksi alueeksi. Pohjamaali tunkkaisen tummanvihreän päälle ja maalisuti kouraan.

Kello naksutti jo keskiyötä, kun puolet keittiöstä oli vaaleamman vihersävyn peitossa. Vihasin sitä, jokaisella pensselinvedolla enemmän ja enemmän. Liian pirteä. Käskin miehen tiputtaa maalitelan niille sijoilleen, ja muristen ja puristen tein saman. Jos rautakauppa olisi ollut auki, olisin hakenut uuden maalin sillä sekunnilla, mutta kumma kyllä eivät palvele ailahtelevia kotirouvia vuorokauden ympäri.

Niin, ne suositukset "mallitilkun" maalaamisesta ennen kahden maalipönikän ostamista eivät olekaan turhia.

Seuraavana yö meni ihan harakoille. Ketutti niin armottomasti -- rahan- ja ajantuhlaus. Pyöriskelin sängyssä, kunnes sitten klo 5:59 katsoin vihdoin kännykkää ja annoin periksi. Mutta haa, rautakauppa aukeaisi minuutin päästä. "Watch the kid, please", sanoin uniselle miehelle ja huristelin sadettajien ja aamulenkkeilijöiden ohi Lowe'siin.

Siellä urakoitsijoiden, ammattilaisten seassa minä sitten olin, kerrankin aamuvirkkuna, mutta silmät silti ristissä. Pläräsin maaliläpysköjä varmaan kymmenen minuuttia, kunnes olin varma valinnasta. Vihreä, mutta ei niin vihreä. Maalipönttö ja energiajuoma, onneksi ei sentään pää, kainalossa palasin kotiin. Vieläkin ärsytti.

Kahdeksan täyttä työtuntia ja yksi yhteistyökykyinen (ja -haluinen) lapsi myöhemmin keittiö oli valmis ja käyttökunnossa. Jääkaappikin omalla paikallaan, eikä keskellä lattiaa. Illalla sutaisin vielä takkaseinän kellarista löytyneellä korostevärillä. Kerrankin tehokas. Tyytyväinenkin.

Kuvia tulossa.

Joskus.

Ehkä.

12 kommenttia:

  1. No ehdottomasti halutaan kuvia!! Ennen ja jälkeen?
    Onko siellä maalit yhtä kamalan kalliita kuin täällä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla saattaa jopa olla tällä kertaa ennen-kuvia! :D

      En tiedä Suomen hinnoista, mutta täällä maksoi gallona hyvää maalia (pohjamaali ja viimeistelymaali samassa) muistaakseni pikkuisen reippaat 30 dollaria. :)

      Poista
  2. Olen vaikuttunut, että rautakauppa aukeaa kuudelta! Maalit on loistokeksintö, ei voi muuta sanoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ja taitaa olla auki kymmeneen asti illalla! Aika hurjaa.

      Maalit kyllä on loistokeksintö! Suht helppo ja edullinen tapa tehdä pientä pintaremonttia. :)

      Poista
  3. Hurjaa menoa! Ja hei, kuvia, ehdottomasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä riittäis tekemistä, mutta edistystä on tapahtunut! Tavoite olisi saada homma valmiiksi tämän viikon aikana, sitten kuvia. ;)

      Poista
  4. Lisäihailua täältä päin siitä, että teit asialle heti jotain. Allekirjoittanut olisi odotellut vähintään puoli vuotta puolimaalatun, väärän värisen seinän kanssa... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, alan olla nyt siinä pisteessä, että tekis mieli heittää maalihanskat tiskiin, mutta vielä olis "eteinen" maalattavana. Jos odottais puoli vuotta (vähintään), ei kai kukaan huomaa, että homma on täysin kesken... ;)

      Poista
    2. Mistä sitä kukaan mitään huomaa, tee just niin kuin huvittaa! ;)

      Poista
    3. Mut hei, se on valmis ny! Tai no, vielä olis vähän viimeistelyä, mutta noin suurpiirteisesti we're dunzo!

      Poista
    4. Wowzah! Onnittelut rempparille, sulla se ei suti käsissä tutise. :D

      Poista