Kuinka moni on aloittanut jonkun uuden (tai herätellyt henkiin vanhan) harrastuksen koronakaranteenien ja/tai -rajoitusten innoittamana ja/tai tylsistyttämänä?
Hep!
Kun Duolingo-sovellus lisäsi suomen kielen aiemmin tänä vuonna katalogiinsa, meidän perheessä latailtiin appi jokaiselle mahdolliselle laitteelle. Mies ja vanhempi lapsi jankkasivat, kuinka "Joni on velho" tai "se on vanha ja kaunis kantele". Sellaisia arkikieleen sopivia ja käytännöllisiä lauseita.
Minä koin suomeni olevan ihan tyydyttävällä tasolla, joten päätin kokeilla jotain muuta kieltä. Olen aina haaveillut ja uhonnut opiskelevani espanjaa sitten joskus, ja lähdinkin harjoittelemaan sitä, kunnes kyllästyin heti alkuunsa, kun en ollutkaan välittömästi semipro.
Opiskelin kivikaudella lukiossa ranskaa ja osasinkin sitä ihan hyvin, mutta se jäi lopulta aivan käyttämättömäksi, enkä muistanut enää sitä edes tarpeeksi pelleilleksäni sen kustannuksella (ruotsini on nyt juuri sillä hienolla tasolla, kun voi keksiä itse sanoja ja sanontoja, kun ei muista oikeita). Vaihdoin opiskelukielen ranskaan ja voilà, tässä ollaan:
 |
| Tämä sovittu. |
On jotenkin jännä opiskella vierasta kieltä vieraalla kielellä, vaikka eipä tuo englanti enää kovin vieras ehkä ole kaikkien näiden USA-vuosien jälkeen. Aika alkeellista tämä meno toki vielä on, ja keksin kyllä tehokkaampiakin keinoja opiskella kieltä tai verestää muistoja, mutta siitäkin huolimatta Duolingosta on tullut kiva päivittäinen tapa virkistää aivoja. Sen verran löytyy myös ehkä kilpailuviettiä, ettei pitkää putkea viitsi katkaista ilman mitään pätevää syytä.
Ja on tämä varmaan parempi koronan inspiroima putki kuin jokin muu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti