Matkailu on jäänyt tänä vuonna sattuneesta syystä erittäin vähälle, mutta pääsimme sentään vierailemaan naapuriosavaltiossa Coloradossa Yhdysvaltain itsenäisyyspäiväviikonloppuna heinäkuussa. Vuokrasimme ystäväperheen kanssa Airbnb-asunnon Keystonesta ja ajelimme eräänä torstaipäivänä länteen.
Olimme ensimmäisen yön hotellissa Denverissä, jonne on meiltä noin 9 tunnin (970 km) matka. Coloradossa on ollut koko ajan kovemmat koronarajoitukset kuin meillä Kansasissa, mutta silloin sai vielä esimerkiksi syödä sisällä ravintolassa, vaikkakin kaikkialla oli hyvin rajoitetut aukioloajat ja asiakaskapasiteetti.
Denverin-varikkopysähdyksen jälkeen kipusimme Kalliovuorille puolentoista tunnin (110 km) päähän Keystoneen reilun kolmen kilometrin korkeuteen. Haukoimme henkeä, ei välttämättä niinkään hapenpuutteen takia, vaan ihan rehellisestä ihmetyksestä. Oli aivan uskomattoman kaunista, aivan kuin eri planeetalla - varsinkin juuri lättänän läntisen Kansasin läpi ajaneille.
Ensimmäisenä kokonaisena päivänä ihmettelimme porukalla vuorenrinteeseen rakennettua frisbeegolf-rataa, kunnes vuorten yli vyörynyt ukkonen pisti vähän vauhtia töppösiin yhdeksännen reiän kohdalla, kun könysimme jyrkkää rinnettä pitkin takaisin autoille. Päätimme ottaa ilon irti sateisesta päivästä ja huristelimme läheiseen Breckenridgeen, jossa on iso ja suosittu laskettelukeskus. Kaupungin keskusta oli todella kaunis ja idyllinen, enkä malta odottaa aikaa koronan jälkeen, kun voimme palata sinne ja nauttia kaikista sen antimista.
Muistimme illalla, että 4. heinäkuuta tarkoitti muutakin kuin vain heinäkuista lauantaita vuonna 2020. Grillailimme asunnolla herkkuruokaa ja juhlimme itsenäisyyttä vähän eri tavalla kuin muina vuosina.
Toisin sanoen kukaan ei räjäytellyt yhtään mitään, sillä Coloradossa oli todella tiukat tulentekorajoitukset metsäpalojen estämiseksi.
Seuraavana aamuna lauloimme Maamme-laulun, kun Bottas voitti kauden ensimmäisen formulakisan. Sen jälkeen nousimme vielä korkeammalle vuoristoon, toisin sanoen Loveland Pass -solalle, jossa sijaitsee myös vedenjakaja Atlantin ja Tyynenmeren välillä. Meidän neidillä oli seuraavana päivänä 8-vuotissynttärit, mutta koska se vietettäisiin autossa, askartelimme hienot kruunut ja läksimme ne päässä vaellukselle juhlimaan.
 |
| Synttärisankari 3 655 metrissä. |
Reippailimme reilun tunnin vuorenrinteillä, josta iso osa meni kyllä maisemien ihasteluun. Korkeimmillaan kävimme GPS-kellon mukaan noin 3,8 kilometrin korkeudessa. Reitti oli sen verran helppo, että meidän 4- ja 5-vuotiaatkin jaksoivat ja pärjäsivät siellä hyvin, vaikka välillä korkeanpaikankammoisten äitien mielestä olisi ollut paljon mukavampi jättää tyypit kuplamuoviin käärittynä autoon odottamaan.
 |
| Lunta! |
Iltapäivällä hulluimmat kävivät uimassa (!) kylmässä vuoristojärvessä, kun jotkut (esim. minä) melkein jäätyivät jo panimon terassille, jossa kävimme syömässä. Nautimme vielä illalla raikkaasta vuoristoilmasta ja kotoisasta havuntuoksusta asunnon parvekkeella, kunnes oli pakko mennä nukkumaan, jotta jaksaisimme puksutella maanantaina koko matkan takaisin kotiin.
Kaiken kaikkiaan reissusta jäi todella, todella mukavat muistot. Lapset jaksoivat ihan mielettömän hyvin kaiken autossa istumisen ja vuorilla könyämisen. Coloradossa oli miellyttävää ja turvallista olla, kun kaikki ottivat kanssaihmisensä huomioon. Vain yhdelle meidän kanssa kaupassa yhtä aikaa olleelle piti henkilökunnan huomauttaa maskin puuttumisesta, ja sen sijaan, että mies olisi nostanut kamalan äläkän omista oikeuksistaan (näitä on tapahtunut ympäri Yhdysvaltoja, mutta erityisesti tietyissä poliittisissa piireissä... *kröhöm Kansasin maaseutu kröhöm*), hän otti vastaan hänelle tarjotun kasvosuojan ja jatkoi ostosreissuaan.
Meidän perheen aiempia Colorado-kokemuksia löytyy muuten täältä, täältä ja täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti