Facebookin muistojen mukaan olen yleensä tässä vaiheessa vuotta tehnyt jo sinapit ja laatikot ja piparit ja tortut ja siivonnut kaapit ja mankeloinut alkkarit, vaikken edes omista mankelia. Tänä vuonna olisi luullut, että jos jotakin olisi riittävästi, niin luppoaikaa.
Luulin väärin.
Tässä sitä ollaan, perjantaista vapaapäivää viettämässä (teen yleensä neljä kymmentuntista päivää, koska voin), hiukset harakanpesänä päälaella, imuri keskellä lattiaa, pyykkikone pyörittämässä toista kierrosta, miettimässä, miten joulukalenterissa on muka enää 20 luukkua jäljellä.
 |
| Kuusi meillä sentään jo on. Muttei koristeita. Kuva viime sunnuntailta. |
Tähän arjen pyörittämiseen menee yllättävän paljon aikaa, vaikkei oikein mitään tapahdukaan. Pyykkiä tulee, vaikka töitä voi tehdä pieruverkkareissa, ja koiristakin irtoaa karvaa ihan entiseen malliin. Onneksi mies antoi tässä taannoin minulle taas siivousaiheisia lahjoja - sain synttärilahjaksi robotti-imurin, jonka ristin heti Tommy Saloksi. (Get it? Imuri.) Se pyörii päättömästi ympäri taloa silloinkin, kun itse homehduttaa takalistoa työtuolissa ja vähentää vähän jokaperjantaista siivousurakkaa.
Ehkäpä tänä vuonna on hankala oikein innostua mistään. Onneksi lapset ovat kuitenkin entiseen malliin jännittyneitä ja riemuissaan - jopa meidän muuten todella skeptinen 8-vuotiaskin uskoo vielä aivan täysillä jouluntaikaan.
Saimme muuten eilen tiedon, että toimisto aukeaa aikaisintaan huhti- ja kesäkuun välillä, ja silloinkin liittovaltion työntekijät menevät sinne ensin ja me sopimustyöntekijät vasta sen jälkeen. Groundhog Day jatkuu siis vielä ainakin puoli vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti