maanantai 16. joulukuuta 2013

Ragennusmestari ilmoittautuu palvelukseen

Intoa puhkuen sinne taas lähdettiin. Rautakauppaan, nimittäin.

Olen yleensä melko äkkipikainen remonttipäätöksissäni. Meidän kylppärin väritystä pohdin kuitenkin pitkään ja hartaudella, vaikka haaleanvaaleansiniset seinät yhdistettynä lämpimiin laattasävyihin olivat ketuttaneet jo pitkään. Lopullisen sysäyksen ja ahaa-elämyksen sain, kun ripustin Kaj Stenvallin Jossain vaiheessa -palapelin siniselle seinälle, joten lauantaiaamuna käytiin oikein koko perheellä vähän ostoksilla.

www.kajstenvall.com
Pläräsin maaliläpysköjä ja yritin saada miehen mielipidettä asiaan. Tuloksetta. Lopulta ostin kaunista, heleää, vaaleaa, himpun verran poltettuun oranssiin taittavaa Orange Sparkle -maalia. Ei harmaata. Vahingo(i)sta oppineena vain gallonan. Pohja- ja pintamaali samassa, kosteisiin tiloihin tarkoitettu. I've got this!

Tuumasta toimeen. Uuden uskon saava seinäpinta oli sen verran vaalea, että mihinkään erilliseen pohjamaalikerrokseen ei kannattaisi ruveta tuhlaamaan aikaa. Pari kerrosta Orange Sparklea ja sehän on sitten siinä. Ja ei kai tuohon nyt kovin kauaa edes mene, yhden kylppärin maalaamiseen.

Väärin.

Lauantaina irroittelin kaikki irti lähtevät jutut seinistä ja paklasin ammottavat reiät. Mies oli kaverin luona tekemässä ihan oikeaa vessaremppaa, joten minä käytin ipanan päikkärit omassa kylppärissä hymyillen. Miten ihana tapa viettää lauantai-iltapäivää! Bye bye, baby blue.


Ruuvailun ja skruuvailun jälkeen pääsin tositoimiin. Korkea huone loi tämmöiselle hobitille pienoisia haasteita, mutta yllätyksekseni yletyin jopa niihin kammottavimpiin paikkoihin. Suihkun yläpuolella olevan tasanteenkin taakse, vaikkakin seisoen sillä tikkaiden poikkipuulla, jossa lukee "älä seiso näin korkealla, tiput ja taitat niskasi" ja kurotellen venyvyyden äärirajoilla.


Muistin aika nopeasti, etten pidä maalaamisesta. Muutaman tunnin ahertamisen jälkeen olisin halunnut lähettää terveisiä kylpyhuoneen suunnittelijalle. Aivan hemmetisti liikaa kolosia, kulmia, ovia, ikkunoita, feikkipylväitä. Korkeutta. Pinta-alaa. Popcorn-kattoa, jonka röpelöt tarttuvat maalisutiin ja hiuksiin.

Kissankin mielestä tarvittiin jotain muutosta. Ainakin uusi kukkaruukku, jos ei muuta.
Luonnonvalon hävitessä ja lapsen herätessä pistin sudit ja telat pussiin. Kylppäri näytti puoliksi huonosti pohjamaalatulta sotatantereelta. Rupesin laskeskelemaan mielessäni käytettävissä olevia työtunteja ennen joulua, ja kääk. Kiire tulee, jos tämä kerran näin hitaasti etenee.

Eilinen aamu- ja iltapäivä menivät kavereiden Thanxmas-pirskeissä ja Chiefsien voitokasta peliä katsellen. Pistin remppakamppeet heti pelin jälkeen päälle ja katosin illaksi yläkertaan.

Maalasin, maalasin. Kyykyssä, kumarassa, lankuttaen, kärrynpyöriä heitellen, huikeisiin akrobaattisiin suorituksiin venyen (kuka rrrrkele suunnitteli tämmöisen labyrittikylppärin?!). Maalasin. Loput seinäpinnat sudin ennätysvauhtia, koska halusin päästä toisen, sen varsinaisen maalikerroksen kimppuun. Tämähän on parissa illassa tehty, sittenkin! Hyvä, sillä meikämamma ei oikeasti kestä keskeneräisiä projekteja. Tehdään, eikä meinata.

Aamukahdelta loppui maali. Justiinsa riitti kahteen kerrokseen. Hienosti laskettu, ei jäänyt yhtään ylimääräistä. Kerrankin!

Väärin.

Tuo tyyneyden tyyssijaksi tarkoitettu keitaanperkele pitää maalata vielä kolmannen kerran! Ensin niin kivalta näyttänyt Orange Sparkle alkoi muistuttaa persikkaista oksennusta, kun tämän tosiseikan oivalsin. Se saamerin sininen kuultaa vieläkin läpi. Olisi pitänyt pohjamaalata. Kärsimättömyydestä kärsii koko kroppa. Ja lompakko.

Enkä pääse edes rautakauppaan maalivarastoja kasvattamaan, sillä toinen auto on huollossa ja me ollaan naperon kanssa täällä jumissa. Illalla vasta! Toisaalta on ehkä ihan hyvä pitää vähän taukoa. Peukalossa on rakko, vasen käsivarsi on niin kipeä, että tekisi mieli leikata se irtipoikki. Ja onhan tässä muutakin puuhaa vielä ennen joulua, joten ihan toimettomana ei tarvitse töhöttää.

Mutta kun minä haluan tuon kylppärin valmiiksi, nytheti.

4 kommenttia: