Maalari maalaa taloa - pelkuri ei

Viimeinenkin matkalaukku on nyt purettu! Rasti seinään!

Vielä pari viikkoa sitten taivaalta tuli jäätä ja lunta, ja koulut olivat päivätolkulla kiinni. Sen jälkeen Kansasissa on kuitenkin ollut kovin keväistä viikon ajan, ja tekisi mieli mennä tonkimaan pihaa, kaataa puita, istutella uusia, ja maalata rakeiden kolhimia räystäslautoja, ennen kuin ne lahoavat paikoilleen. Vaikka viimeisin kuulostaa aika helpolta ja nopealta hommalta, niin lautojen maalaaminen onkin hieman kinkkistä, sillä meidän torppa ei ole ihan matalimmasta päästä, eikä meillä ole niin korkeita tikkaita, että katonrajaan yltäisimme. Eipä sillä, että sinne kumpikaan uskaltaisi kiivetä, meikäläinen varsinkaan.

Koska meidän pitänee joka tapauksessa nakittaa joku tekemään homma meidän puolesta, niin tulipa semmoinen juttu mieleen, että samallahan sitä voisi vaihtaa talon väriä... Pienellä lisävaivalla! Harmi vain, etteivät rahalliset rahkeet todellakaan riitä tällä hetkellä kokonaisen maalariarmeijan palkkaamiseen. Jos en olisi tämmöinen pelkuri, niin talohan olisi jo maalattu, sillä sainhan idean jo viikko sitten.

Rajoitteista huolimatta olen selannut inspiraatiokuvia netistä, ja pakkomielle vain kasvaa. Voihan hemmetti.

Kevät on tullut sisällekin. Pitkään kukattomana mököttänyt orkidea kasvatti uuden kukkavarren.

Kukkasia löytyy lisääkin. IKEAn aletuoli pääsi meille kukkapöydäksi.

Pitänee yrittää työntää mahtipontiset urakkahaaveet taka-alalle ja nauttia lämpenevistä ilmoista ja kohta hiirenkorville puhkeavista puista. (Tai sitten alan lotota ihan tosissaan.) Kevät on ihan parasta aikaa ulkoilla, kun ei ole vielä liian kuuma, eivätkä ötökät kiusaa. Uimakausikin on jo aloitettu mökillä - neljäasteisessa vedessä. Kai tässä joten kuten pärjätään, vaikkei talo uutta maalihuntua tänä keväänä saisikaan.

Käytiin lauantaina pelaamassa koko perheen (miinus hepulikoira Sisu ja kissat) voimin frisbeegolfia.
Tai Scotty pelasi, ja minä räpiköin pusikoissa. Miten voikin ihminen olla näin lahjakas kaikenlaisissa heittolajeissa?!

I'm Back!

On hieman hassua ajatella, että olen joskus aikoinaan perustanut IRC-Galleriaan ryhmän nimeltä Jahkailu, jotta voisin lisätä sen harrastuslistalle. Oi, kyllä.

Pelkästään tällä viikolla olen hetken mielijohteesta väsännyt sohvan taakse hyllykön IKEA:n puisista laatikoista ja lätkinyt takan laatoituksen päälle portaikkoprojektista ylijääneitä vinyylilautoja, vaikka en ollut edes oikeastaan varma, pysyisivätkö ne siinä. Molempiin kohteisiin meillä (minulla...) oli alunperin aivan erilaiset suunnitelmat - sohvan taakse oikein piirustukset - mutta näin kävi. Ihan ilman mitään jahkailua.

Jälkeen. Kai tuohon voisi vielä listatkin laittaa. Joskus.

Ennen.

Hyllykkö ja tyynyjä rakastava koira.

Vaikka arjen aikataulutus koostuukin nykyisin pelkästään lapsen kouluun viemisestä ja sieltä hakemisesta, keksin kyllä kaikenlaista puuhaa siihen välille. Rehellisyyden nimissä on toki mainittava, että suurin osa ajasta menee aivan tarpeettomaan haahuiluun, mutta jahkailua en enää harrastuksiini lukisi. Päikkärit kyllä pitää paikkansa edelleen. Tai niistä haaveilu.

Jep...

Hätiköidyn supertehokkuuden tasapainoksi meidän makuuhuoneen lattialta löytyy edelleen Suomen-reissun jäljiltä purkamaton matkalaukku, jossa on periaatteessa puhtaita vaatteita, mutta koska ne ovat olleet laukussa jo viikkotolkulla, niin ne pitäisi varmaan pestä ennen hyllyille laittamista. Purkaisin mieluummin vaikka jonkun väliseinän kuin matkalaukun. Mikähän ihme siinä on niin kamalan vaikeaa? Pitäisiköhän perustaa IRC-Galleriaan ryhmä nimeltä Matkalaukkujahkailu?

Siirsin toissapäivänä Suomi-kuvat tietokoneelle. Toivoa siis on, että saan ne jossain vaiheessa käytyä läpi ja julkaistua joitakin otoksia blogin puolella. Olympialaisetkin loppuvat kohtsillään. Meillä oli aivan uskomattoman mukava loma, josta varmaan kannattaisi kirjoitella jotain ylös, ennen kuin unohdan sen koskaan tapahtuneenkaan. Muistan kyllä ikuisesti jonkun teininä tehdyn mokan, mutta kaikki muu meinaa unohtua. Kuten nyt esimerkiksi blogin kirjoittelu.

Ulkosavolaisen joulukalenteri: 24. luukku eli uatto ite

Saatiin valkea joulu! Viime yönä sateli pari senttiä ensilunta, joten tänään ollaan peuhattu puuterissa (mm. yksi puoli- ja yksi täysin amerikkalainen pikkutyttö mylläsi takapihalla saunan jälkeen puoli- tai ehkä enemmänkin 3/4-alasti kirkuen "Finnish Christmas!"). Tällä hetkellä mies ja lapset ovat ulkona sytyttelemässä kynttilöitä. Mies näköjään amerikkalaisittain toppatakki ja shortsit päällä.

Scottyn sisko tuli pesueineen meille brunssille, erityisesti maistelemaan miesystävän meille hommaamaa kinkkua. Muu menu koostui graavilohesta, sienisalaatista, ruisleivästä ja riisipuurosta (sekä toki pipareista ja ässistä). Kun mahat oli saatu aivan liian täyteen, siirryimme kellariin katsomaan amerikkalaista jalkapalloa ja saunomaan.

Serkkuvierailun jälkeen skypettelimme Suomeen, ja nyt uunissa muhii karjalanpaisti, joka saa kohta seurakseen punajuurilaatikon.

Kirjoittelen varmasti vielä meidän joulusta -- erityisesti amerikkalaisten ja suomalaisten jouluperinteiden yhteensovittamisesta, mutta nyt pitää alkaa valmistautua saunomaan ja syömään. Luulen, että joulupukki saattaa käydä saunavuoron aikaan...

Ulkosavolaisen joulukalenteri: 23. luukku

Meillä on tässä niin pahasti tonttuilut (eli lahjojen paketointi) kesken, että vetäistään pikainen tiivistys meidän aatonaatosta.

Päivä värittyi enimmäkseen uunissa muhineen kinkun vesi kielellä odottamisesta ja siivoamisesta -- niin, ja niistämisestä. Ollaan Scottyn kanssa TAAS flunssassa. Tänään ei voinut tehdä (mies)flunssakuolemaa, sillä piti tosiaan saada talo edes semisiistiin kuntoon, mutta toisaalta ei myöskään ehkä olisi tarvinnut ruveta siirtämään huonekaluja kerroksesta toiseen... Olkkarin painava lipasto muutti kellariin, ja me saimme väljemmän olohuoneen. Sekä mustelmia ja kylmän hien pintaan.

Kinkkuilun ja siivouksen jälkeen lapset koristelivat kuusen meidän verrattain vähäisellä avustuksella, ja ainakin meidän naperoiden mielestä more is more.

Koristelun jälkeen koittikin aika lähteä isovanhempien luokse yökylään viettämään Grandkids' Eveä. Me karkasimme muutamaksi tunniksi syömään ja elokuviin katsomaan uusimman Star Warsin. Pienen hengähdystauon jälkeen kävimme hakemassa pienemmän dynamon kotiin. Isosisko jäi peuhaamaan serkkujensa kanssa ja tulee sitten huomenna valmiiseen puuropöytään.

KISSin Paul Stanleyn ja Gene Simmonsin perustaman Rock & Brewsin Demon Chicken -leipä on maailman paras. Kuten ehkä kuvasta huomaa. (Huom. tuo punainen soosi ei ole ketsuppia, vaan aaaaaah niin ihanan tulista kastiketta.)

Nyt jatkan pärskimistä ja paketoimista. Huomiseen!

Ulkosavolaisen joulukalenteri: 22. luukku

Leikin junnuliigan erotuomaria oikeastaan koko päivän ja uhkailin, huom. vain kolmesti, Joulupukille soittamisella, ennen kuin Scotty tuli töistä ja pelasti minut pälkähästä. Piti siivota ja sen semmoista, mutta enimmäkseen huusin, ja metsä vastasi.

Onneksi takuuvarma tainnuttaja Tangled (Kaksin karkuteillä) toimi jälleen kerran, kun vain maltoin hengailla kaksivuotiaan kusipään rakkaudenhedelmän kanssa kymmenisen minuuttia. Kuten isosisko totesikin, hän on ollut melko kiltisti tänään -- hän ei ole edes purrut siskoa! Sain viikattua kaikki pyykit.

Miehen kotiin tultua otimme kinkun jääkaapista huoneenlämpöön ja läksimme mökille rantasaunaan. Valitettavasti minulla ei ole yhtään kuvaa niistä lempeistä löylyistä, mutta aaaaaah sentään, tekipäs puusaunominen hyvää! En ollut ihan yhtä hullu kuin tuo miehekkeeni, sillä en käynyt uimassa. Vesi oli kuulemma 39 Fahrenheitia (alle neljä Celsiusta).

Palasimme ihan äsken mökiltä kotiin ja työnsimme melkein kymmenkiloisen kinkun heti ensitöiksemme uuniin. Se saa kypsyä koko yön ja vielä pitkälle huomiseen. Kohta on joulu, tiesittekös!

Ulkosavolaisen joulukalenteri: 21. luukku

Tein tänään laatikot! 👏👏👏

Lanttua ja porkkanaa.

Ja maustekuivakakun. Ja kaneliässiä. Ja ruisleipää.

Rehellisyyden nimissä on lisättävä myös tilannekuva olohuonesta ja "ruokasalista", ettei totuus pääse unohtumaan:

Uuni on nyt vapaa kaikista leivonnaisista. Huomenna (illalla/yöllä) on kinkun vuoro.

*****

Tänään on myös ollut mielen päällä vakavampia asioita. Kotikylästä kuului järkyttäviä uutisia, kun 13-vuotiaan tytön elämä päättyi aivan liian varhain. Meillä ollaan rutisteltu lapsia vähän normaalia enemmän.

Ulkosavolaisen joulukalenteri: 20. luukku

Ei tämänpäiväiset älynväläykset sentään ihan ole verrattavissa siihen, kun kolme vuotta sitten räjäytin keittiön atomeiksi pari viikkoa ennen joulua, mutta vaikka laatikot ja leivonnaiset ovat edelleen tekemättä, niin kello 18:05 joulukuun 20. päivä vuonna 2017 seisoin pojan huoneessa maalipensseli ja -tela kourassa ja uhosin urakan olevan valmis kahdessa tunnissa.

Ihan kahteen tuntiin en saanut seinille uutta väriä sudittua, muttei arvio ylittynyt kuitenkaan kuin viidellä minuutilla. Väri määräytyi ihan sillä perusteella, että olin ostanut aivan liikaa maalia meidän kylppäriremppaa varten, joten harmaalla mentiin. Olisihan tuolla kellarissa ollut pari gallonaa myrkynvihreääkin maalia... Mintunvihreästä ja ruskeasta huoneesta tuli vähän miehekkäämpi ja ryhdikkäämpi.

Tämä on jo jonkin sortin ennätys, kun maalia ei ollut hiuksissa tai naamassa.
Pelkästään tuon verran kädessä!

Nyt ei taida olla enää mitään tekosyitä olla kokkailematta ja siivoilematta.