Väliaika, kahvia ja pullaa

The Gateway Arch, St. Louis

Tuolla käytiin, muun muassa. Loma on vielä kesken, mutta ajattelin kuitenkin tulla kertomaan, että hengissä ollaan, ja varsin kivaa on ollut. Palataan asiaan, kunhan arki palaa kuvioihin.

Pessimisti pettyi sittenkin

Nyt tekisi mieli sanoa ruma sana jos toinenkin. Esteri olisi voinut pitää jäisen p*rseensä ummessa ja jättää rakeet jakelematta. Meidän tänään talolla käyttämän kattoasiantuntijan mielestä koko katto pitää uusia, ränneineen päivineen; muuten Esterin p*rseilyt saattavat päätyä jatkossa sisälle asti.

Myyjä aikoo käyttää vielä omia tyyppejään tekemässä katosta arviot, ja jos ja kun he ovat meidän Katto-Kassisen kanssa samaa mieltä, paikalle kutsutaan vakuutusmies. Katto menee mitä todennäköisimmin lunastukseen, sillä siihen vaaditaan 10 iskujälkeä 10 neliöjalan alueella, ja tänään katolta laskettiin 15 jälkeä 5 neliöjalan alueella.

Tilanne on nyt kuitenkin ihan varmasti sellainen, että huomenna ei allekirjoiteta minkäänlaisia papereita, eivätkä avaimet vaihda omistajiaan, kuten alunperin oli tarkoitus. Epävarmaa on vielä se, voidaanko tehdä kaupat ennen katon korjausta/uusimista. Jos sanon, että kyrsii ihan jonkin verran, niin puhun vähintäänkin totta.

Toisaalta olen erittäin tyytyväinen, että oltiin tarpeeksi nohevia sen suhteen, että selvitettiin tämä tilanne oma-aloitteisesti. Muutenhan oltaisiin muutettu taloon, jonka kattoa voisi helteiden tullen käyttää siivilöimiseen (käsittääkseni suojaavan pinnan alta paljastunut terva kuplisi ja pinta halkeaisi). Kyseinen katto, kuten varmaan suurin osa tämän alueen katoista, on huopakatto. Täällä näkee vielä jonkin verran pärekattojakin, mikä on onneksi näköjään poistuva trendi, sillä uudemmissa taloissa puuta ei enää katoilla näy. Muistan joskus pohtineeni, miksi täällä ei käytetä kotoisasti peltiä ja tiiltä. No, pelti saattaisi lähteä aika helposti näillä main melko tiuhaan esiintyvien tuulenpuuskien mukaan, ja tiili on kai melkoisen kallista, ja sekin varmaan ottaisi nokkiinsa rakeista. Huopakatto (tai komposiitti- tai asfalttikatto, rakkaalla lapsella on monta nimeä) on suhteellisen edullinen korjattava.

Onneksi lähdetään huomenna ajelemaan Chicagoa kohti. Eiköhän kaikki näytä jo torstaina valoisammalta, kun pääsen vaihtamaan kuulumisia vanhempieni kanssa ihan kasvotusten. Sääennustus nyt lupailee aika ankeaa keliä, mutta mepä ei anneta sen haitata meidän valoisaa mieltä!

Miksi muuten edes yksi noista Esterin jääpökäleistä ei voinut eksyä sisälle asti ja hajottaa sitä portaikon lasipalatsia?

Nyt paloi päreet, katolta

Joku muistanee minun kirjoitelleen, miten käväisimme talolla katselemassa, olivatko pikkuiset raemorkulat tehneet tuhojaan. Iloisesti totesimme, että mitään ei näkynyt, mitä nyt rännissä oli muutamia lommoja. Emme toki taida olla mitään kattoasiantuntijoita, varsinkaan ilman tikkaita ja lähempää tutustumista itse kohteeseen (eikö nurmikolla pällistely muka riitä, häh?), mutta kotiin palasimme hyvillä mielin. No hätä.

S:n isä soitti perjantaina. Heidän kaksi vuotta vanha kattonsa oli mennyt lunastukseen. Katon lisäksi talon vinyylikatteisissa seinissä oli reikiä, ja neljä ikkunaa oli mäsänä. Tämä tieto sai meidät hieman varpaillemme, varsinkin, kun ottaa huomioon, että S:n vanhemmat asuvat vartin ajomatkan päässä meidän tulevasta (*kop kop koputellaan puuta*) kodista, joten eilen oli vuorossa sitten tarkastuskäynti numero kaksi. Naapurustoon oli ilmestynyt kattofirmojen mainoksia, ja joitakin kattoja peitti sininen muovi. Tilanne näytti vähemmän lupaavalta, vaikka edelleenkään mitään jättivahinkoja ei maallikonsilmin näkynyt.

Ollaan pattitilanteessa. Talo on edelleen luonnollisesti myyjän omistuksessa, jolla on myös voimassaoleva vakuutus. Myyjä ei kuitenkaan halua tehdä asialle mitään, kuten käyttää vakuutusmiestä (tai -naista) paikan päällä, jottei myyjän vain tarvitsisi hakea vakuutuskorvausta, koska kuukausimaksut nousisivat. Nythän en ihan ymmärrä, mitä väliä maksujen nousemisella on, jos vakuutus päättyy samalla hetkellä, kun talo siirtyy meidän hallintaan, mutta on tietysti paljon asioita, joita en tajua. Myyjän kiinteistönvälittäjä on kaiken lisäksi täysi kusipää, joten tilanteesta ei oikein voi edes neuvotella.

Tämä aamu alkoi puhelinrumballa. S oli ensin yhteyksissä pankkiin, josta ehdotettiin, että pistettäisiin hommat pakettiin keskiviikkona kello 15:00. S varoitti pankkia kattotilanteesta, ja he pyysivät meitä pitämään heidät ajantasalla. Sanoivat myös, että myyjä ei ole vielä toimittanut kaikkia tarvittavia papereita. Kaksi päivää ennen virallisten sopimusten allekirjoittamista.

Myyjän kusipääkiinteistövälittäjä oli väittänyt sitten tänään meidän edustajalle, ettei hän ole ollut tietoinen keskiviikon tapaamisesta. Hän ei myöskään ollut ollenkaan kiinnostunut lähettämään ketään tutkimaan kattoa, joten meidän piti pistää pyörät pyörimään. Onneksi, onneksi meidän aiemmin käyttämä rakennustarkastaja suostui tulemaan tänään katsastamaan katon, ilmaiseksi, joten kello 16:15 tiedämme paljon enemmän.

Se on jo tässä vaiheessa melkoisen selvää, että jos katosta löytyy ongelmia, homma viivästyy. Onni onnettomuudessa on, että meidän vuokrasopimusta on jäljellä vielä reipas kuukausi, joten siinä mielessä ei ole kiire. Vielä. Uusi jääkaappi meidän täytyy käydä noutamassa ensi viikon tiistaina, koska se oli vielä kaapin ostohetkellä ounasteltu muuttopäivä. En sitten tiedä, mihin me se laitetaan.

Sekin muuten ärsyttää, että kun on hoitanut nämä kaikki jutut englanniksi, niin suomeksi valittaminen on ihan älyttömän vaikeaa! Käytin oikeasti varmaan 10 minuuttia arvokasta paasausaikaa termien googlettamiseen ja siltikin päädyin kiertoilmauksiin. Tämän takia minusta ei tullut isona kääntäjää.

Huhtikuun hulinat

Ostettiin eilen jääkaappi. Tai siis jääkaappipakastin. Talokauppojen olisi nyt parempi toteutua! Meidän uuden side-by-side -kaapin kyljessä on digitaalinen näyttö, josta voi valita pakastimen ja jääkaapin lämpötilat ja vaikka mitä muuta kivaa, joten boksi on varmasti viisaampi kuin minä. Ei oltaisi tarvittu noin hienoa laitetta, mutta kun halvalla saatiin... Oikeasti halvalla, sillä alkuperäisestä, vaikkakin varmasti aika laillä yläkanttiin heitetystä, hinnasta oli nimittäin tippunut tonni pois kyljessä olevan lommon takia.

Eilisen ostosreissun jälkeen kävi ihan vain hetken verran mielessä, miten tämä kuukausi tulee olemaan ehkä elämämme kallein. Alla on jo yhden kodinkoneen osto. Seuraavaksi ostetaan talo ja pistetään itsemme 30 vuodeksi velkavankeuteen. Sitten matkataan Chicagoon ja St. Louisiin, ja matkoillahan ei pihistellä, joten rahaa palaa varmasti sielläkin. Kotiin palatessa vuokrataan muuttoauto, eikä sekään yllättäen ole ilmaista. Muuton jälkeisellä pakollisella ja pikaisella ostoslistalla on ainakin ruohonleikkuri ja grilli. Näettekö tekin viliseviä dollarinsymboleita?

Onneksi tähän ollaan varauduttu monta kuukautta, joten ei tarvitse alkaa kokonaisvaltaiselle makaroniruokavaliolle. Huhtikuuhun mahtuu niin paljon kaikkea jännää; törsääminenhän on täysin sallittua! Edessä on vielä siis reissaamista vanhempien kanssa, muuttoa, uuden kodin laittamista, eikä vähäisimpänä uuden sukulaisen syntymä. S:n sisko saa tässä kuussa pienen pojan tai tytön, jota Uncle S:n ja Aunt Annin pitää ehkä vähän lelliä ja lahjoa. Vaikka säästötilin laihduttaminen vähän hirvittääkin, tästä kuusta tulee varmasti yksi muistorikkaimmista ajanjaksoista ikinä. Now that is priceless.

Ai niin, hyvin olen mieheni kouluttanut. Tänään, klo 11:24, sain uuteen jääkaappiin liittyvän tekstiviestin: "Damn just found out Electrolux was Swedish".

Viikon päästä

Elämme jännittäviä aikoja. Vähän pelottaa edes kirjoittaa tätä, mutta jos kaikki menee hyvin ja nykyisten suunnitelmien mukaan, olemme talonomistajia ensi keskiviikkona. Vielä ei tosin kannata hirveästi juhlia, sillä koskaan ei tiedä, mitä pankin puolelta keksivät. Pessimisti ei pety ja niin edelleen.

Vaikka vähän varuillani olenkin, olen silti niin innoissani muutosta, etten millään malttaisi odottaa. Käytiin eilen talolla tarkastelemassa, oliko sunnuntainen raekuuro aiheuttanut vahinkoja (ei ollut, mitä nyt yksi ränni oli vähän ottanut osumaa), enkä olisi halunnut lähteä sieltä pois. Olisi ollut aika mahtavaa jäädä istuskelemaan aurinkoiselle takapihalle. Laitetaanpa ostoslistan kärkeen, heti jääkaapin jälkeen, grilli ja muutama tuoli.

Viikon päästä tapahtuu muutakin jännää; me nimittäin hypätään autoon ja ajellaan Chicagoon! Vanhemmat laskeutuvat O'Harelle torstaina puolilta päivin, joten jos meinataan ehtiä ottamaan matkalaiset vastaan, on parempi lähteä liikkeelle jo edellisenä iltana. Matka kestää noin yhdeksän tuntia, ilman varikkopysähdyksiä, joita kuitenkin mitä luultavammin joutuu yhdeksän tunnin aikana tekemään yhden jos toisenkin.

Iih, olisipa jo ensi keskiviikko! Onneksi voin rauhoitella (tai lisätä) intoani näitä natustelemalla:

Löytyivät eilen World Marketista.

Ja ketä minä huijaan, noita on enää yksi jäljellä.

Puhuttaisiinko (taas) säästä?

Täällä oli männäviikonloppuna ihan täysi kesä. Nautiskeltiin reippaasti yli 20 asteen lämpötiloista, ja eilen taidettiin käväistä melkein kolmessakympissä. Puissa on hurjat määrät kukkia ja hiirenkorvia, eihän tästä voi olla pitämättä!

Eilen illalla Esteri kuitenkin tempaisi oikein kunnolla ja pisti tuulemaan, kirjaimellisesti. Erään kaverin asuinrakennuksesta oli lähtenyt pala kattoa tuulen mukaan, ja uutta elämää puskevia oksiakin löytyi ihan niille kuulumattomilta paikoilta.

Pelkkä kova tuuli ei kuitenkaan ollut vissiin vielä tarpeeksi raju juttu, sillä pimeän laskeuduttua katolta alkoi kuulua mukava kopse, kun taivaalta tippua mosahteli golfpallon kokoisia rakeita. Oltiin viettämässä iltaa Pohjois-Carolinasta käymässä olevan kaverin vanhempien luona, joten meillä ei siinä vaiheessa ollut tietoa, onko meillä kotiin tullessa 1) reikäinen katto, 2) kattoa ollenkaan, 3) hermoheikko kissa. Usva meillä oli onneksi mukana; en tiedä, miten se olisi reagoinut jäiseen pommitukseen yksin ollessaan.

Tornadoilta tällä alueella onneksi vältyttiin, joten mitään suurta vahinkoa ei tämä myrsky aiheuttanut. Meilläkin oli vielä katto pään päällä, ja kissakin oli ihan yhtä järjissään kuin ennenkin. Lämpötilaa tuo pikku puhuri kyllä tiputti, ihan reippaasti, sillä illalla autoon shortsit jalassa juostessamme tuli pikkuisen vilu. Oltiin jo alle 10 asteessa, ja vesisadekin tuntui enemmänkin jäisiltä tikareilta kuin vilpoisalta kesäsateelta. On siis kai vain uskottava, että huhtikuu on vielä oikeasti kevättä, täälläkin.

Ensi yönä lämpötila painuu jonnekin nollan tienoille, joten shortsit joutavanevat takaisin kaappiin. Perjantaille lupaillaan 27 astetta ja auringonpaistetta, joten eiköhän tästä taas jotenkin selvitä...

If you don't like the Kansas weather, just wait five minutes.

007 ja lupa ajaa

Sain otettua itseäni viimeinkin sen verran niskasta kiinni, että ajoin puolilta päivin DMV:lle ja menin kokeilemaan onneani paikallisen ajokortin hankinnassa. Tämä on sinänsä historiallista, että kansainvälinen ajolupani (joka on muuten täysi pahvinen vitsi) on voimassa toukokuulle asti. Yleensä olen todella lahjakas viivyttelemään kaikki tekemiseni viimeiseen mahdolliseen hetkeen, ja nyt jäi näin paljon pelivaraa!

Tiesin, että ajokortin saamiseksi pitää läpäistä kirjallinen koe, ajokoe, ja näöntarkastus. Tämähän minua tietysti pikkuisen ärsytti, sillä S olisi saanut Suomessa paikallisen kortin viemällä kansasilaisen korttinsa poliisilaitokselle ja maksamalla muutaman kympin. Voisin siis yrittää selittää tätä vitkuttelua yhden naisen protestilla tätä suurta vääryyttä kohtaan, mutta kyse oli kyllä ihan aidosta laiskuudesta.

Uskaltauduin virastoon sisälle vähän ennen yhtä. Ladoin tiskiin tarvittavat dokumentit, eli kaksi henkilöllisyystodistusta (minun tapauksessani passi ja green card), sosiaaliturvatunnukseni ja todisteen siitä, että osoitteeni on Kansasissa (tiliote). Paikalla oli siihen aikaan enemmän virkailijoita kuin asiakkaita, joten homma eteni melko nopeasti. Pääsin näöntarkastukseen ja maksun suoritukseen (29 dollaria koko lystistä!) ihan muutamassa minuutissa, ja kun kumpikin oli hoidettu kunnialla, oli kirjallisen kokeen vuoro.

Koe koostui 25:sta monivalintakysymyksestä, joista vähintään kahteenkymmeneen piti vastata oikein. Itse missasin kolme, ja virheet olivat kyllä typeriä, sillä kysymykset olivat melko helppoja. "Mitä STOP-merkki tarkoittaa?" Virkailija tarjosi mahdollisuutta käydä väärät vastaukset kanssani läpi. Kieltäydyin kohteliaasti.

Seurasi pisin odotusjakso koko reissullani. Odottelin ajokokeeseen pääsyä ehkä jopa kymmenen minuuttia. Lopulta piskuinen ja topakka filippiiniläissyntyinen täti pyysi minua ohjaamaan hänet autolleni. Koe alkoi vilkkujen, jarruvalojen ja riikkarin testauksella. Kun kaikki oli todistettavasti kunnossa, päästiin liikkeelle. Jännitin etukäteen vähän Hyundailla ajamista, sillä nelivaihteisen mikroauton a.k.a. Toyota Tercelin jälkeen isompi ja pehmeämmin käsiteltävissä oleva auto tuntui hieeeman vieraalta. Onneksi oltiin keveän kytkimen kanssa hyviä kavereita, joten moottorin revittelyä ei tarvinnut hävetä. Olisin toki halunnut ajaa kokeen tutulla pikku-Terkulla, mutta palava check engine -valo ja puuttuvat ovenkahvat eivät välttämättä olisi antaneet parasta mahdollista ensivaikutelmaa.

Itse ajokoe oli helppo. Ottaen huomioon, että DMV-virasto sijaitsee parin kilometrin päässä meidän asunnosta, niin pääsin huristelemaan suhteellisen tutuissa maisemissa. Enimmäkseen virkailija ajelutti minua ja itseään hiljaisilla sivuteillä, ehkä noin kymmenen minuutin ajan. En ilmeisesti tehnyt yhtään virhettä, koska niistä ei tullut mitään mainintaa. Muille autoilijoille tuli kritiikkiä sitten siitäkin edestä. "What an idiot!"

Viimeinen ja kaikista pelottavin etappi oli valokuvan ottaminen. Ainakin tuon minulle mukaan tulostetun väliaikaisen kortin perusteella en välttämättä ollut kuvassa ihan niin edustava, kuin olisin halunnut olla. No, kuuden vuoden päästä uudestaan sitten.

Täkäläiseen ajokorttiin tulee aika paljon kortin omistajan tietoja, ainakin verrattuna suomalaiseen vastineeseensa. Syntymäajan ja (kohta vanhentuvan) osoitteen lisäksi näkyville laitetaan silmien väri, pituus ja paino, jotka hakija itse ilmoittaa. Painon heitin aika lonkalta, sillä vastauksen piti luonnollisesti olla paunoina. Taisi mennä vähän yläkanttiin, mutta jäipähän varaa syödä ylimääräisiä hampurilaisia ja wingsejä, nam.

Kaikilta hakijoilta kysytään myös, haluavatko he olla mahdollisia elintenluovuttajia. Oma vastaukseni oli kyllä, joten lopulliseen korttiin tulee siitä merkintä. Aika hieno systeemi, minun mielestä.

Saa onnitella, hei!