tiistai 4. joulukuuta 2018

Ulkosavolaisen joulukalenteri: 4. luukku

Kansas Cityn, tai yleensäkään Keskilännen, keleistä ei oikein ikinä tiedä. On ollut talvia, kun lunta on tullut yhteensä kaksi senttiä ja talvia, kun yhden päivän aikana valkoista kamaa pyryttää metritolkulla (no melkein, puolimetritolkulla ainakin).

Talvi yllätti tänäkin vuonna - ei siinä mielessä, että se tuli, vaan pieneksi jääneiden talvikamppeiden suhteen. Pikkujätkälle vielä viime talvena menneet toppahousut näyttivät naurettavan pieniltä, eikä takkitilannekaan ollut paljon mairittelevampi, joten kun kiitospäiväviikonloppuna oltiin lumimyrskyvaroituksen kourissa (blizzard warning), piti turvautua kerrospukeutumiseen ja Suomesta tuotuihin välikelinvaatteisiin. Koska ulos piti päästä.

Nyt tyypillä on uusi rotsi. Kuva tämän päivän siskonhakureissulta.
Pakkasessa nukutti hyvin.

Vaikka koko osavaltioon oli julistettu myräkkäsunnuntaina hätätila ja valtateitä oli pitkät pätkät kiinni, me päätimme uskaltautua autolla liikenteeseen, sillä meillä oli elokuvaliput ostettuna ja vähintäänkin malttamaton tyttö, joka oli odottanut Räyhä-Ralfin jatko-osaa kuukausikaupalla. Onneksi nelivetoisella ja hyvärenkaisella autolla lumiset tiet eivät olleet ongelma. Samaa ei voi sanoa takavetoisista lava-autoista, jotka jäivät sutimaan risteyksiin.

Niin, täällä ei käytetä talvirenkaita.

Teatterissa mesefiltteröitynä.

Varmistimme teatterin aukiolon ennen pyryn läpi porottelua, ja vielä silloin vastaus oli hölmistynyt "totta kai olemme auki", mutta siinä vaiheessa, kun me poistuimme teatterista, ovilla oli kirjaimellisesti laput ja pahoittelut aikaisesta sulkeutumisesta. Lähes kaikki ravintolat olivat kiinni, ja koko suurkaupunkialue hiljainen. Paikalliskanavat seisottivat toimittajia koko päivän ulkona mittailemassa maahan kertyvää lunta. Suomalaisena sitä ei edes hätkähdä kymmenestä sentistä lunta, mutta täällä pitää muistaa se, ettei aurauskalustoa ole läheskään yhtä paljon kuin arktisilla teillä, eikä niitä kannata paljoa hankkiakaan. Monella on myös aika häävisti kokemusta talvisilla keleillä ajelusta. #kahdensentintalvet

Kotiin tullessa maisema oli tällainen.

Koulut olivat koko Kansas Cityn alueella kiinni maanantaina ja Missourin osavaltion puolella vielä tiistainakin. Kansasissa luisteltiin tiistaiaamuna kouluun - minä mukaanlukien, sillä tuputin ison auton Scottylle työmatkalle, joka kulkee enimmäkseen vilkkaiden valtateiden kautta, joten me mentiin alle kilometrin koulumatka jäisillä naapurustoteillä hitaasti ja kieli keskellä suuta manuaalivaihteisella pikkusedanilla.

Koululle kävelemisestä oli turha haaveillakaan, sillä jalkakäytävien huolto ei kuulu kaupungille vaan tontinomistajille, joiden pihan läpi väylä kulkee. On varmaan turha sanoakaan, ettei esteetöntä kulkua koululle ollut, ennen kuin lumet sulivat.

Tästäkin huolimatta meidän pikkuvekara toivoo lunta joululahjaksi. Lapsia ei pyryt pelota. Heidän ei tarvitse huolehtia siitä, töräyttääkö joku ajokykyihinsä liikaa luottava teini työmatkalla kylkeen, vaan he ovat riemuissaan kaikista lumen tuomista mahdollisuuksista. Koskemattomaan puuterilumeen voi tehdä lumienkeleitä, ja seuraavana päivänä ilman yleensä lämmetessä pullautella lumiukkoja sarjatuotantona. Tai tapella isukin tekemän lumikinoksen päällä jostain tosi typerästä asiasta niin, että koko naapurusto raikaa.

Noin niin kuin esimerkiksi.

maanantai 3. joulukuuta 2018

Ulkosavolaisen joulukalenteri: 3. luukku

Meillä ollaan kirjoiteltu tiuhaan tahtiin Joulupukille. Vanhempien postitusurakkaa on helpottanut kovasti se, että meillä(kin) on oma tonttu (Elf on the Shelf), Eila nimeltään, joka ilmestyy meille aina kiitospäivänä ja viipyy jouluaattoon asti. Eilan pitäisi käydä Korvatunturilla/Pohjoisnavalla joka yö ja välittää Pukille kuulumiset (onko täällä kilttejä lapsia/aikuisia) ja kirjeet, mutta joka on unohtanut tähän mennessä jo kahdesti liikahtaa vakoilupaikastaan mihinkään. Laiska tonttu!

Onneksi on. Laiska nimittäin. Tiedän pari kaveriperheen tonttua, jotka keksivät joka yö jos jonkinlaista kepposta, mutta meidän Eila vain istuu tai roikkuu chillisti milloin missäkin.

Tänä vuonna Pukille raapustetut toivelistat ovat olleet varmaan aika identtisiä muiden 6-vuotiaiden tyttöjen lähettämien kirjeiden kanssa. Toista se oli vielä kaksi vuotta sitten:


1. Jalkapallo (pikkuveljelle)
2. Mekko, joka ei ole naamiaisasu
3. Aurinkolasit pihalle kadonneiden (?) tilalle
4. Luuranko, joka roikkuu pitkän narun päässä
5. Pää
6. Dinosaurusihminen, jolla on ihmisen pää, dinosauruksen vartalo ja ihmisen varpaat
7. Iso helistin (pikkuveljelle)

Tokihan dinosaurusihmiset ja päät olivat aika mainstream vielä vuonna 2016, mutta nyt ovat so last season, eli niitä ei ole toivelistoilta enää löytynyt.

Lapset pääsivät viime lauantaina oikein istumaan Pukin syliin ja esittämään hänelle lahjatoiveet henkilökohtaisesti. Isosisko pyysi LOL-palloa, ja 3-vuotias pikkuveikka lunta.

Meidän perheessä on tehty niin, että Pukki tuo lapsille yhdet vähän isommat lahjat, kun taas muilta lahjantantajilta tulleet paketit ovat valmiina kuusen alla, kunhan ne on paketoitu, eli yleensä myöhään aatonaattona. Eila-tonttu kertoi minulle, että tänä vuonna lapset saavat Pukilta yhden yhteisen lahjan, eikä se ole LOL-pallo tai lumimyräkkä. Se on Stigan pöytäjääkiekkopeli, jossa on... Suomi ja Ruotsi (!!!!!!!!!!!!) vastakkain.

Voi sitä raukkaa, joka joutuu pelaamaan Tre Kronorilla meikän Leijonia vastaan.

Ai niin... Kenellekäs tämä lahja olikaan tarkoitettu?

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Ulkosavolaisen joulukalenteri: 2. luukku

Current view.

"Daddyyyyy, can you help me open the Christmas calendar yeeeeeet?!"

Se siitä pitkään nukkumisesta. Yöunet jäivät vähän heikoiksi, sillä eilen illalla oli pakko katsoa uusin Outlander puolen yön kieppeillä, ja yöllä piti päästää koiria vuorotellen ulos - toista rakkoa pienentäneen kasvaimen takia ja toista kissanp*skan syömisestä todennäköisesti johtuneen ripulin vuoksi.

Miten mulla voi muka olla koiranpentukuume?

Saatiin onneksi köllötellä kalenteritohinoiden jälkeen vielä jonkin aikaa. Laiskat aamut ovat aika ihania. Hepuliripulikoirakin voi sen verran hyvin, että hyppäsi kaveriksi sänkyyn. Eläinlääkärireissu olisi ehkä silti tarpeen, sillä Sisun kuulo katoaa jännästi sillä hetkellä, kun tassut koskevat meidän patjaa.

Järjestelin lämpimästä sängystä vastentahtoisen nousun jälkeen pyykki-/kurahuoneen. Lasten lapasia ja pipoja oli vähän joka puolella, joten eilen IKEAsta ostetut huopakorit tulivat enemmän kuin tarpeeseen kaaoksen kaitsemiseksi.


Onpas meillä värikkäitä takkeja.

Siivousintoilun jälkeen Scotty valitettavasti muisti, että olimme eilen puhuneet jotain jostain urheilusta (siis muustakin kuin penkki-sellaisesta!), joten oli painuttava kellariin ja hikoiltava tunnin verran. Pakko kyllä myöntää, että se tuntui erittäin hyvältä, sillä pari kuukautta vaivannut yskä-nuhakierre alkaa viimeinkin hellittää sen verran, että pystyin hölkkäilemään juoksumatolla ja polkemaan kuntopyörällä.

Olisin silti hoitanut hikoilun mieluummin saunassa.

Kuntopiirin jälkeen laitoimme chorizo-juustodipin tulille, ettei vain vahingossa pääsisi ainakaan laihtumaan. Chiefs-peli alkoi sopivasti juuri niillä näppäimillä, joten sen jälkeen olen ollut tukevasti parkissa sohvalla kissa ja tekeillä oleva neulepipo sylissä.


Pitänee keskittyä jälleen (amerikkalaiseen) jalkapalloon, sillä tämä pelihän on jännempi, kuin sen pitäisi olla. Kansas Cityssä on ollut tavallistakin suurempi futisinnostus tänä syksynä, sillä nuori pelinrakentaja Mahomes on pelannut niin hyvin, että on jopa ylittänyt kovat odotukset. Ensi viikolla päästään todistamaan taas tositoimia Arrowhead Stadiumille. Pitää tehdä pipo ennen sitä valmiiksi, sillä säätiedotus lupailee vähän vilakkaa keliä.

Go Chiefs!

lauantai 1. joulukuuta 2018

Ulkosavolaisen joulukalenteri: 1. luukku

Apua. Syksy tuli ja syksy meni, ja nyt on joulukuu. Jos ette tienneet.

Jos siellä hämähäkinseittien peittämän ruudun toisella puolella on vielä joku, niin saanen selittää tätä tässä URL-osoitteessa majaillutta hiljaisuutta. Meillä on matkailtu ja vaihdettu vierassänkyyn lakanoita niin tiuhaan tahtiin, etten ole ehtinyt istahtaa läppärin kanssa sohvalle tarinoimaan. Ja sitten kun olisin ehtinyt, olen keksinyt jotain ihan muuta tekemistä. Kuten nyt vaikka viikko sitten sen, että tänä vuonna teen kuuseen uudet koristeet.


Pillihimmeleitä spraymaalausta odottamassa.
Kyllä, meillä on jo amerikkalaiseen tyyliin kuusi.
Tänään on tulossa postin mukana vielä satsi olkipillejä,
joista täytynee värkkäillä jotain lasi- ja muovihärpäkkeiden kaveriksi.

Näiden kuvien myötä avaan joulukalenterin ensimmäisen luukun. Tulevien päivien aikana saattaa tulla sikin sokin matkakertomusta, arkista tajunnanvirtaa tai kuvaoksennusta.

Teitä on varoitettu.

maanantai 20. elokuuta 2018

Yllätysreissu Suomeen!

"Yllätys!" sanoin isälle, joka oli hetkeä aiemmin avannut ulko-oven ja yrittänyt rekisteröidä aivoihinsa, mitä oli juuri tapahtunut. "No niin on!"


Jo viime tammikuussa ennen meidän talvista Suomen-reissua minulla oli lentoliput plakkarissa elokuun 13. päivälle, ja voi että oli vaikeaa pitää sen kokoluokan salaisuus, varsinkin tämän meidän hölösuisen järjestäjäporukan kesken! Salaisuutena matka kuitenkin pysyi, ja niinpä viime viikon tiistai-iltana seisoin meidän pikkujantterin kanssa lapsuudenkodin oven takana ja toivoin, ettei pyöreitä (huomenna!) täyttävä ukki saisi slaagia.

Meillä oli mitä parhainta matkaseuraa, kun bestis Kansas Citystä lensi myös Suomeen samoilla lennoilla.

Isosisko ei päässyt tällä kertaa valitettavasti mukaan, sillä hänellä alkoi ekaluokka juuri samoina päivinä, kuin me ylitimme Atlantin. Hänellekään emme voineet matkasta kertoa, sillä hän olisi toki sen lörpötellyt ukille Skypessä. Suruhan hänelle vähän tuli, kun ei päässyt mukaan, mutta ymmärsi onneksi syyn ja pyysi kertomaan mummolle ja ukille terveisiä. Onneksi daddy on pitänyt huolen, ettei neitokainen ole päässyt tylsistymään, vaan on järjestänyt jos minkälaista ohjelmaa.

Meidän kuusivuotias oli sitten vastaavasti suuressa viisaudessaan keksinyt, että hänen pitää nukkua daddyn vieressä, koska daddy ei ole tottunut nukkumaan yksin. Makuuhuoneesta löytyvällä telkkarilla ei varmaan ollut tämän ehdotuksen kanssa mitään tekemistä...

Viime maanantaina halailtiin lentokentällä, ja on se aina vain vaikeaa, kun joku jääkin liukuovien toiselle puolelle eikä lähde mukaan, vaikka nyt puhutaankin ihan mitättömästä kahden viikon erosta. Kysyn vaan, että miten me ikinä pärjättiin kaukosuhteessa?

Onneksi koneesta sai proseccoa.

Icelandair aloitti tänä vuonna Kansas Citystä suorat lennot Reykjavikiin, joten meidän matkustuaika väheni huomattavasti muihin/aiempiin reitteihin verrattuna. Siitä, kun lentokoneen renkaat irtosivat Kansas Cityn kamaralta ja tömähtivät Helsinki-Vantaalle meni alle 13 tuntia, kun normaalisti matkustusaikaan voi lisätä helposti viisikin tuntia.

Välilaskun aikana ehdittiin nauttia aamupalakin.

Lennot menivät yllättävän mukavasti, vaikka minulla oli päällä melkoinen flunssa, ja pieni mies ei olisi millään halunnut nukkua ekalla lennolla. Helsingin-lennolla taju tosin sitten lähti jo ennen kuin oltiin ilmassa, joten sain itsekin ummistettua silmät hetkeksi.


Velipojat tulivat hakemaan meidät lentokentältä, ja pikkukaveri simahti autoon melkein heti. Pelotti, että unirytmin kanssa tulisi samanlainen taistelu kuin talvellakin, mutta toisaalta hiljaisuudessa matkustaminen houkutteli enemmän kuin väsyneen matkustajan väkisin hereillä pitäminen. Lapinlahdelle on vielä pidempi matka, jos joku ärjyy ja karjuu vieressä.

Lopulta tyyppi nukkui noin puolet vajaan viiden tunnin matkasta ja pyysi päästä pois turvaistuimesta vasta Pöljän kohdalla, eli parikymmentä minuuttia ennen perille pääsyä. Ei huono!

Saatiin ukki yllätettyä varsin perinpohjaisesti, ja slaagiltakin vältyttiin. Pieni matkustaja tepasteli heti reippaasti sisälle ja otti kengät ja sukat pois. Ei ujostellut ollekaan, vaan napotti istua ukin sylissä vain hetki saapumisen jälkeen. Onneksi on Skype!

Ukki kävi vähän kirpputorilla...

Miehet ajelee mönkijällä.

No se pääsyy tälle meidän yllätysvisiitille oli iskän kuusikymppiset, joita juhlittiin männälauantaina. Takapihalle kohosi kaksi juhlatelttaa, joihin änkesimme 7 pöytää ja 50 tuolia, tarjoilupöydän ja baarin (ja karaokelaitteet...). Urakointi kannatti, sillä juhlaväki viihtyi, ja mikä tärkeintä, juhlakalulla taisi olla oikein mukava ilta.

Pihatöissä.

Ilman lapsityövoimaa ei olisi tullut valmista.

Vain vieraat puuttuvat.

Taidan ruveta floristiksi.

Baarihan se siinä.

Semmoinen (melkein) viikko! 

tiistai 7. elokuuta 2018

Fun Glove -arvonnan voittaja on...


Arvontatumpusta nousi ensimmäisenä Satu T:n nimi, ja kuinkas ollakaan, juuri kuvassa näkyvä 'Murica-kinnas lähtee Satulle postissa (utelen osoitteen yksityisviestillä). Iso kiitos kaikille osallistujille! Luulenpa, ettei tämä jäänyt viimeiseksi kinnasarvonnaksi.

torstai 26. heinäkuuta 2018

Arvotaan Fun Glove -kaljakinnas!

Vaikka tällä hetkellä ei taida Suomessa (tai paljon muuallakaan, pohjoisella pallonpuoliskolla ainakaan) käsiä palella, niin kohta se on taas joulu ja paukkupakkanen, ja viimeistään silloin tulee vastaan iänikuinen ongelma: Kylmä juoma ja turta käsi... Ei hyvä yhdistelmä. Toki sitä voi aina vetäistä perinteisen lapasen käteen, mutta kallisarvoinen nektari saattaa lipsahtaa kylmästä kangistuneiden sormien läpi.

Nyyh.

No, nyt tähän elämääkin suurempaan probleemaan on ratkaisu: Kinnas, joka käytännössä pitelee elämän eliksiiriä puolestasi! Sormet pysyvät lämpiminä ja se juoma... Se juoma pysyy kylmänä, eikä ime lämpöenergiaa suoraan kohmeloisesta kohmeisesta kourasta. Kesällä se suojaa kättä hyttysiltä ja auringossa palamiselta. Mikä parasta, lapanen toimii aivan yhtä hyvin niin oikeassa kuin vasemmassa kädessäkin, ja sen sisällä pysyy niin pullot, tölkit, muovimukit kuin lasitkin (poislukien jättituopit, toki).

Olen näperrellyt näitä tumppuja tässä jonkin aikaa, ja nyt olisikin varastossa sen verran tavaraa, että on hyvä sauma arpoa yksi kinnas täällä blogin puolella. (Toivottavasti kaikki lukijat eivät ole hylänneet blogiaan laiminlyönyttä kirjoittajaa...)

Eikun asiaan, eli arvonnan säännöt:

1. Kommentoi tähän merkintään. Jos kommentoit anonyymisti, keksi itsellesi nimimerkki. Jos olet varma arpaonnestasi, voit jättää jo nyt sähköpostiosoitteen voitosta ilmoittamista varten.

2. Muista kertoa, minkä alla näkyvistä tumpuista tarvitset itsellesi, ja missä koossa. S sopii tämmöisille lapsenkätisille ihmisille, M useimmille ja L isokouraisille. Huomioithan, että kaikista värivaihtoehdoista ei ole tarjolla kaikkia kokoja.

3. Voit tuplata voittomahdollisuudet osallistumalla arvontaan myös Facebookin puolella.

4. Osallistumisaika alkaa N-Y-T nyt ja päättyy 6.8.2018 klo 23:59 Suomen aikaa. Arvonta suoritetaan 7.8.2018 jollakin todella tieteellisellä menetelmällä.

1. American Flag Fun Glove. Kokovaihtoehdot: M
2. I'm Afraid I Just 'Blue' This Fun Glove. Kokovaihtoehdot: S, M tai L

3. Shut Your Blueberry Pie Hole Fun Glove. Kokovaihtoehdot: S tai M
4. Can You Even See This Fun Glove? Kokovaihtoehdot: M tai L
5. Bubble Gum Fun Glove. Kokovaihtoehdot: M

Lisää kuvakulmia kintaista löytyy tästä osoitteesta. Palkinnon arvo on $19.99. Oluttölkki ei valitettavasti sisälly pakettiin. :(

Onnea matkaan!


P.S. Lupaan ja vannon, että palaan tiheämpään kirjoitustahtiin, kunhan kesäkiireet (?) helpottavat. Täällä ollaan mm. rakenneltu ulkokalusteita, ja sehän on aina jännittävä prosessi meidän taloudessa.