maanantai 3. joulukuuta 2018

Ulkosavolaisen joulukalenteri: 3. luukku

Meillä ollaan kirjoiteltu tiuhaan tahtiin Joulupukille. Vanhempien postitusurakkaa on helpottanut kovasti se, että meillä(kin) on oma tonttu (Elf on the Shelf), Eila nimeltään, joka ilmestyy meille aina kiitospäivänä ja viipyy jouluaattoon asti. Eilan pitäisi käydä Korvatunturilla/Pohjoisnavalla joka yö ja välittää Pukille kuulumiset (onko täällä kilttejä lapsia/aikuisia) ja kirjeet, mutta joka on unohtanut tähän mennessä jo kahdesti liikahtaa vakoilupaikastaan mihinkään. Laiska tonttu!

Onneksi on. Laiska nimittäin. Tiedän pari kaveriperheen tonttua, jotka keksivät joka yö jos jonkinlaista kepposta, mutta meidän Eila vain istuu tai roikkuu chillisti milloin missäkin.

Tänä vuonna Pukille raapustetut toivelistat ovat olleet varmaan aika identtisiä muiden 6-vuotiaiden tyttöjen lähettämien kirjeiden kanssa. Toista se oli vielä kaksi vuotta sitten:


1. Jalkapallo (pikkuveljelle)
2. Mekko, joka ei ole naamiaisasu
3. Aurinkolasit pihalle kadonneiden (?) tilalle
4. Luuranko, joka roikkuu pitkän narun päässä
5. Pää
6. Dinosaurusihminen, jolla on ihmisen pää, dinosauruksen vartalo ja ihmisen varpaat
7. Iso helistin (pikkuveljelle)

Tokihan dinosaurusihmiset ja päät olivat aika mainstream vielä vuonna 2016, mutta nyt ovat so last season, eli niitä ei ole toivelistoilta enää löytynyt.

Lapset pääsivät viime lauantaina oikein istumaan Pukin syliin ja esittämään hänelle lahjatoiveet henkilökohtaisesti. Isosisko pyysi LOL-palloa, ja 3-vuotias pikkuveikka lunta.

Meidän perheessä on tehty niin, että Pukki tuo lapsille yhdet vähän isommat lahjat, kun taas muilta lahjantantajilta tulleet paketit ovat valmiina kuusen alla, kunhan ne on paketoitu, eli yleensä myöhään aatonaattona. Eila-tonttu kertoi minulle, että tänä vuonna lapset saavat Pukilta yhden yhteisen lahjan, eikä se ole LOL-pallo tai lumimyräkkä. Se on Stigan pöytäjääkiekkopeli, jossa on... Suomi ja Ruotsi (!!!!!!!!!!!!) vastakkain.

Voi sitä raukkaa, joka joutuu pelaamaan Tre Kronorilla meikän Leijonia vastaan.

Ai niin... Kenellekäs tämä lahja olikaan tarkoitettu?

6 kommenttia:

  1. Oi pöytäjääkiekkopeli! Veljelläni oli sellainen ja tuli vähän pelattua lapsena. Paino oikeasti sanalla vähän. Nyt syksyllä taloyhtiön kerhohuoneelle oli joku tuonut sellaisen ja äiti peittosi kirkkaasti muun perheen. Kummasti sitä vain on movit hihassa vuosikymmenienkin jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Mahtavaa! Jännä nähdä, kuinka hyvin ruåtsalaiset lähtevät kebabkioskille kaikkien näiden vuosi(kymmeni)en jälkeen.

      Poista
  2. Ihan huikee lahja! Täällä 3,5v neidin toivelahjoja ovat limaa, surullinen karvapallo..... Ja LOL pötkö jossa sisällä on "muumio" , pallo on niin old news...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahahaa, ihan huippuja lahjatoiveita! Surullinen karvapallo erityisesti!

      Poista
  3. Siis sehän on oikeesti olemassa se surullinen karvapallo. Joku scruff-a-love tms 😂 karvapallero joka pestään ja föönataan ja tadaa, alta paljastuu kissa, koira tai pupu 😁

    VastaaPoista