maanantai 20. elokuuta 2018

Yllätysreissu Suomeen!

"Yllätys!" sanoin isälle, joka oli hetkeä aiemmin avannut ulko-oven ja yrittänyt rekisteröidä aivoihinsa, mitä oli juuri tapahtunut. "No niin on!"


Jo viime tammikuussa ennen meidän talvista Suomen-reissua minulla oli lentoliput plakkarissa elokuun 13. päivälle, ja voi että oli vaikeaa pitää sen kokoluokan salaisuus, varsinkin tämän meidän hölösuisen järjestäjäporukan kesken! Salaisuutena matka kuitenkin pysyi, ja niinpä viime viikon tiistai-iltana seisoin meidän pikkujantterin kanssa lapsuudenkodin oven takana ja toivoin, ettei pyöreitä (huomenna!) täyttävä ukki saisi slaagia.

Meillä oli mitä parhainta matkaseuraa, kun bestis Kansas Citystä lensi myös Suomeen samoilla lennoilla.

Isosisko ei päässyt tällä kertaa valitettavasti mukaan, sillä hänellä alkoi ekaluokka juuri samoina päivinä, kuin me ylitimme Atlantin. Hänellekään emme voineet matkasta kertoa, sillä hän olisi toki sen lörpötellyt ukille Skypessä. Suruhan hänelle vähän tuli, kun ei päässyt mukaan, mutta ymmärsi onneksi syyn ja pyysi kertomaan mummolle ja ukille terveisiä. Onneksi daddy on pitänyt huolen, ettei neitokainen ole päässyt tylsistymään, vaan on järjestänyt jos minkälaista ohjelmaa.

Meidän kuusivuotias oli sitten vastaavasti suuressa viisaudessaan keksinyt, että hänen pitää nukkua daddyn vieressä, koska daddy ei ole tottunut nukkumaan yksin. Makuuhuoneesta löytyvällä telkkarilla ei varmaan ollut tämän ehdotuksen kanssa mitään tekemistä...

Viime maanantaina halailtiin lentokentällä, ja on se aina vain vaikeaa, kun joku jääkin liukuovien toiselle puolelle eikä lähde mukaan, vaikka nyt puhutaankin ihan mitättömästä kahden viikon erosta. Kysyn vaan, että miten me ikinä pärjättiin kaukosuhteessa?

Onneksi koneesta sai proseccoa.

Icelandair aloitti tänä vuonna Kansas Citystä suorat lennot Reykjavikiin, joten meidän matkustuaika väheni huomattavasti muihin/aiempiin reitteihin verrattuna. Siitä, kun lentokoneen renkaat irtosivat Kansas Cityn kamaralta ja tömähtivät Helsinki-Vantaalle meni alle 13 tuntia, kun normaalisti matkustusaikaan voi lisätä helposti viisikin tuntia.

Välilaskun aikana ehdittiin nauttia aamupalakin.

Lennot menivät yllättävän mukavasti, vaikka minulla oli päällä melkoinen flunssa, ja pieni mies ei olisi millään halunnut nukkua ekalla lennolla. Helsingin-lennolla taju tosin sitten lähti jo ennen kuin oltiin ilmassa, joten sain itsekin ummistettua silmät hetkeksi.


Velipojat tulivat hakemaan meidät lentokentältä, ja pikkukaveri simahti autoon melkein heti. Pelotti, että unirytmin kanssa tulisi samanlainen taistelu kuin talvellakin, mutta toisaalta hiljaisuudessa matkustaminen houkutteli enemmän kuin väsyneen matkustajan väkisin hereillä pitäminen. Lapinlahdelle on vielä pidempi matka, jos joku ärjyy ja karjuu vieressä.

Lopulta tyyppi nukkui noin puolet vajaan viiden tunnin matkasta ja pyysi päästä pois turvaistuimesta vasta Pöljän kohdalla, eli parikymmentä minuuttia ennen perille pääsyä. Ei huono!

Saatiin ukki yllätettyä varsin perinpohjaisesti, ja slaagiltakin vältyttiin. Pieni matkustaja tepasteli heti reippaasti sisälle ja otti kengät ja sukat pois. Ei ujostellut ollekaan, vaan napotti istua ukin sylissä vain hetki saapumisen jälkeen. Onneksi on Skype!

Ukki kävi vähän kirpputorilla...

Miehet ajelee mönkijällä.

No se pääsyy tälle meidän yllätysvisiitille oli iskän kuusikymppiset, joita juhlittiin männälauantaina. Takapihalle kohosi kaksi juhlatelttaa, joihin änkesimme 7 pöytää ja 50 tuolia, tarjoilupöydän ja baarin (ja karaokelaitteet...). Urakointi kannatti, sillä juhlaväki viihtyi, ja mikä tärkeintä, juhlakalulla taisi olla oikein mukava ilta.

Pihatöissä.

Ilman lapsityövoimaa ei olisi tullut valmista.

Vain vieraat puuttuvat.

Taidan ruveta floristiksi.

Baarihan se siinä.

Semmoinen (melkein) viikko! 

4 kommenttia:

  1. Hauskaa matkaa! Parisen viikkoa sitten ajeltiin vitostietä Lapinlahden ohi ja tulit heti mieleen.

    VastaaPoista
  2. Aivan ihana yllätys teiltä! Olitte varmasti paras syntymäpäivälahja sankarille!

    VastaaPoista