Vaikka työpaikasta valittaminen onkin mielestäni typerää ja kiittämätöntä toimintaa, niin taidanpa silti sanoa muutaman seminegatiivisen sanasen työpaikastani ja sen ilmapiiristä. Antakaa anteeksi.
Aloitetaan kuitenkin hyvillä puolilla. Olen ihan äärettömän tyytyväinen, että työni on sosiaalista ja fyysistä. Kiipeän työpäivän aikana monet rappuset ja kävelen monta kilometriä, joten kotona voin ottaa rennosti ja mässäillä hyvällä omallatunnolla. Kun en ole hoitamassa postipestiäni tai vartijatehtäviäni, vastailen puhelimeen joko valvontahuoneessa tai vastaanotossa. Välillä otan vastaan vieraita ja lähetyksiä, joten saan harrastaa paljon small talkia, josta ihan oikeasti pidän.
Suurimman osan ajasta istun kuitenkin pyörittelemässä peukaloitani, sillä saan hoidettua tehtäväni muutamassa tunnissa. Eikä minulta odotetakaan mitään muuta.
Luulin, että halusin vähäistä aivotoimintaa vaativan työn, joka ei tunkeudu yöuniin. Taisinpa olla väärässä, sillä jo nyt parin viikon jälkeen olen, no, tylsistynyt. Toki tasainen päivärytmi ja sosiaalinen kanssakäyminen tuo elämään enemmän virikkeitä kuin kotona lemmikeille lässyttäminen ja vaatteiden viikkaaminen, mutta ehkäpä haluan tehdä vielä jotain pikkuisen vaativampaa. Pakko myöntää, että minulla on ikävä entistä työtä ja sen tuomia haasteita. Haluan, että minulta odotettaisiin enemmän kuin sitä, että osaan kävellä paikasta A paikkoihin B, C ja Ö. Ruoho taitaa olla aina vihreämpää aidan toisella puolella.
Olen päässyt tutustumaan työtovereihini jo melko hyvin. Aika sekalainen seurakunta meitä on. On koristeltua sotaveteraania (äärikonservatiivi), entistä ammattijenkkifutaajaa (ääriliberaali) ja palomiestä (konservatiivi), urautuneita turvamiehiä (konservatiivi ja liberaali) ja niin edelleen. En ole vielä onnistunut hankkimaan itselleni vihamiestä, vaikka melkein kaikilta muilta sellainen taitaa löytyäkin. Olen se uusi tyttö, jolle käydään haukkumassa toista työkaveria. Ahdistavaa.
Lähin esimieheni, joka on samalla S:n vanha tuttu, on saanut verenpaineeni kohoamaan hurjiin lukemiin jo muutaman kerran. Vietän suurimman osan työpäivästäni valvontahuoneessa, jonka operaattori tämä tyyppi on. Eipä siinä muuten mitään, mutta kun ainoat virikkeet ovat Miinaharava, pasianssi ja Fox News -kanava, joka on muuttunut aikojen saatossa piilorepublikaanisesta 24h-uutiskanavasta jo melko avoimeksi GOP:n mainosväyläksi, niin valvontahuonehöperyys on ihan oikea uhka.
Kun tämä äärirepublikaaninen esimies alkoi yhtenä päivänä taas luennoida, ettei presidentti Bushilla ollut USA:n nykyisen talousahdingon kanssa mitään tekemistä, vaan tämä(kin) on Obaman vika, niin en enää kyennyt pitämään mielipidemölyjäni mahassa. Bush vs. Obama -väittelystä jatkettiin sosiaaliturvaan, ja siinä vaiheessa, kun esimiehen mielestä sosiaaliturvasta pitäisi päästä kokonaan eroon, niin päässä pimahti lopullisesti. Ratkaisu ongelmaan olisi kuulemma se, että jokainen olisi vastuussa itsestään ja perheestään, ja vähempiosaisista huolen pitäisivät hyväntekeväisyysjärjestöt, joille ihmiset antaisivat enemmän rahaa kuin nykyisin, sillä käteen jäisi enemmän massia, kun iso paha verottaja ei palkkaan juuri koskisi. Just joo.
Nauroin, vaikka/sillä tyyppi oli ihan tosissaan. Yritin selittää, että ihmiset tuppaavat olemaan luonnostaan ahneita ja itsekkäitä, ja itsekäs käytös vain korostuisi tilanteessa, jossa ainoa turvaverkko pahan päivän varalle olisi oma pankkitili. Ei mennyt läpi, sillä Social Security on kuulemma Ponzi-huijaus ja täten paha, paha juttu. Totta kai se on, koska Teksasin kuvernööri ja presidenttiehdokas Rick Perry sanoi niin. Rick Perrystä taas on sanottu seuraavaa: "He's like Bush, only without the brains".
Kaikesta turhautumisesta ja tylsistymisestä huolimatta olen erittäin iloinen siitä, että minulla on työpaikka, josta voin kitistä turhaan. Huomenna minulla on edessä helppo ja lyhyt päivä portinvartijana, josta taidan ottaa kaiken ilon irti pakkaamalla jonkin hyvän kirjan mukaan. Keskiviikkoisin ei tarvitse edes katsella Fox Newsia, vaan voin kuunnella paikallista Radio Rockia. Ei voi valittaa, oikeasti.
When life gives you lemons, ask for salt and tequila.
