keskiviikko 31. elokuuta 2011

Syntymätodistus

Katsoin eilen viisaimmaksi vaihtoehdoksi pitää tietokoneen koko illan kiinni. Hyvä niin, sillä tänne olisi saattanut ilmestyä melkoisen tulikivenkatkuista tekstiä.

Kävin eilen orientaatiossa, joka koostui pääasiassa kuuden (!) VHS:n (!) katsomisesta. Sen jälkeen suuntasin poliisilaitokselle hakemaan vartijanlupakirjaa (Private Officer License). Minulle kerrottiin etukäteen, että mukana pitäisi olla ajokortti, oleskelulupa, passi, sosiaaliturvatunnuskortti ja avioliittotodistus. Check.

Löysin perille navigaattorin avulla, sillä downtown on tällaiselle lähiörouvalle vielä melko vierasta aluetta. Astelin tiskille, ja virkailijatäti alkoi tivata dokumenttien perään. Kävimme kutakuinkin seuraavanlaisen keskustelun:

Virkailijatäti: "Missäs sun syntymätodistus on?"
Anni: "Eh, Suomessa ei varsinaisesti myönnetä sellaisia. Minulle sanottiin, että passi riittää."
VT: "Joo, ei riitä. Pitää olla syntymätodistus."
A: "Minulla ei ole semmoista."
VT: "Ootas, käyn kysymässä pomolta neuvoa."

VT: "Joo ei, syntymätodisus tarvitaan. Tai USA:n passi. Onks sulla semmosta?"
A: "Ei ole."
VT: "Miks? Eikös sun aviomies oo kansalainen? Eikös sunkin sillon pitäs olla?"
A: "Aviomies on kansalainen, juu. Se ei valitettavasti tee minusta automaattisesti kansalaista."
VT: "Ai, onpa outoa. No tää sun oleskelulupa on voimassa vain ensi kesään asti. Pitääks sun siis uusia tää?"
A: "Pitää."
VT: "No joo, mut siis sun passissa ei lue esimerkiks sun vanhempien nimiä. Me tarvitaan syntymätodistus. Katsos kun meille a-me-rik-ka-lai-sil-le myönnetään syn-ty-mä-to-dis-tus."
A: "Käviskö virkatodistus? Kas kun meillä Suo-mes-sa on Väes-tö-re-kis-te-ri, jossa säilytetään kansalaisten tietoja (toisin kuin täällä takapajulassa)."
VT: "En tiiä, faksaa se mulle."

Kiirehdin takaisin tuttuun lähiöön faksaamaan tädeille ja sedille virkatodistuksen, jota käytin oleskeluluvan hakuun. Matkalla kirosin jo ihan suomeksi sitä, miten paljon ärsyttää tulla kohdelluksi kuin kakkosluokan kansalainen. Sitten muistin, etten ole edes kansalainen.

Faksasin. Soitin perään. Eivät olleet ehtineet vielä katsoa. Jätin puhelinnumeroni. Soitin uudestaan perään. Ei vieläkään mitään. Odotin neljään asti puhelua, jota ei koskaan tullut.

Illalla uhosin jo muuttavani takaisin Suomeen, jos tämä byrokratiap*ska ei lopu tai ainakin muutu vähemmän p*skamaiseksi. Kyseessä on siis lupakirja, joka antaa minulle oikeudet käyttäytyä tasan samalla tavalla kuin muutkin siviilit. Mistään aseenkantoluvasta tai kierrepotkun luvallisesta käytöstä ei ole ollut edes puhetta!

Ah, joku ehkä muistaa, miten republikaanit olivat saaneet jostain päähänsä, että Obama ei ole syntynyt USA:ssa, eikä sen vuoksi voisi olla presidentti. Obamahan on syntynyt Havaijilla, jossa syntymätodistusta kutsutaan eri nimellä (Certification of Live Birth) kuin joissain muissa osavaltioissa (Birth Certificate). Tästä riitti polttoainetta hupsuimmille konservatiiveille pitkäksi aikaa; mm. Donald Trump lähetti "yksityisetsiviä" Havaijille tutkimaan asiaa. Haha, onneksi tämä asia on jo loppuunkäsitelty ja Obaman amerikkalaisuus todistettu.

Onneksi omakin solmu alkaa olla selvä. Soitin tuossa äsken (taas) poliisilaitokselle ja sain sieltä ilokseni ja yllätyksekseni hyviä uutisia. Nyt voinkin siis palata takaisin laitokselle hakemukseni kanssa ja saan toivonmukaan tänään sieltä jonkinlaisen kortinkin mukaan. Kun kortti on kourassa, voin mennä sovittelemaan niitä uniFormuja!

13 kommenttia:

  1. Just joo. Taas tämä vanhempien nimi/äidin tyttönimi -pakkomielle mikä tuntuu täkäläisiä vaivaavan. Mitvit sun vanhempien nimillä on tekemistä sun työelämän kanssa? Kun sulla on passi JA green card, on siinä jo kaksi luotettavampaa henkilöllisyystodistusta kuin mitä paikallisilla usein on (pelkkä ajokortti). Ja mua ärsyttää suunnattomasti joka kerta, kun joku luulee minun olevan automaattisesti kansalainen kun olen naimisissa kansalaisen kanssa. Muutenkin joka virastolla tuntuu olevan omat sääntönsä, jota jokainen virkailija sitten soveltaa oman mielensä mukaan. (Esim. meidän naimisiinmeno viivästyi muutamalla viikolla, kun _sittenkin_ tarvittiin virkatodistus naimalupaan. Vihdoin se kourassa lähdettiin naimalupaa hakemaan, ja vaikka erikseen tyrkytin virkatodistusta, ei virkailija suostunut sitä katsomaan. Puuh, vieläkinkö ärsyttää? Joo.)

    Sori, tuli nyt tällainen myötä-ärsytyspurkaus. Onneksi näyttää asiat järjestyvän, näihin byrokratian lehmänläjiin ei vaan totu.

    VastaaPoista
  2. Hehee :) Mun mielestä nää äidin tyttönimi, isän nimi, birth certificate ja paperiset sekit on ihan banaanivaltiotasoa :))) Muinaismuistoja!

    Lähi-idässä sai jokaisella rajalla tavata, että isän nimi on H-E-I-K-K-I ja äipän tyttönimen. Ihan kuin niillä olisi jotain hiton merkitystä... No mutta, jos ovat niihin tyytyväisiä, niin tavataan sitten.

    VastaaPoista
  3. Pilvi: Joo-o, jokaisella virastolla tuntuu todellakin olevan ihan omat ohjekirjansa, eivätkä nämä virastot varmasti ainakaan jaa tietoja ja toimintatapoja keskenään, ettei rivikansalaisen (tai rivialienin) elämä käy liian helpoksi. Ymmärrän hyvin tuon sinun ärsytyksen! Kummiskin noin pienestä jutusta kyse kuin naimisiinmenon viivästymisestä...

    Kyllä tässä maassa näköjään vaaditaan pikkuisen parempaa kärsivällisyyttä kuin Suomessa. :D

    nanna: Muinaismuistoja, nimenomaan! Mutta tosiaan, jos kerran nimiä pitää tavailla, niin tavaillaan sitten. When in Rome jne.

    Jos muuten haluan tulevan palkkani suoraan tilille, minun pitää viedä työnantajalle mitätöity shekki, jotta osaavat ohjata rahat oikealle tilille. Graah.

    VastaaPoista
  4. Nonni kiva, Kerran jos toistenkin on saanut juosta lippujen ja lappujen perassa. Kerrankin tarvittiin Suomeenpain lappua taalta nimenvaihdosta. Kavelin natisti toimistoon mista semmosen voisi hakea. No paikka oli ihan oikea, mutta ei sita lappua saa ihan niin vaan, ensin piti juosta toiseen toimistoon (n. 6 blokin paassa) jonottamaan jotain muuta lappua jolla taman kyseisen lapun sitten saisi. Mutta se lappu milla sen toisen lapun sitten saisi, siina piti olla jonkun tietyn viranomaisen allekirjoitus, jotta se olisi virallinen. Tietenkin taman viranomaisen toimisto on erirakennuksessa taas jossain 10 blokin paassa. Sinne sitten juoksemalla, mista kerrotaan etta allekirjoitus ei ole virallinen ellei sita ole "notarized" ja se notaari on sitten tietenkin taas eri rakennuksessa. Nyt oli lappu jossa allekirjoitus, mika oli notarized ja viela viimeiseksi siihen hakemaan joku hemmetin leima (taas eri rakenuksessa) ja silla lapulla sitten sai sen lapun mita alunperin lahdin hakemaan! Siina se paiva sitten menikin, kun joka paikassa oli tietenkin hullut jonot.

    p.s. samaa mielta noiden paperi shekkien kanssa.

    VastaaPoista
  5. Kääk! Kylläpä tekisi taas mieli itkeä ja nauraa samaan aikaan (enimmäkseen itkeä). Ei tuo tuommoinen kymmenien eri (turhien) virastojen ylläpitäminen ainakaan helpota valtion velkatilannetta, eikä asioivien ihmisten verenpaineongelmia.

    VastaaPoista
  6. Voi ei- tutulta kuulostaa! Passi korvaa syntymatodistuksen. Jenkeissa ollaan totuttu pyytamaan syntymatodistusta kun kaikilla ei ole passia. Tyhmaa.
    Ja se on myos tyhmaa kun oletetaan etta USA:n kansalaisen puoliso saa automaattisesti kansalaisuuden. Mina olin ollut jo muutaman vuoden USA:n kansalaisen kun tapasin nykyisen aviomieheni. Hanen sukulaiset oletti heti etta mina varmaan havittelen oleskelulupaa...joo ei ole tarvetta! Se on myos yllattavaa miten amerikkalaiset olettavat etta he voivat muuttaa Euroopaan ihan tosta vaan, ei tarvita viisumeita eika tyolupia. Kummallista!

    VastaaPoista
  7. Hehe, voi kettu noiden virkailijoiden kanssa. Itsellani yksi hauskimmista tapauksista oli se, kun virkailijanaikkoset keskenaan vaittelivat voinko olla Caucasian, jos olen kerran syntynyt niinkin eksoottisessa paikassa kuin Suomi. Toinen kysyi (ilmeisesti rutiinikysymyksena) sen jalkeen, etta are you Hispanic?

    Olen kanssa tormannyt tuohon kansalaisuusolettamukseen, kun olen naimisissa Yhdysvaltalaisen kanssa. Useimmat olettivat myos, etta kun lapsi syntyi Nebraskassa, niin se teki meista kummastakin kansalaisen. Jos joku olisi muuten kehdannut sanoa jotain jostain anchor babysta niin olisin saattanut vetaista lattyyn vaikka hento ihminen olenkin :D

    Toivottavasti tyojuttu nyt selvisi ja paaset aloittamaan uniformuilun :)

    VastaaPoista
  8. KohuKaunotar: Minusta on tosi outoa, että sitä syntymätodistusta pidetään yleensä minkäänlaisessa arvossa. Ja hahaa, totta kai ainoa syy paikallisen kanssa naimisiinmenoon on oleskelulupa! :D

    Sugar: Ei hyvänen aika tuota Caucasian-juttua. :D Me ollaan vitsailtu anchor babyn tekemisestä jo vaikka kuinka kauan. Onneksi kovinkaan moni ei oikeasti oleta, että olen muuttanut tänne jonkinlaisena elintasopakolaisena. Enemmänkin yleensä ihmetellään, miten olen raaskinut lähteä Suomesta. ;)

    Työjuttu on selvää pässinlihaa, huomenna alkaa tositoimet. :)

    Sanni! Mihin sinun blogi on piiloutunut??!?!?!??!?

    VastaaPoista
  9. Ai saamari, että nous täällä ison jorpakon takanakin savu korvista tätä lukiessa! >:) Että ne osaavatkin tehä asiat siellä suunnalla niin samperin vaikean kaavan kautta...

    VastaaPoista
  10. Se on kyllä totta ,että britit hallitsevat jonottamisen. Sen sijaan USA:ssa hallitaan jonotuttaminen. Kokemusta passin -ja turvatarkastuksista molemmissa maissa. Saman mittainen jono (noin 30-50 henkeä)kestää briteissä 10min, mutta USA:ssa 60min vähintäänkin.
    Onko muuten missään USA:n kentällä automaattista passintarkastusta? Naureskeltiin poikaystävän kanssa, että tuskin ne olisivat "automaattisia", kun tarvittaisiin ainakin yksi virkailija per automaatti, jotta homma tahmoisi yhtä pahasti kuin aina ennenkin.....

    VastaaPoista
  11. aa. se on pienella breikilla. tuli motivaationpuute. Ehka se viella virkenee joku kaunis paiva. Kassellaan.

    VastaaPoista
  12. Bemary: Juu, kalpene, Kela! Ehkä näihin osaa joku kaunis päivä asennoitua oikein, eikä heti vedä kamalia pultteja.

    Anonyymi: Onpas teillä käynyt huono tuuri rajalla, jos noin pitkään olette odotelleet. Itse olen yleensä päässyt paljon pidemmistä jonoista reippaasti alle tunnissa, vaikkakin New Yorkin JFK:lla odoteltiin kerran aika kiva tovi, kun pari international-konetta laskeutui samaan aikaan. ;) Rajanylitys kestää kyllä kieltämättä keskimäärin pidempään kuin EU-maissa, mutta toisaalta sieltä päästä mulla ei ole kokemusta vierailijana liikkumisesta. Turvatarkastuksien kestossa en ole huomannut oikeastaan mitään eroa, mutta toisaalta en varmaan ole hirveästi zombie-tilassani kiinnittänyt asiaan huomiota. :D

    Enpä ole nähnyt automaattisia passintarkastuksia täällä. Enkä kyllä itse asiassa muuallakaan. :) Helsinki-Vantaalla sellaisia automaatteja kai on, mutta en ole hoitanut rajanylitysmuodollisuuksia sillä lentokentällä pitkään aikaan.

    Sanni: Toivottavasti motivaatio heräilee henkiin. Jos ei, niin "nähdään" nyt ainakin sitten muiden blogeissa. :)

    VastaaPoista