Kuinka vältellä siivoamista, osa 153

Kylläpä elokuun päivät vilistävät silmissä. Vastahan me haettiin tuoreet mummo, ukki ja eno lentokentältä, ja nyt meidän talo on ollut taas tyhjä jo melkein viikon. Pariin sukulointiviikkoon mahtui paljon, mm. Suomi vs. USA -olympialaiset, joihin sisältyi ainakin mölkkyä, tikkaa, dartsia, hevosenkenkää, biljardia, beer pongia ja grillausta, retki Emporiaan minivanissa, tailgatingia ennen Royals-peliä, jonka läpi uuden lempinimen (Kynttyrä) saanut Pottu nukkui. Pikkuneiti kävi lääkärissäkin kehuttavana. Pituutta oli reilun viiden viikoin ikäisellä jo 56,5 cm (+ 8 cm syntymästä), ja painoa napakat 4,6 kiloa (+ 1,2 kg syntymästä). 1-kuukautissynttäreitäkin juhlittiin.

Minä kävin maanantaina jälkitarkastuksessa, ja kaikki oli oikein mainiosti. Raskausajan ja siitä toipumisen voi nyt jättää ihan virallisesti taakseen. Kävin eilen uimassakin, oikein luvan kanssa. Tänä kesänä altaassa lillimistä onkin tullut harrastettua valitettavan vähän, tulehdusriskin pelossa ja jopa lääkärin kiellosta synnytyksen jälkeen (vaikka ehkä kävin pari kertaa viilentelemässä...).

Mielessä on käynyt vielä palaaminen synnytyskokemuksiin rapakon tällä puolen, mutta nyt ei taida aika eikä mielenkiinto riittää siihen paneutumiseen. Äiti toi mukanaan ommeltavan ryijypaketin, jonka kimpussa olen etusormi kipeänä häärännyt, ja mieli tekisi nytkin kaivaa neulat ja nukkasekoitukset esille. Järkevämpää olisi kuitenkin taklata kasvavat pyykki- ja tiskikasat. Ainuu sisko tulee ylihuomenna (!!!), ja haluaisin tarjota tutulle vieraalle puhtaat lakanat ja astiat.

Loppukevennykseksi voisin kertoa vielä viimeöisistä painajaisista. Ensimmäisessä muutettiin appivanhempien kanssa pieneen asuntoon ja myytiin tämä talo. Hrr. Toisessa oltiin vanhempieni luona kylässä, kun yhtäkkiä piha täyttyi poliisiautoista ja -sedistä, jotka retuuttivat Usvan melko väkivaltaisesti maijaan. Mitähän koiruuksia lie tehnyt.

Citizen Spud

Meidän neidin saapuminen on saanut aikaan paperisodan, joka on vielä pahasti kesken. Tärkeimmät aseet sodan voittamiseen ovat onneksi jo plakkarissa; sosiaaliturvatunnus tuli noin viikon päästä syntymästä, ja syntymätodistus, jota ilman täällä ei voi olla esimerkiksi presidentti, tuli postissa toissapäivänä.

Seuraava taisto on Suomen kansalaisuuden virallistaminen ja USA:n passin hakeminen. Pottu saa Suomen kansalaisuuden automaattisesti, sillä minä, äiti, olen Suomen kansalainen. Meidän pitää vain lähettää apostillella varustettu syntymätodistus joko Suomen paikalliseen suurlähetystöön tai kotoisasti suoraan maistraattiin. Se apostille, eli syntymätodistuksen laillistaminen puuttuu vielä, mutta senkin saa hoidettua melko helposti postin ja shekin avulla.

Passin hakeminenkaan ei vaikuta täysin mahdottomalta tehtävältä. Jotenkin tässä USA:n viranomaisten kanssa taiteillessa on tottunut siihen, että papereita ja todisteita pitää olla noin miljoona, jos meinaa saada minkäänlaista korttia, lippua tai leimaa tässä maassa. No, niinhän se onkin, meille alieneille, mutta tuo pieni (kohta) kahden maan kansalainen pääsee helpommalla. Tai me vanhemmat päästään, vielä tässä vaiheessa.

Noiden virallisten papereiden saapuminen herätti todellisuuteen. Meillä asuu ihan oikea, vaikkakin vielä pieni ihminen, jonka yhteiskuntakelpoisuus on meidän vastuulla. Osaammeko antaa semmoiset eväät, joilla pärjää itsenäisesti tässä maailmassa? Nyt tämä on vielä helppoa, kun pienen ihmisen tarpeet rajoittuvat puhtaaseen vaippaan, täyteen mahaan, ja turvalliseen nukkumapaikkaan. Meiltä taidetaan vaatia vähän muunkinlaista panostusta viimeistään teini-ikään mennessä. Toivottavasti potty training ei kestä ihan noin kauaa kuitenkaan.

Onneksi meillä on karvaista kasvatusapua!

Pahoittelut kännykkämössölaadusta.

Nyt minä jatkan kodinhoitoa, kun tuo minipalosireenikin on kerran tyytyväinen. Mökki olisi kiva saada edustuskuntoon, sillä meille tulee ihan parhaita tuttuja vieraita perjantaina! Potun mummo, ukki ja nuorempi eno tulevat pariksi viikoksi vaipanvaihtoon (ovat tällä hetkellä viettämässä vähän pidempää välilaskua New Yorkissa). Täällä blogin puolella saattaa olla vielä normaaliakin hiljaisempaa tässä semmoisen reilun kuukauden verran, sillä Suomi-perheen jälkeen tänne tulee minun ainuu sisko, Emporia- ja Vaasa-kämppis.

Iih, joko saa innostua?

Naisen tuoksu

Väsyttää. Tekisi mieli torkkua aina, kun tuo meidän pienimmäinenkin nukkuu, mutta jonkun pitää valitettavasti pestä ja viikkailla pyykkiä (pienimmäinen pitää huolen siitä, että tätä puuhaa riittää), hoitaa eläintarha ja muutkin kotityöt. Potun vuorokausirytmi on keikahtanut sellaiseksi, että vasta ihan oikeasti yöllä ruvetaan levolle, joka sitten jatkuukin puolillepäivin. Mullehan tämä passaisi oikein hyvin, mutta meidän työläiselle aikaisempi aikataulu voisi olla sopivampi.

Olen luiskahtanut tähän äitirooliin oikein viehättävällä tavalla. Hiukset ovat harjaamatta, ja yön jäljiltä niissä taitaa olla vähän pukluakin. Vaikka viime viikolla ehdinkin iloita, että mahdun taas vanhoihin vaatteisiin, niin päälle eksyy kyllä vähän väkisinkin vain lököshortseja ja lörttöjä imetyspaitoja. Käytiin sunnuntaina ihanilla yksivuotissynttäreillä, joiden kunniaksi pistin edes pikkuisen parempaa päälle. Mitä teki Pottu? Puklasi kaula-aukosta paidan sisään. Mitäs läksit, nii.

En uskalla edes kuvitella, miltä haisen ulkopuolisen nenään pukluhiuksineni ja -paitoineni. Itse taidan olla immuuni. Onneksi saan olla kotona piilossa.

No mutta, on tämä vauva-arki silti aika veikeää! Pikkuemäntä on kehittynyt reilussa kahdessa viikossa jo melkolailla, ja odotankin innolla, ja ehkä vähän kauhullakin, mitä tuleva vuosi pitää sisällään. Katsotaan, selvitäänkö järjissämme kaikista kehitysvaiheista ja varsinkin syksyn retkistä kavereiden häihin (toiset länsi-Kansasissa, toiset Indianapoliksessa) ja joulumatkasta Suomeen.

En ole täysin vakuuttunut, että selviän tästä päivästäkään järjissäni. Eilisestä asti jatkunut päänsärky ja känkkäränkkävauva eivät lupaa hyvää.

Vauva-arki alkakoon

Blogi on käynyt monta kertaa mielessä tässä reilun viikon aikana. Varsinkin silloin, kun minulle on toitotettu muiden mammojen toimesta, miten minulle vielä varmasti tulee ikävä sitä ah niin ihanaa vauvamasua. Tiedättehän, vähän sillai virnuilevaan sävyyn. No, ei ole ainakaan vielä tullut, enkä usko, että tulee. Olen varmaan jotenkin huonompaa naismallia, kun en rakastanut raskaana olemista. En sitä vihannut, mutta en kyllä siitä mitään älyttömiä kiksejäkään saanut (paitsi Potun toimesta sisältä päin). Tämä nykyinen jakautunut olotila on niin paljon parempi, kun saa nauttia pikku-Potusta ja seurata tuon otuksen kasvamista muutenkin kuin mahanahan läpi. Sitä paitsi, jos mulla jotain mahaa on ikävä, niin ehkä mieluummin mallia ajalta ennen raskautta.

Onhan tästä vaiheesta hyvä tykätä, sillä meillä asuu vieläkin oikein helppo vauva. Meinasin sanoa kiltti, mutta eivät kai nuo vielä tuon ikäisenä osaa olla tuhmia. Esimerkiksi viime yönä nukuttiin ensin viisi tuntia ja sitten varhaisen aamupalan jälkeen vielä neljä tuntia (älkää pelätkö, ei meillä lasta nälkään kuihduteta; lääkäri sanoi, ettei tarvitse herättää syömään). Eilen töihin paluun tehnyt daddy on saanut levätä ennen toimistorupeamaa, ja hyvät unenlahjat omaava äitikin kiittää. Olen nukkunut paremmin ja pidempiä pätkiä nyt vastasyntyneen kanssa kuin viimeisten raskauskuukausien aikana.

Niin, miksi mulla olisi ikävä sitä ah niin ihanaa vauvamasua?

Käytiin eilen Potun kanssa ensimmäistä kertaa kahdestaan ulkosalla, nimittäin lääkärissä. Ensimmäinen käynti oli viikko sitten maanantaina. Kyseessä oli kontrollikäynti, koska lähdettiin sairaalasta ennen kuin neiti oli 48 tuntia vanha. Silloin katsottiin paino (3400 grammaa, syntymäpaino 3458 g) ja vauvan väri. Lääkäri oli tyytyväinen molempiin. Eilen mittailtiin sitten jo vaakalukemat 3660 grammaa, joten maito on maistunut. Pituuttakin oli 53 senttiä, eli 4,5 senttiä enemmän kuin syntyessä. Jotenkin tuntuu, että jompi kumpi lukema on mitattu vähän pieleen, tai sitten tuotan jotain kasvuhormonilla höystettyä kermaa tytölle evääksi. Seuraavan kerran nähdään vasta elokuun puolessa välissä. Siihen asti pitäisi osata tarkkailla pikkuihmisen terveyttä ihan itse. Onneksi äiti tulee kaveriksi reilun parin viikon päästä.

Jotta tästä tulisi oikein kunnon sekametelisoppapostaus, niin tässä tulisi vielä vähän kuvia Potun 11 päivän taipaleelta.

Uudesta fanista huolimatta meidän baseball-joukkue on pelannut päin peetä.

Ekan kerran pullolla, daddy syöttää.

Mummon lähettämä Leijona-tutti on vielä pikkuisen iso.

Uunituore kuva meidän rinsessasta.

And Then There Were Three

Pottu (3458 g ja 48,5 cm) syntyi 6.7.2012 klo 5:14.

Meidän perheen naisilla on asiat sen verran mallillaan, että lääkärit päästivät meidät jo eilen kotiin. Pottu antoi väsyneiden vanhempien levätä viime yönä ja on ollut muutenkin varsin mukava vauva tämmöisille amatööreille. Ei tätä vielä oikein meinaa uskoa todeksi.

Iso kiitos teille mukaville tsemppikommenteista! Niiden innoittamana lupaan tsempata blogin kanssa tässä lähitulevaisuudessa, mutta nyt jatkan tuohon uuteen ihmiseen tutustumista. Tähän mennessä olen oppinut ainakin sen verran, että kenenkään muun poski ei voi tuoksua yhtä hyvältä kuin Potun pehmeä ja pyöreä poski.

Niin, ja jos minä olen mennyt sekaisin pienestä neidistä, niin en kyllä tiedä, miten tuon tuoreen daddyn mielentilaa kuvailisi.

Täysin myyty?

Happy 4th

Tämä itsenäisyyspäivä on meille aika ikimuistoinen. Illan suunnitelmiin kuuluu nimittäin ilotulitteiden sijaan ehkä ennemminkin ilokaasu ja synnytyksen käynnistys.

Laskettu aikahan on ylihuomenna, mutta lääkäri haluaa Potun pihalle jo ennen sitä korkean verenpaineen (eilen 140/70, vaikka hetken kuluttua oltiin jo taas tutuissa lukemissa, 116/70) takia. Viime viikolla sain ilon olla raskausmyrkytysepäiltynä, ja vaikka labrakokeet ja kotona mitatut paineet ovat olleet enemmän kuin ok, niin lääkäri päätti eilen, että meidän 4th of July menee nyt sitten näissä merkeissä. Enpä rupea ammattilaisen kanssa inttämään.

Potun maja ja kuumuudesta ja kuivuudesta nokkiinsa ottanut takapiha.

Hyvää USA:n synttäripäivää kaikille sitä juhlistaville! Palataan asiaan toivottavasti vähän pienemmän mahan kanssa.

*****

Edit 4.7.2012 klo 20:00: Mennäänkin sairaalaan vasta huomenaamuna, henkilöstöpulan takia. Miten sattuikin, että juuri tämmöisenä juhlapyhänä on niin moni hoitaja kipeänä...

Obamacare

Ehdin eilen innostua jo järjenvoitosta, kun terveydenhuoltouudistus Patient Protection and Affordable Care Act, eli tuttavallisemmin Obamacare julistettiin korkeimman oikeuden toimesta lainmukaiseksi. Suomalaisesta näkövinkkelistä katsottuna yksityisen sairausvakuutuksen ostamiseen "pakottava" laki on aika konservatiivinen ratkaisu demokraattipresidentiltä, ja käytävän oikealta puoleltahan tuo ajatus on alunperin lähtenytkin, mutta on tämä silti askel oikeaan suuntaan. Reippaasti yksinkertaistettuna lain kiistellyin osa, Individual Mandate, velvoittaa hommaamaan sairausvakuutuksen, jos sellaista ei työn puolesta tai muuten jo ole, tai jos siihen on varaa. Vähävaraisille tarjotaan verovaroin maksettua valtionvakuutusta, ja sen piiriin kuuluva määrä tulee tämän lain mukaan kasvamaan. Jos henkilö, jolla on varaa maksaa vakuutuksesta, ei sellaista ole hommannut, IRS, verohallinto, kerää ylimääräisen veron rangaistukseksi.

Mitä tästä sitten hyödytään? USA:ssa(kaan) ei yksikään sairaala käännytä vakavasti ja akuutisti sairasta ihmistä ovelta pois, vaikkei vakuutusta löytyisikään. Jonkun nämä vakuuttamattomien kulut pitää kuitenkin maksaa, ja jos itse potilas ei siihen pysty, niin lasku lähtee yleensä veronmaksajille tai vakuutusyhtiölle korotettujen sairaalapalvelumaksujen muodossa, jotka vakuutusyhtiö sitten vuorostaan vyöryttää asiakkailleen. Terveydenhuoltouudistus pyrkii minimoimaan nämä tapaukset. Tiedän itsekin monta nuorta aikuista, jotka eivät ole vakuutusta ottaneet; säästäähän siinä kuukaudessa kivan summan rahaa. Mutta mitä jos jotain tapahtuukin? Olisiko heillä varaa maksaa kymppitonnin sairaalalaskua? Suurimmalla osalla ei.

Obamacare rajoittaa vakuutusyhtiöiden "oikeuksia" korottaa vakuutusmaksuja tuosta vain. Se myös pakottaa yhtiöt myöntämään vakuutuksen ihmisille, joilla on pre-existing condition, eli joku (krooninen) sairaus tai muu hoitoa vaativa tila. Uudistuksen myötä alle 26-vuotiaat nuorukaiset voivat jatkaa vanhempiensa vakuutuksen piirissä, jos niin haluavat. Tähän asti ikäraja on ollut 18 (collegeopiskelijat ovat olleet poikkeus). Ennaltaehkäiseviä hoitopalveluja lisätään vakuutuksen piiriin, naisilta ei voi enää periä suurempia maksuja kuin miehiltä, eivätkä vakuutusyhtiöt voi määritellä kattoa korvauksille.

Voisi kuvitella, että "yhteiskunnan loisia" vihaava republikaanipuolue olisi tästä yksityistetystä yhteysvastuusta innoissaan, mutta ei. Yksi lain äänekkäimmistä vastustajista, republikaaniehdokas Mitt Romney, oli kuvernööriaikoinaan vienyt läpi lähes identtisen lain Massachusettsissa, jossa se on toiminut mallikkaasti. Romney on halunnut kuitenkin koko kampanjan ajan ottaa etäisyyttä Romneycaresta, sillä Obaman tekosia nyt pitää vastustaa vaikka väkisin.

Kuulin eilen niin naurettavia perusteita Obamacaren pahuudelle, etten oikein tiennyt, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Suosikkini taisi olla se, että tämän uudistuksen myötä terveydenhuoltojärjestelmän pariin tupsahtaa yhtäkkiä 30 miljoonaa uutta hoidettavaa. Siis 30 miljoonaa ihmistä, joilla ei tähän asti ole ollut vakuutusta. Tämä kuulemma aiheuttaa niin järkyttäviä jonoja, etteivät nykyvakuutetut, hyvään ja nopeaan palveluun tottuneet tule olemaan tyytyväisiä. Hohhoijaa... Onhan se parempi jättää osa väestöstä kokonaan hoitamatta, toki. Demokraatit voisivat mainostaa tätä työpaikkoja luovana lakina, sillä nythän noita töitä tuntuisi terveysalalla riittävän, jos republikaanien kauhukuviin on uskomista.

Vaikkei tämä uudistus tämän maan terveydenhuolto-ongelmia ratkaisekaan, niin tuo se kuitenkin jonkinlaista lisäturvaa elämään. Republikaanit vouhkaavat nyt tietysti tämän lain kumoamisesta ja sen korvaamisesta jollain muulla. Millä? Ei mitään tietoa, mutta tärkeintä tuntuu olevan, että Obamacare ja sen tuomat edut katoavat.

Oho, tulipas melkoisen pitkä ja poliittissävytteinen merkintä. Piti vain tulla jättämään jonkinlaiset puumerkit, kas kun edellisestä kerrasta on taas venähtänyt kokonainen viikko. Lähti taas vähän käsistä.

The Daily Show with Jon Stewart	Mon - Thurs 11p / 10c
CNN & Fox News Report Supreme Court Decision
www.thedailyshow.com
Daily Show Full Episodes Political Humor & Satire Blog The Daily Show on Facebook

Ai niin, tasan viikko laskettuun aikaan.