Syntymätodistus

Katsoin eilen viisaimmaksi vaihtoehdoksi pitää tietokoneen koko illan kiinni. Hyvä niin, sillä tänne olisi saattanut ilmestyä melkoisen tulikivenkatkuista tekstiä.

Kävin eilen orientaatiossa, joka koostui pääasiassa kuuden (!) VHS:n (!) katsomisesta. Sen jälkeen suuntasin poliisilaitokselle hakemaan vartijanlupakirjaa (Private Officer License). Minulle kerrottiin etukäteen, että mukana pitäisi olla ajokortti, oleskelulupa, passi, sosiaaliturvatunnuskortti ja avioliittotodistus. Check.

Löysin perille navigaattorin avulla, sillä downtown on tällaiselle lähiörouvalle vielä melko vierasta aluetta. Astelin tiskille, ja virkailijatäti alkoi tivata dokumenttien perään. Kävimme kutakuinkin seuraavanlaisen keskustelun:

Virkailijatäti: "Missäs sun syntymätodistus on?"

Anni: "Eh, Suomessa ei varsinaisesti myönnetä sellaisia. Minulle sanottiin, että passi riittää."

VT: "Joo, ei riitä. Pitää olla syntymätodistus."

A: "Minulla ei ole semmoista."

VT: "Ootas, käyn kysymässä pomolta neuvoa."

VT: "Joo ei, syntymätodisus tarvitaan. Tai USA:n passi. Onks sulla semmosta?"

A: "Ei ole."

VT: "Miks? Eikös sun aviomies oo kansalainen? Eikös sunkin sillon pitäs olla?"

A: "Aviomies on kansalainen, juu. Se ei valitettavasti tee minusta automaattisesti kansalaista."

VT: "Ai, onpa outoa. No tää sun oleskelulupa on voimassa vain ensi kesään asti. Pitääks sun siis uusia tää?"

A: "Pitää."

VT: "No joo, mut siis sun passissa ei lue esimerkiks sun vanhempien nimiä. Me tarvitaan syntymätodistus. Katsos kun meille a-me-rik-ka-lai-sil-le myönnetään syn-ty-mä-to-dis-tus."

A: "Käviskö virkatodistus? Kas kun meillä Suo-mes-sa on Väes-tö-re-kis-te-ri, jossa säilytetään kansalaisten tietoja (toisin kuin täällä takapajulassa)."

VT: "En tiiä, faksaa se mulle."

Kiirehdin takaisin tuttuun lähiöön faksaamaan tädeille ja sedille virkatodistuksen, jota käytin oleskeluluvan hakuun. Matkalla kirosin jo ihan suomeksi sitä, miten paljon ärsyttää tulla kohdelluksi kuin kakkosluokan kansalainen. Sitten muistin, etten ole edes kansalainen.

Faksasin. Soitin perään. Eivät olleet ehtineet vielä katsoa. Jätin puhelinnumeroni. Soitin uudestaan perään. Ei vieläkään mitään. Odotin neljään asti puhelua, jota ei koskaan tullut.

Illalla uhosin jo muuttavani takaisin Suomeen, jos tämä byrokratiap*ska ei lopu tai ainakin muutu vähemmän p*skamaiseksi. Kyseessä on siis lupakirja, joka antaa minulle oikeudet käyttäytyä tasan samalla tavalla kuin muutkin siviilit. Mistään aseenkantoluvasta tai kierrepotkun luvallisesta käytöstä ei ole ollut edes puhetta!

Ah, joku ehkä muistaa, miten republikaanit olivat saaneet jostain päähänsä, että Obama ei ole syntynyt USA:ssa, eikä sen vuoksi voisi olla presidentti. Obamahan on syntynyt Havaijilla, jossa syntymätodistusta kutsutaan eri nimellä (Certification of Live Birth) kuin joissain muissa osavaltioissa (Birth Certificate). Tästä riitti polttoainetta hupsuimmille konservatiiveille pitkäksi aikaa; mm. Donald Trump lähetti "yksityisetsiviä" Havaijille tutkimaan asiaa. Haha, onneksi tämä asia on jo loppuunkäsitelty ja Obaman amerikkalaisuus todistettu.

Onneksi omakin solmu alkaa olla selvä. Soitin tuossa äsken (taas) poliisilaitokselle ja sain sieltä ilokseni ja yllätyksekseni hyviä uutisia. Nyt voinkin siis palata takaisin laitokselle hakemukseni kanssa ja saan toivonmukaan tänään sieltä jonkinlaisen kortinkin mukaan. Kun kortti on kourassa, voin mennä sovittelemaan niitä uniFormuja!

Kotirouvailun loppu

Se viimeperjantainen haastattelu meni sen verran hyvin, että henkilöstöpäällikkö soitti perään noin tunti juttutuokion jälkeen. Halusivat tarjota minulle työpaikkaa. Kotihengettären kuvaannollinen essu lensi naulaan välittömästi. Saatoin myös nauttia yhden oluen sohvalla miehekkäästi röhnöttäen.

Koko juttuhan lähti siitä, että erään turvallisuuspalveluita tarjoavan yrityksen palkkalistoilla oleva kaverimme laittoi minulle pari viikkoa sitten viestiä avoimesta paikasta. Toimenkuvaan kuuluisi postinlajittelua ja -jakamista sekä muiden ihmisten, kuten vastaanottovirkailijan tauottamista. Hakivat sosiaalista ja ystävällistä ihmistä, jollaista minäkin osaan kahdeksan tuntia päivässä esittää. Laitoin hakemuksen menemään.

Homma eteni sitten siis siihen pisteeseen, että kävin kehuttavana haastateltavana viime perjantaina. Haastattelijat olivat "very impressed" minun monipuolisesta ansioluettelosta (kiitos kesätyöt!), koulutuksesta ja vastauksista.

En kuitenkaan ole paukutellut henkseleitä hurjan erävoiton takia, sillä tuo on entry level -paikka, eli ihan pohjalta aloitan, joten vaatimustasokaan ei välttämättä ollut ihan päätähuimaava. Nyt minulla on kuitenkin jotain (toivottavasti) mielekästä tekemistä päivisin, ja saanpa vielä siitä hyvästä ihan omaa rahaakin tuhlattavaksi. Orientaatio alkaa huomenna, joten tänään on viimeinen kotirouvapäivä.

S on muuten tainnut olla eniten innoissaan siitä, että joudun käyttämään uniformua (en suostu kirjoittamaan tuota sanaa v:llä, näyttää ja kuulostaa typerältä, sanokaa kielenhuoltajat mitä sanotte!).

I'm Back...

Huhheijaa, jopas tuli taukoa kirjoitteluun! Ensin olin siis kyläilemässä Suomessa, minkä jälkeen mukava ystäväiseni lensi Atlantin yli tänne meille kahdeksi kesälomaviikoksi. Sanottiin eilen heipat. Hulinaa on siis riittänyt, ja niin riittäisi kerrottavaakin.

Koska en tiedä, kertoisinko köyhyyden, laudat eessä ovien, tai sen kaiken rikkauden, niin taidanpa napata kiinni blogilleni myönnettyihin palkintoihin! Iso kiitos niistä, piristivät kummasti!

Ensimmäinen tunnustus tuli kivalta maailmanvalloittajalta, hanshulta:

Palkinnon mukana tuli 10 kysymyksen haaste.

1. Suosikkiväri: Vaikea vastata, kun Jukka Kuoppamäen Sininen ja valkoinen soi päässä. Hmm, ehkäpä vihreä. Tai punainen.

2. Suosikkieläin: Usva ja Lumi.

3. Suosikkinumero: 7.

4. Suosikkijuoma (alkoholiton): Sprite Zero.

5. Facebook vai Twitter?: Facebook. En varmaan edes osaisi twiittailla, ha, kalkkis. Odotan innolla Google+:n maailmanvalloitusta.

6. Intohimosi: Hmm, jääkiekko (LA Kings vs. Pittsburgh Penguins -harjoitusottelu Kansas Cityssä ensi kuussa!) ja salmiakki.

7. Saada vai antaa lahja?: No siis molemmat on kivoja! Paketointi taitaa olla ihan parasta.

8. Suosikkikuvio: Haha, ihanan random. Tähti, vaikka.

9. Suosikkiviikonpäivä: Lauantai!

10. Suosikkikukka: Päivänkakkara.

Toinen tunnustus tupsahti tyylitaituri Sannalta:

Tehtävänä oli listata omia lempijuttuja.

Väri: Pakko varmaan vastata sama kuin tuolla ylempänä, ettei minua pidetä ihan hupsuna. Punainen tai virheä. Tai molemmat.

Ruoka: S:n tekemät hampurilaiset, jos on ihan pakko valita vain yksi. (Tai iskän lasagne...)

Paikka, jossa haluaisin käydä: Olisi varmaan helpompaa valita paikka, jossa en haluaisi käydä (Ruotsi), mutta sanotaan nyt vaikka Yellowstone.

Hyvän pitäisi tietysti antaa kiertää tunnustusten eteenpäinjakamisen merkeissä, mutta juuri nyt ei taida aivokapasiteetti riittää siihen. Tuolta minun seuratuiden blogien listalta taitaa onneksi saada jo vähän vinkkiä siitä, kenestä minä tykkään. :)

Nyt keskityn jännittämään huomista työhaastattelua.

Tui tui.

Rumpujen pärinää...

Nyt voi lopettaa jännittämisen, sillä arvonta on suoritettu! Olen nauranut ja hymyillyt ja ehkä vähän herkistynytkin (muttei kerrota kenellekään) noita teidän kommentteja lukiessa. Olisin halunnut palkita kaikki, mutta S ei ehkä tykkäisi, jos ostelisin kilotolkulla bbq-kastiketta ja antaisin putelit jollekin muulle kuin hänelle itselleen. Onneksi siis pystyin turvautumaan puolueettomaan arvontaan, eikä minun edes tarvinnut yrittää valkata parasta vastausta, sillä tehtävä olisi oikeasti ollut melkolailla mahdoton. Aika mahtavia tyyppejä siellä ruudun toisella puolella on!

Sitten itse asiaan:

Ensin kirjoitin käsi vääränä.

Seuraavaksi taittelin leikellyt lappuset Hessu Hopo -hattuun, kun en muutakaan arvonta-astiaa löytänyt.

 Morgana voitti!

Ilmoitatko Morgana postitustietosi minulle (sounot(at)gmail.com), niin saan pakettisi matkaan, jahka rantaudun rapakon toiselle puolelle. Jättikiitos vielä kaikille osallistuneille! Kiitos myöskin toiveista ja ehdotuksista, ne ovat jo takaraivossa hautumassa. :)

Savo-lomailu jatkuu tänään mökkeilyn merkeissä, johon tietysti sisältyy saunomista, herkkuruokaa ja ehkä vähän kalijaakin. Kansasissakin pääsee kai tänään saunomaan, sillä Celsius-mittarin on ennustettu kohoavan 42 asteeseen.  Hyhhyh!

Kohta lähtee

Lento lähtee muutaman tunnin päästä. Jännittää pikkuisen, mukavalla tavalla. Pakkaaminen on takkuillut totuttuun tapaan, mutta melkein kaikki on jo silti laukussa. On ollut jotenkin hankala hahmottaa, että mukaan kannattaisi ottaa pitkähihaista ja -lahkeista vaatetta, sillä täällä ei sellaisia ole tarvinnut ihan hetkeen. Mukava pistää päälle jotain muutakin kuin mahdollisimman kevyitä kesämekkoja, joita minulla on melko rajallinen määrä. Vaihtelu virkistää!

S:n sisko kutsui meidät eilen illalliselle luokseen, mutta S kieltäytyi kohteliaasti vedoten siihen, että haluaa viettää "viimeisen" yhteisen iltamme ihan rauhassa. Sisko sanoi oksentaneensa pikkuisen liiallisen söpöyden takia, mutta sanoi onneksi ymmärtävänsä.

Tällä hetkellä tuntuu, että lähden käymään ulkomailla (siis mitä ihmettä?!), ja jätän kodin vähäksi aikaa. Onpa jännä nähdä, muuttuuko mieli kahden kotoisan Suomi-viikon aikana. Luultavasti, ainakin pikkuisen. Täytyy kuitenkin myöntää, että minulle tulee ikävä tätä meidän pikkuperhettä. Pikkuperhe on Lumin kauhuksi ollut viime aikoina vähän suurempi, sillä appivanhempien koirat ovat olleet meillä hoidossa heidän Skotlannin-reissunsa ajan.

Hoover, Usva ja Puddles.

Usva ja Dave & Buster'sista voitettu (ostettu) Angry Bird.

Aah, kohta pääsen ahtamaan kiduksiini salmiakkia, siideriä, sinappia ja Saarioisten jauhelihapizzaa (ja pakastepinaattikeittoa)! Ekan illan seurakin on taattua Emporia-laatua, joten reissu ei voisi enää oikeastaan paremmin alkaakaan.

Palataan asiaan Suomen kamaralta, viimeistään arvontatulosten muodossa. :)

Welcome to the Blue Hell

Kansas Cityn MLS-joukkue (Major League Soccer) Kansas City Wizards vaihtoi nimeään ja osavaltiota kuluvalle kaudelle. Ennen Missourin puolella pelannut joukkue sai upouuden kodin kansasilaisesta Livestrong Sporting Parkista ja tottelee nykyisin nimeä Sporting KC, joka on kieltämättä pikkuisen coolimpi kuin The Wiz.

Sporting KC pelasi ensimmäisen kotiottelunsa uudella areenalla kesäkuussa. Meillä matsia töllötettiin telkkarin välityksellä, ja himo olla paikan päällä oli aika kova. Vannottiinkin, että tuonne mennään, pian! Ollaan kuitenkin sen verran laiskoja, että omatoiminen lippujen hankinta venyi ja venyi.

Onneksi yksi S:n lapsuudenystävistä oli saanut ilmaisia lippuja lauantain peliin ja kutsui nämä laiskiaiset mukaan. Koska tyyppi oli tehnyt iPhone-sovelluksia uudelle stadionille, nämä ilmaisliput eivät olleet ihan huonoimmasta päästä.

Shield Clubissa, jonne pääsyyn liput meidät oikeutti, oli wokkikokkeja, jättiscreenit ottelun seuraamista varten, sekä ilmastointi, joka oli lauantain saunamaisessa helteessä (100°F/37,8°C) enemmän kuin kiva juttu. Stadionin laidoilla roikkuneet Welcome to the Blue Hell ja Kansas City Cauldron -liput kuvasivat kuumaa ja kosteaa tunnelmaa paremmin kuin hyvin.

Sporting KC - Toronto FC

Toronton pelaajaesittelyn mukaan kanadalaisesten kokoonpanoon kuului mm. Celine Dion, Justin Bieber ja Gordon Bombay (Emilio Estevez).

Päädyn fanikatsomon riehakas tunnelma levisi koko stadionille viimeistään siinä vaiheessa, kun Sporting avasi maalihanat oikein kunnolla. Kolme maalia kymmenen minuutin sisään teki nannaa, ja omia äänijänteitäkin tuli treenattua jonkin verran. Penkkirivien välissä pomppiminen ei ainakaan vähentänyt hikoilua, kuten eivät myöskään $8,50 maksaneet oluet tai $4,50 maksanut vesipullo...

Olen käynyt täällä paljon ahkerammin katsomassa live-urheilua kuin Suomessa, mutta määrä ei tässä tapauksessa ole korvannut laatua (baseball vs. jääkiekko tai suomalainen pesäpallo). Lauantain pelissä löysin onneksi (?) taas sisäisen rekkamieheni ja huutelin jo hävyttömyyksiä tuomareille (ei sillä, että rekkamiehet olisivat mitenkään hävyttömiä). Täytynee siis käydä uudestaankin nostattamassa sykettä Livestrong Sporting Parkissa. Olen kaivannut tuota tunnetta!

Sporting muuten voitti 4-2.

Jari Litmanen, koska kuitenkin luet tätä, niin jaanpa sinulle kuningasideani, jonka sain lauantaina. Voisitko harkita davidbeckhamien tekemistä ja dollarikentille siirtymistä? Sporting kaipaisi pätevää keskikenttätaituria ja lisää pohjoismaista osaamista (ykkösmaalivahti on tanskalainen vaalea torni nimeltä Jimmy Nielsen). Voisit olla vaikka alkuun meillä yötä, jos et löydä heti omaa kotia. Olet varmasti jo kyllästynyt hotelleissa nukkumiseen. Meillä olisi tarjota ilmastointiteipillä korjattu ilmapatja tai vaihtoehtoisesti vuodesohva, molemmat queen-kokoa. Mieti edes.

Psssst. Kiitos alla olevaan merkintään tulleista kommenteista. Kyllä te sitten olette mukavia!

100K

Nyt kun tässä osoitteessa on joku (äiti) jaksanut vierailla yli 100 000 (!) kertaa, niin ajattelin, että on aika muistaa niitä ihmisiä, jotka tästä hommasta näin mielekästä tekevät. Haluaisin siis tarjota teille mahdollisuuden saada itselleen palasen maukkainta Kansas Cityä, pullollisen allekirjoittaneen suurinta pahetta (no, on se ainakin yksi suurimmista...), sekä jotain, jolla voi laittaa suun kirpeäksi. Saattaapa pakettiin löytää tiensä vielä jotain muutakin.

"Säännöt" ovat seuraavanlaiset:

1. Keksi itsellesi nimimerkki, jos kommentoit anonyymina.
2. Kerro, mitä kautta löysit/eksyit tänne.
3. Jätä (halutessasi) risuja ja/tai ruusuja.
4. Jännitä kädet täristen arvontatulosta.

Vastausaika alkaa nyt ja päättyy 28.7. klo 23:59 Suomen aikaa. Good luck!

*****

Käsi ylös: kuka luuli, että pullollinen suurinta pahettani on alkoholipitoista?