Ärrän kierrä(tä)n orren ympäri, ässän pistän... roskiin?

Kierrätyskärpänen puri S:aa(kin) Suomessa. Sen mielestä varsinkin meidän pullonpalautusjärjestelmä oli maan mainio (Kansasissa tölkit ja pullot lentävät roskiin). Kotitalousjätteetkin meillä lajiteltiin kiltisti, sillä taloyhtiön pihasta löytyi astiaa moneen lähtöön. Oli helppoa. Pikkuruinen roskis mahtui helposti tiskialtaan alle, ja siihen saatiin lykittyä monen päivän jätökset.

Kansasiin tullessa haluttiin jatkaa samalla luontoystävällisellä polulla. Se kyllä onnistuu nykyisinkin, meidän pitää vain olla paljon oma-aloitteisempia kuin vielä pari kuukautta sitten.

Taloyhtiön pihasta ei löydy minkäänlaisia lajittelupisteitä. Tämän vuoksi ollaan pistetty pystyyn oma visuaalisesti viehättävä kierrätysnurkkaus kuistille. Ulkovaraston edestä löytyy tällä hetkellä kolme isoa jäteastiaa (täällä normaali keittiöjäteastia on noin metrin korkuinen); yksi metallille, yksi lasille, yksi muoville. Keittiössä meillä on vielä yksi jättiroskis sekajätteelle, joka tuntuu täyttyvän helposti samaa tahtia kuin suomalainen pikkuveljensäkin.

Biojätteen kanssa pitää vielä näin vuokra-asunnossa asuessa (ei voida kompostoida) tehdä valinta kahden pahan väliltä; heitetäänkö biojäte roskiin ja roskien mukana kaatopaikalle, vai hurautetaanko ne tiskialtaan ja jätemyllyn kautta vedenkäsittelylaitokselle. Itse olen päätynyt suurimmaksi osaksi tuohon jälkimmäiseen vaihtoehtoon, sillä se vähentää ainakin muovipussien käyttöä (roskiksessa muhiva keittiöjätteen määrä vähenee). Jauhamiseen kuluu tosin sähköä, enkä sitten tiedä, miten jätteiden jatkokäsittelyn laita on näillä nurkilla (miten paljon kemikaaleja käytetään yms.). Huoh. Täytynee tutustua asiaan vielä pikkuisen paremmin.

Entäs sitten tuo meidän oma lajittelupiste? Mihin me lykätään keräämämme metalli, lasi ja muovi? Paperinkeräyspisteitä löytyy yleensä kauppojen pihoista, mutta edellä mainittuja jätteitä ei tunnu oikein kaupunkikaan huolivan. Eräs paikallinen olutpanimo on onneksi laittanut alulle lasinkeräysjärjestelmän, joten lasista pääsee eroon suhteellisen helposti. Tällä hetkellä kuljetetaan metalli ja muovi S:n vanhempien luo, sillä heillä on kaupungin (eri kuin meidän asuinkaupunki) tarjoama iso kierrätysastia, jonka sisällön kaupunki myös hoitaa jatkokäsittelyyn.

S soitti Missionin (eli nykyisen asuinpaikkamme) virastoon ja kyseli heiltä näistä kierrätysasioista. Mitään yleistä keräyspistettä ei tällä kaupungilla ole, ja heidän neuvonsa olikin yrittää saada taloyhtiö hommaamaan kierrätysastiat, joista kaupunki voisi jätteet sitten hoitaa eteen päin. Ei olisi huono idea, mutta toteutus voi olla hankalaa. Joitakin naapureita ei tunnu paljoa kierrätys kiinnostavan, sillä niitä harvojakin roskalavojen kyljistä löytyviä sääntöjä rikotaan jatkuvasti. Lähes päivittäin lavalta löytyy jos jonkinmoisia kalusteita ja kodinkoneita. Pelastusarmeijan kauppa, johon siis voisi nämä kaikki edellä mainitut lahjoittaa, sijaitsee sentään kilometrin päässä.

No, me jatketaan tällä valitsemallamme tiellä. Paljon on vielä meilläkin parannettavaa, mutta ollaanpahan ainakin päästy alkuun. Tänään kierrätetään itsemme Emporiaan (entinen opiskelukaupunki, jossa tavattiinkin). Hyvää viikonloppua kaikille säädyille!

*****

Fakta #40: Sain green cardin postissa pari päivää sitten. Huhujen vastaisesti vihreä kortti oli oikeasti vihreä(hkö).

Autokaupoilla

Pärjäsin elämäni ensimmäiset 24 vuotta varsin hyvin ilman autoa. Ostin ensimmäisen autoni reilu kaksi vuotta sitten, kun S muutti Suomeen, jotta meillä olisi kulkuväline töihin tai kouluun, riippuen siitä, kummalla oli pidempi matka. Kiinnitin erityisesti huomiota ekonomisuuteen (ja samalla ekologisuuteen) ja löysinkin etsimäni helposti.

S osti ensimmäisen autonsa 15-vuotiaana. Reilu 10 vuotta sitten bensa maksoi kuulemma alle dollarin gallonalta (eli vajaan 20 eurosenttiä/litra), joten ajaminen ei ollut hurjan kallis harrastus, ja monet S:n kavereista ajelivatkin melkoisilla bensasyöpöillä. S päätyi ostamaan vanhempiensa painostuksen jälkeen pikkuruisen Toyota Tercelin, joka on nykyään bensan kallistuttua (tällä hetkellä ollaan noin 50 eurosentissä/litra) aika haluttu menopeli. S ajaa edelleen ensimmäisellä omistamallaan autolla, mikä on ainakin S:n kaveripiirissä todella harvinaista.

Tässä taloudessa on siis tällä hetkellä kaksi kuskia ja yksi joten kuten kasassa pysyttelevä auto (teini-ikäinen S ei kohdellut autoaan mitenkään mallikkaasti). Toinen kuski tosin istuu päivät pitkät kotona, sillä allekirjoittaneella ei ole vielä työvelvoitteita, joiden vuoksi pitäisi liikkua paikasta toiseen, joten yhdellä autolla pärjätään kyllä. Toisaalta, jos haluaisin lähteä jonnekin, se on aika mahdotonta ilman autoa. Lähin ruokakauppa on näin suomalaisesta näkökulmasta vielä kävelymatkan päässä, mutta kaikki muu on pelkkien jalkojen ulottumattomissa. Julkinen liikenne on täällä vielä aika lapsenkengissä, joten ollaan sitten kotona.

S löysi eilen kuitenkin sen verran hyvältä vaikuttavan autotarjouksen, että meidän piti ajaa Kansas Cityn pohjoispuolelle koeajamaan ehdokas, vaikkei akuuttia tarvetta toiselle autolle olekaan. Siinähän kävi sitten niin, että innostuttiin autosta aika lailla. Manuaalivaihteisto sai plussaa meiltä molemmilta, kuten myös tietysti edullinen ostohinta ja ekonomisuus. Tähän asti kaupanteko oli helppoa.

Sitten alettiin puhua rahasta. Voitaisiin vetäistä tilit tyhjäksi ja maksaa auto kerralla pois, mutta sitä ei suosittele kukaan (enkä minä haluaisi tilejä tyhjentääkään). Päädyttiin pankkilainaan, vaikka S:n sisko tarjoutuikin lainaamaan meille rahat ilman korkoa. Syy tähän piilee pikkujutussa nimeltä credit score.

S on elänyt elämänsä tähän asti vähän samalla tavalla kuin minäkin. Luottokortti löytyy, mutta sitä käytetään melko harvoin. Ostokset maksetaan yleensä ostohetkellä omalta tililtä. Luottokortille laitetaan lentoliput ynnä muut isommat ostokset. Luottokorttilasku maksetaan ajallaan ja kerralla pois.

Tässäpä mies onkin vissiin tehnyt virheen! Luottokortteja pitäisi olla useampi (nyt niitä on jo kaksi) ja niitä pitäisi käyttää jatkuvasti, jotta credit score olisi hyvä. Ajallaan maksaminen saattaa jopa vahingoittaa lukua, sillä luottokortilla olisi kuuleman mukaan hyvä roikottaa n. 20% kortin maksimikäyttövarasta ja maksaa pikkuisen korkoa. Kuukaudesta toiseen.

Myös lainat vaikuttavat positiivisesti credit scoreen. Lainaa on tosin hankala saada, jos ei ole tarpeeksi pitkää luottohistoriaa (kuten esim. S:lla, vaikka mies onkin aina maksanut laskunsa ajallaan), sillä liian lyhyt luottohistoria madaltaa credit scorea, joka taas toimii mittarina lainaa tai luottokorttia hakiessa. Autolainaa maksamalla S ostaa siis itselleen samalla paremman neuvotteluaseman tulevia lainoja ja niiden korkoprosentteja silmällä pitäen. Jos oltaisiin maksettu auto käteisellä tai lainattu rahat S:n siskolta, talolainaa hakiessa oltaisiin edelleen aika syvässä luottokuopassa. Kuulostaa melkoiselta arpapeliltä, vai mitä? Sitä se taitaa ollakin.

Käydään tänään hakemassa toinen menopeli kotiin, jos kaikki sujuu hyvin. Toivon mukaan autosta on meille hyötyä ja voidaan siirtää hyvin palvellut pikku-Tercel vähän vähemmän vaativiin tehtäviin. Toivon mukaan autolainan maksaminen nostaa credit scoren kattoon, ja saadaan neuvoteltua meille hyvä talolaina, kun sen aika tulee.

Toivon mukaan minä selviän Kansas Cityn ruuhka-ajasta toisen auton ratissa.

*****

Fakta #39: Kirjoitin eilen ensimmäisen shekin ikinä!

Busy Bee

Tämänvuotinen float trip on nyt sitten onnellisesti takana. Noustiin lauantaiaamuna kumiveneeseen vähän kahdeksan jälkeen. Kymmenen ja puoli tuntia myöhemmin päästiin maaliin. Piiiiiiitkä päivä.

Porukka on (onneksi!) vähän rauhoittunut viime vuosista, joten tällä kertaa retkeiltiin melko kypsästi, mitä nyt siis jotkut laskivat kanootilla kalliolta alas, osa (minä mukaan lukien) hyppi maantiesillalta matalana juoksevaan jokeen, ja pojat yrittivät kävellä joessa varmaan 10 vuotta muhineen, liukkaan puunrungon päällä. Good times.

Ihan uskomatonta, että tänne muutosta on kulunut jo yli kuukausi! Paljon on ehtinyt tapahtuakin, sillä tässähän alkaa jo kaivata tylsähköjä koti-iltoja, jolloin tekemistä pitää oikein keksimällä keksiä. Ollaan käyty elokuvissa (The A-Team ja viimeisimpänä loistava Inception), käyty kavereiden kanssa syömässä mm. Buffalo Wild Wingsissä useampaan otteeseen ja pelailemassa arcade-pelejä Dave & Buster'sissa.

Aiheeseen sopivasti liittyen S soitti juuri, että ollaan menossa tänään Royalsien peliin (baseballia), joka alkaa parin tunnin päästä. Täytynee siis alkaa lykkiä aurinkorasvaa pintaan ja etsiä mahdollisimman mukavat kamppeet päälle, sillä taivaalla ei näy tällä hetkellä pilven pilveä, ja lämpömittari näyttää 31 astetta varjossa. Kesä. Osanette samaistua siellä helteisessä Suomessa!

*****

Fakta #38: Näin viime viikolla ensimmäistä kertaa elämässäni (luonnossa) vyötiäisen, maaoravan, majavan ja näykkijäkilpikonnan (snapping turtle). En ole nähnyt vielä yhtään itikkaa, vaikka paikalliset bug spraynsa kanssa hössöttävätkin.

Ensikosketuksia paikalliseen sosiaalitoimeen

Jos Kelan kanssa menee joskus sormi suuhun, niin kylla paikallinen SSA vetaa vertoja monimutkaisuudessaan.

[Kuva: Wikipedia]

Tai oikeastaan SSA on ihanan yksinkertainen; joihinkin kysymyksiin on vain hurjan vaikeaa saada vastausta.

Anoin sosiaaliturvatunnusta jo viisuminhakuvaiheessa, ja viisumin mukana tulleessa infopaketissa luvattiin, etta SSN-kortti tunnuksineen tulee kolmen viikon sisalla maahan saapumisesta. Eipa tullut. Tallaisessa tapauksessa pyydetaan soittamaan valtakunnalliseen palvelunumeroon.

Numerosta vastaa ystavallinen automaatti, joka kyselee, milla asialla liikuskelen. Yritan tietenkin paasta juttelemaan ihmisen kanssa, mutta se on lahes mahdottomalta vaikuttava juttu. Kun pitkallisen yrittamisen jalkeen paasee askelta lahemmas oikeaa ihmista, pitaa ilmoittaa oma sosiaaliturvatunnus. Jota minulla ei ole. Umpikuja siis.

Soitinpa sitten paikalliseen toimistoon (googlasin puhelinnumeron, silla SSA:n nettisivuilta numeroa ei loytynyt). Sielta vastasi elamaansa kyllastynyt tati, joka sanoi, etta kaikkien hakijoiden taytyy kayda paikan paalla nayttamassa tarvittavat paperit. Aiemmin mainitsemani infopaketti taas sanoo "you do not need to fill out a special application or go to a Social Security office to get an SSN". Okei.

Kun oltiin nahisteltu ensin pari minuuttia, tati suostui tarkistamaan, onko minulle myonnetty sosiaaliturvatunnusta. Ei ole. Maahantulosta on nyt melkein nelja viikkoa, eika asialle kai ole tehty viela mitaan. Minun taytynee aloittaa prosessi alusta paikallisen toimiston kanssa, silla en halua odotella mitaan tietamattomana enaa yhtaan pidempaan. Ugh.

*****

Fakta #36: Tehtiin viime viikolla ruokamatka isoisan kotikonnuille. Keskiviikkona pyoraytin satsin karjalanpiirakoita (ensimmaista kertaa elamassani) ja viikonlopuksi tehtiin herkullista karjalanpaistia.

Fakta #37: Nyt ottaa pattiin sen verran kovaa, etta taidan avata oluttolkin. Kylla, klo 13:54. Tosin Suomessa katsellaan kohta jo kympin uutisia, ja suomalaisiahan tassa ollaan, joten mikas tassa sihautellessa.

P.S. S:n kone on skandirajoitteinen. Pahoittelut.

Home Sweet Home

Juhlittiin viikonloppuna naimisiinmenoa amerikkalaiseen tyyliin. Tai ehkäpä juhlittiin meidän omaan tyyliin amerikkalaisten kavereiden ja sukulaisten kanssa. Vuokrattiin missourilaisesta puistosta huvimaja 100 dollarilla, ostettiin hot dogeja ja olutta 400 dollarilla ja pidettiin hauskaa. Sää oli mitä mahtavin; ei ollut edes liian kuuma. Nyt on bileet biletelty, ja hyvä niin!

Jos tuhlattiin rahaa ennen juhlia, tämän viikon aikana on pistetty tuulemaan ihan kunnolla. Saatiin lahjaksi keittiön pienkoneita (leivänpaahdin, tehosekoitin, vohvelirauta), aterimia, mausteita ja dollareita, jotka sijoitettiin mm. crockpotiin (haha, Wikipedian Suomi-sivu kääntää crockpotin Aromipesäksi!), kirjoituspöytään, uusiin petivaatteisiin, kissanpeteihin, silityslautaan ja pariin huonekasviin. Nyt alkaa tuntua siltä, että ollaan siirrytty matkalaukkuelämästä oikeaan kotiin. Ah, materia!

Kukkanen.

Raotellaanpa hieman virtuaalista ovea asuntoomme. Asumme vajaan kymmenen minuutin ajomatkan päässä Kansas Cityn downtownista, joten suurkaupunki ja sen tarjoamat viihdykkeet ovat erittäin lähellä. Tästä naapurustosta keskustan läheisyyttä ei tosin huomaa, vaikka vieressä kulkee kaksi valtatietä (I-35 ja I-70). Alue on rauhallinen, ja ihmiset jopa kävelevät täällä.

Itse asunto on kaksikerroksinen townhouse. Tarkoittaa käytännössä sitä, että alakerrassa on olohuone, keittiö ja puolikas kylppäri (eli suomeksi vessa). Yläkerrasta löytyy sitten makuuhuone, kylpyhuone ja pikkuinen pyykkitupa. Talo on rakennettu hätäisesti ja mahdollisimman halvalla, niin kuin varmaan suurin osa amerikkalaisista vuokrataloista. Pikkuisen kaltevat lattiat on peitetty kokolattiamatolla, ikkunat ovat yksinkertaiset ja huonosti eristetyt, kuten myös seinätkin. Ollaan silti oikein tyytyväisiä kotiimme, sillä hinta-/laatusuhde on kohdallaan. Pihalta löytyy uima-allas ja tenniskenttä, joten kotirouvan elämä on ihan kivaa.

You're hot and you're cold, mutta kumpaan suuntaan kääntäminen kannattaa?

Suihkun lämpötilansäätö on arpapeliä.

Keittiöstä löytyy suomalaista osaamista.

Enkä tarkoita itseäni kokkailemassa.

La-Z-Boy ja lazy girl.

Meidän uusi telkkari! Saatiin se lahjaksi!

Kyllä Piggyn kelpaa nyt pötkötellä.

Takanreunus ja häälahja Suomesta.

Nyt täytyy painua suihkuun arpomaan, miten saan veden lämpötilan pysymään sopivana. Illalla pääsen edustusvaimontehtäviin, sillä S:n työporukka menee Dave & Buster'siin, ja minunkin täytyy kuulemma ilmestyä paikalle, jotta S:n pomot ja kollegat pääsisivät pällistelemään suomalaista ja arvioimaan, onko minulla paksu aksentti vai ei (S:lta oltiin jo varuilta kysytty valmiiksi, mikä asianlaita on). Aksentin vahtaaminen tuntuu olevan amerikkalaisten lempipuuhaa, sillä ainakin minulle asiaa kommentoidaan jatkuvasti. Arvio on yleensä, ettei minulla ole aksenttia ollenkaan (mikä on tietenkin mahdotonta, sillä kaikilla, ihan kaikilla, on jonkinlainen aksentti). No, mikäs siinä. Sulaudunpahan joukkoon.

*****

Fakta #35: Olen pyydystänyt hiiren sipsipussilla.

Allergy Alert!

Valittelin ekana USA-viikonloppuna kipeää kurkkua eräälle kaverille. Vakava vastaus tuli salamannopeasti: "It's probably allergies." Vastaväitteitä ei hyväksytty. Kyse ei voinut olla esim. flunssasta, jota S sairasteli, ehei, allergioista se johtui. Kaverilla itsellään allergiat olivat kuulemma iskeneet vasta 24-vuotiaana, ja hänen mielestään allergiat yleistyvät muutenkin kypsemmällä iällä, joten 26-vuotiaalla Annillakin täytyy olla allergioita. Itse olen taas aina luullut ja kuullut ihan päinvastaista.

Telkkarista tulee tuutintäydeltä allergialääkemainoksia. Lääkkeitä ei kohdisteta minkään tietyn jutun (heinän, siitepölyn yms.) aiheuttamaan allergiaan, vaan havaittavissa on jako kahteen kategoriaan: sisä- ja ulkoallergioihin. Kesäisin allergiat (huom. aina monikossa!) tuntuvat iskevän valtaosaan amerikkalaisista, joten näitä ilman reseptiä saatavia lääkkeitä menee varmasti kivasti.

Kun avauduin vähän allergiakritiikistäni anopille, tämäkin vakavoitui puhumaan allergioista (taas monikossa). Anoppi oli ihan varma, ettei kehoni ole tottunut Kansasin kesään, ja appiukkokin kysyi vähän virnuilevaan sävyyn, olenko viettänyt täällä aiemmin heinäkuuta. Teki mieli kysyä, mille nyt sitten mahdan olla allerginen, mutta maltoinpa kerrankin pitää suuni kiinni.

Olen allerginen tietääkseni vain kahdelle lääkeaineelle, joten kieltäydyn sanomasta, että pikkunuha johtuu allergioista. En myöskään aio ostaa allergialääkkeitä ihan vain muodon vuoksi. On olemassa oikeasti allergisia ihmisiä, ja apu on varmasti heille enemmän kuin tarpeen. Minun ei tarvitse lievittää tukkoista nenää allergialääkkeillä. Ehkä olen tässä(kin) asiassa vähän pilkunviilaaja, mutten halua mainostaa olevani allerginen yhtään millekään, ennen kuin allergia on oikeasti todettu. Jos minulla todettaisiin hevonp*ska-allergia, niin olisin sitten allerginen hevonp*skalle, en yleisesti kaikelle, etenkään kesälle.

Nuha meni muuten ohi parissa päivässä. Että se niistä allergioista!

*****

Fakta #33: Kannustan sunnuntaisessa futisfinaalissa Espanjaa.

Fakta #34: Juttelen kissoille englanniksi, vaikka olisinkin yksin kotona.

Vapaata päivää

Vietin eilen ensimmäisen 4th of Julyn (Yhdysvaltain itsenäisyyspäivä) tällä mantereella, eli nyt on juhlittu freedomia ja independencea (noita sanoja on viljelty ihan kiitettävästi täällä menneellä viikolla!), vaikkakin aika hillitysti. Ei lähdetty seuraamaan mitään paraateja, sillä sain jo Facebookista yliannostuksen yltiöisänmaallisuutta. USA oli monen mielestä, ja varmasti täysin objektiivisesti, the greatest nation in the world. My ass.

Suunnattiin illalla erääseen puistoon katsomaan ilotulituksia. Muitakin oli liikkeellä. Ehdittiin asettumaan mukavasti nurmikolle, kun vettä rupesi tulemaan ihan maahan asti. Odoteltiin aikamme, ja kun katuvalot sytytettiin taas, lähdettiin pois. Ilotulituksia ei oltu varsinaisesti vielä siinä vaiheessa peruttu, mutta autoon päästyämme selvisi, että niitä lykätään maanantai-illalle, sään salliessa. Kokeillaan tänään siis uudestaan. Enpä usko, että täällä on yhtään hienompia esityksiä pistetty pystyyn kuin Lapinlahden uudenvuoden yössä...

Ensimmäinen viikko kotirouvana on takana. Pankissa käydessämme meidän piti selvittää virkailijalle nykyiset työtilanteemme. Sanoin ensin, etten ole tällä hetkellä töissä. Sitten sanoin nauraen, että olen homemaker. Virkailija katsoi minua täysin vakavana ja sanoi sen vaihtoehdon löytyvän alasvetovalikosta. Ei kuitenkaan laitettu sitä sitten sinne.

Kotirouvailun seurauksena asuntomme on ollut siedettävässä edustuskunnossa männäviikolla. Täällä on päivisin tehty esiliina päällä ruokaa, pesty astioita ja... pyykkiä! Ostettiin pesukone eräänlaisesta kierrätyskeskuksesta. He kunnostavat käytettyjä laitteita, joten ostohetkellä ne ovat uudenveroisia, mutta hinta on edullinen. Nyt kun meillä on hieno uusi sohva ja pesukone, tämä tuntuu ihan aikuisten oikealta kodilta.

Toki uima-altaallakin on täytynyt ehtiä loikoilla margarita kourassa, jotta saisin vähän väriä pintaan. Sävy on vaihtunut ihan mukavasti, vaikka olenkin vielä supervalkoinen verrattuna joihinkin altaalla tavattaviin auringonpalvojiin.

Koin altaalla pari "Olen Amerikassa!" -hetkeä. Ensin parikymppinen (yllä mainittu) itsensägrillaaja sanoi, että bikinini ovat super cute. Viisi minuuttia myöhemmin alle kymmenvuotias tyttö kävi sanomassa, että hän pitää uikkareistani. Suomi-tyttö menee näissä tilanteissa aika hämilleen. Ensimmäisenä täytyy tietenkin pohtia, mitähän kyseiset tytöt ovat vailla. Eivät mitään. Small talk ja kohteliaisuudet kuuluvat vahvasti ainakin Keskilännen kulttuuriin, eikä sillä haeta mitään sen kummempaa. Kai. Jurottajia löytyy aika vähän.

Olen jostain käsittämättömästä syystä ylhäällä kahdeksalta aamulla, vaikka S:llakin on tänään vapaapäivä, joten taidanpa kokeilla vielä torkkumista, kun mieskin kerran vielä nukkuu. Chaos täytynee ruokkia ensin, sillä se huutaa tuossa vieressä. Se palautui entiselleen vasta pari päivää sitten. Ehdittiin käyttää sitä eläinlääkärissäkin, kun se alkoi taas oksentaa ja ripuloida, ja maksettiin siitä ihan älytön hinta, vaikkei kissaa juuri hoidettukaan. Eläinlääkäri olisi halunnut ottaa kaikki mahdolliset verikokeet (röntgenkuvat se sai myytyä meille sanomalla "Oh that doesn't feel right!" tunnustellessaan pikkukissan vatsaa), jolloin pelkkien kokeiden hinnaksi olisi tullut yli 400 dollaria, eli arviohinta ei edes sisältänyt mitään konkreettista hoitoa. Sanottiin "ei kiitos" kyseiselle hakuammunnalle, pyydettiin kissalle nesteytys ja tuotiin pikkupotilas kotiin. Pari päivää myöhemmin kaveri selvisi matkashokistaan ja löysi ruokahalunsa.

*****

Fakta #31: Maksaisin salmiakista tällä hetkellä aika paljon.

Fakta #32: Puolimetrinen (ok, parisenttinen) herhiläinen hyökkäsi täysin varoittamatta reiteni kimppuun viime torstaina uima-altaalla. Tämä oli vasta toinen kerta, kun joku hyönteinen (muu kuin joku mitätön vinisijä, hyi) pisti minua. Kymmenisen minuuttia myöhemmin S:n sääri koki kovia; juuri, kun mies oli ehtinyt rauhoitella minua, että kyseiset hyökkäyset ovat harvinaisia. Sain pisteitä kestämällä piston paremmin kuin S. Oma reaktio oli "What...?", kun taas S:n oli "Holy balls!!!!!!!".