torstai 25. heinäkuuta 2013

Colorado, osa 1

Saatiin kuin saatiinkin mummo ja ukki onnellisesti perille, vaikkakin vuorokauden myöhässä. Herra Murphy malttoi pysytellä taka-alalla loman ajan, mutta eiliselle paluumatkalle tunkeutui taas mukaan. Tuloksena uudelleenreititys Chicagosta Pariisin kautta (näen vieläkin painajaisia Charles de Gaullesta, vaikka en ole lentänyt sitä kautta vuosiin) suoran Helsinki-lennon sijaan. Pääsivät onneksi perille, vaikka laukut ovat vielä teillä tietämättömillä.


No mutta, se loma! Miten mukavaa meillä olikaan! Ei murjotettu kotona koko aikaa, vaan käytiin haistelemassa naapuriosavaltion vuoristoilmaa.

593 mailia, 954 km, 8 h 45 min (ilman pysähdyksiä/muita viivästyksiä). Suuntaansa.
Vajaa tuhat kilometriä vuosikkaan kanssa täydessä autossa ei kuulostanut välttämättä hyvältä idealta, joten varasin meille hotellihuoneet puolesta välistä, Haysistä. Treffattiin vessapuhelinten luvatussa pikkukaupungissa asuvat kaverit, ja jatkettiin aamulla kohti Colorado Springsiä ja Kalliovuoria. Ajon pätkiminen oli ihan hyvä idea, sillä pikkuneiti väsähti turvaistuimessa kököttämiseen parikin kertaa. Äänekkäällä tavalla.

Coloradossa ollaan!
Siellä häämöttävät, vuoret nimittäin!

Asetuttiin hotelliin. Varasin meille sviitin, mikä ei tässä tapauksessa tarkoittanut kullalla päällystettyjä vessanpönttöjä ja shampanjasuihkulähteitä, vaan keittiöllä ja olohuoneella varustettua kahden makuuhuoneen huoneistoa. Aika passeli ratkaisu, sillä pikkuneiti sai nukkumisrauhan suljetun oven takana, ja me vähän isommat neidit (rouvat) ja herrat saatiin jutustella vielä kaikessa rauhassa.

Illalla istuskeltiin autossa vielä sen verran, että päästiin ihastelemaan laskevaa aurinkoa punaisten kivipatsaiden keskellä. The Garden of the Gods, hyvät naiset ja herrat.




Korkeanpaikankammoista hirvitti pelkkä katsominen!
Coloradon nimi heijastelee värikästä maaperää.



Seuraavana päivänä käytiin korkealla, mutta sepä taitaakin ansaita ihan oman postauksensa. To be continued...

10 kommenttia:

  1. Kyllä on täytynyt sydämet sulaa kun on kentällä ollut tuollainen pieni vastaanottaja! Ihana! Ja myöhästyneet onnittelut yksi vuotiaalle. Luin kyllä postauksen aikaisemmin mutta en saanut kommentoitua. Meillä ei ihan vielä kävellä mutta jonkun verran samoja sanoja tulee.

    Hienot on maisemat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä siellä sydämet taisivat sulaa, viimeistään silloin, kun normaalisti paljon vierastava lapsi halusi mummon syliin. :)

      Onnea teidänkin yksivuotiaalle! :) Mulla kävi samat, eli kävin lukemassa, mutta en ehtinyt siinä hötäkässä kommentoida.

      Poista
  2. ihana kuva, MUTTA tutti suussa oleva lapsi saa mut vaan voimaan pahoin, en voi käsittää miksi sitä tungetaan keskellä päivää suuhun... siis aivan turhaa ja näyttää dilleltä.

    terkut helteisestä helsingistä

    t. Sarita

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paska mutsi. Enpä arvannut, että viaton kuva voi saada jonkun voimaan pahoin siellä ruudun toisella puolella, pahoittelut.

      Jos yhtään helpottaa, niin tutia ei tungettu suuhun, ja flunssainen lapsi oli juuri herätetty autosta. Niin, ja ei ollut päivä. :)

      Poista
  3. Hienoja kuvia, aivan uskomattomat varit Coloradossa! Kiinnostaa myos, millaisella kameralla kuvasitte? On nimittain vahan mietitty paremman kameran ostamista, silla pokkarilla tai kannykalla ne vaan jaa aika latteiksi. Mutta toisaalta jos pokkarilla saa vangittua tuollaiset varit, voisi saastaa rahat. ;)

    Teidan neiti on aina niin soottina! Ja tykkaa pitaa hiuskoristeita - eraiden tuntemieni lasten vanhemmat olisi hiukan kateellisia siita. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on ihan pokkari (Nikon Coolpix S8200). Hyvässä valossa erittäin oiva peli, mutta esim. sisätiloissa ikiliikkujan ikuistaminen ilman salamaa on aika haastavaa puuhaa. Salaman kanssa toki saa teräviä kuvia. Järkkäriunelma elää mullakin vielä, mutta toisaalta pikkupokkari on paljon näppärämpi (ja ehkä meidän käyttötarkoitukseen ihan riittäväkin). :)

      Hehe, ihan ihme, että napero antaa noiden pantojen olla noinkin hyvin päässä!

      Poista
  4. Huikeita kuvia reissusta!
    Tuo tutti suussa kuva on just niin hellyttävä <3
    On pieni siinä niin tomerana ottamassa mummoa ja ukkia vastaan :)
    Odotan innolla lisää kuvia reissusta ja tietysti pikkuisesta ja saa olla tutti suussa :)

    VastaaPoista
  5. Tutut ja kauniit maisemat! ;) Olis mukava käydä uudestaan itsekin. Sekin olis saavutus, jos päästäis Kansasiin asti... Ens vuonna yritetään!
    T. Emporian-aikalainen, nykyään Turussa asusteleva vanha opiskelukaveri :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, todellakin kannattaa aloittaa Kansasista! ;) Terrrrvetuloa!!

      Poista