Ulkosavolaisen joulukalenteri: 5. luukku

Tänään meinasi ottaa ohimoon.

Scotty teki töitä kotoa käsin, sillä valtion virastot olivat tänään kiinni George H.W. Bushin hautajaisten takia. Minä ajattelin, että tänään olisi hyvä päivä laittaa viimeinkin jouluvalot ulos (eikä niitä tarvitsisi edes kutsua tunnelmavaloiksi), sillä ei olisi pakko ottaa pikkuapulaista kaveriksi leikkimään apinaa,  ja tämä keskiviikko on koko viikon ainoa päivä, jolloin ollaan plussan puolella, eikä koristeita tarvitsisi siis viritellä paikoilleen kohmeisin sormin.

Tuumasta toimeen. Testasin kaikki vanhat valot, koska niistä ei koskaan tiedä, millä tuulella ne ovat. Jessss, toimii. Nakuttelin nauloja ja veivailin ruuveja seiniin. Heiluin tikkaiden päällä yrittäen unohtaa korkeanpaikankammoni. Epäonnistuin.  Sain puolet valoista paikoilleen, ja siihen meni puolitoista tuntia. Puolitoista tuntia.

Iso osa valoista jäi vielä laittamatta, sillä en ylettänyt niin korkealle. (En siis uskaltanut ottaa vieläkin korkeampia tikkaita esille.)

Ja kun tuli aika sytyttää edes ne hädin tuskin paikoilleen saadut valot... Ne eivät toimineet!

Heiluttelin jokaista pimeänä ollutta polttimoa ja vaihdoin sulakkeet. Parhaimmillaan sain puolet valoketjuista toimimaan, mutta päädyttiin kuitenkin lopulta siihen tilanteeseen, että jouluvalohärpäkkeenperrrrrrkeleet löytyivät jotenkin jännästi roskiksen pohjalta.

Onneksi oli pakko lopettaa puhina ja kiroilu ja lähteä Scottyn kanssa perrrrrrkeleen pitkästä aikaa ihan kahdenkeskisille treffeille. Onnea on ihanat (suomalaiset) naapurit, jotka huolehtivat jälkikasvusta. <3 p="">

Olipahan melkoinen vuoristoratapäivä.

Up-Down KC. Aikuisten peliluola täynnä arcade-pelejä.
Niin meidän paikka. #nerds

Että sitä voikin ottaa hyvät kierrokset jouluvaloprojektin hetkellisestä epäonnistumisesta (kaupasta saanee uusia valovirityksiä...). Ehkä eniten otti ohimoon sen takia, että tiedän, että koko huominen menee taas itkiessä Suomi-ikävää. Perrrrrrrkeleen itsenäisyyspäivä.

Tai siis kiitos veteraanit.