Muistatteko, kun joskus (eilen...) mainitsin, etten aio siivota mitään kaappeja ennen joulua?
Hehheh.
Kyllä tuo ketutus on kumma piiskuri. Kun tarpeeksi ärsyttää, niin se tarmo, teho ja vauhti, jolla tavarat vaihtavat paikkaa (tai lentävät kaaressa roskiin) on aika uskomaton.
Joskus sitä vaan kyllästyy siivoilemaan muiden (ja hei, jos rehellisiä ollaan, omiakin) sotkuja aina uudestaan ja uudestaan. Ja uudestaan. Vaikka piti ihan vaan laittaa puhtaat vaatteet paikoilleen ja korjata makuuhuoneen lattialta terävät rakennuspalikat pois, niin apinanraivosiivous ulottui lopulta meidän vaatehuoneeseenkin, jossa oli mm. pyykkejä pyykkikorin vieressä. Tässä räyhäjärjestelyssä on nyt vain se huono puoli, että tekisi mieli räjäyttää koko komero atomeiksi ja karsia puolet vaatteista jonnekin hevonkuuseen. Niinku nyt, kello kymmenen illalla.
 |
| Siinä yksi pääsotkija. |
No, ehkä menen suosiolla nukkumaan. Kyllä tämä siivousinto on aamuun mennessä taas laantunut. Toivottavasti ketutuskin.
Ehkä huomenna sitten niitä pipareita?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti