Tämän hetkinen näkymä:
 |
| Kirjan sijaan sängyssä on ollut viime aikoina mukana neulepuikot. Ja kissa. |
Osa-aikaisen käsityöläisen elo on ollut joulukuussa mukavan kiireistä. Hanskoja on oikeastaan mennyt sitä mukaa, kun olen niitä ehtinyt tehdä, ja muutama tilaustyö pitäisi vielä saada valmiiksi ennen joulua. Aika kivaa, vaikka hartiat meinaavatkin hieman kiukutella loisteliaiden työasentojen kiitoksena.
Kävimme tänään Scottyn lapsuudenkaverin kanssa syömässä. Hänen vaimonsa menehtyi aiemmin tänä vuonna, ja heidän nuorempi lapsensa on neljä kuukautta vanhempi kuin meidän kuusivuotias neitimme. Vaikka joskus tuntuu, että harteilla jököttää Kilimanjaron kokoinen ongelma, niin kyllä sitä on tässä elämässä päässyt lopulta todella helpolla.
Vaikka kiitospäivä onkin tältä vuodelta jo juhlittu, niin kyllä näin joulun allakin voisi yrittää keskittyä niihin hyviin asioihin, eikä hermoilla esim. Suomeen lähetetyn joulupaketin kohtaloa. Kun ei se taida ehtiä tänäkään vuonna ajoissa perille. Vaan voisipa asian nähdä siltäkin kantilta, että meillä on Suomessa(kin) tärkeitä ihmisiä, joita haluamme jouluna muistaa, ja tuskin nämä lahjafiaskot harmittaisivat, ellei jouluisia Skype-lahjasessioita odottaisi innolla.
Onneksi meillä on ennenkin availtu joululahjoja vasta helmikuussa paketin väliaikaisen katoamisen jälkeen ihan onnistuneesti ilman kuusia tai koristeita. Että onhan tässä onneksi vielä siihen hyvinkin aikaa.
Nyt taidan mennä halimaan karvaisia ja vähemmän karvaisia perheenjäseniä. Se tuntuu tänään jotenkin erityisen tärkeältä puuhalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti