"Minna, Minna, Minna!" kaikui eilen Kansas Cityssä.
Jos joku olisi sanonut minulle, että minut löytää joku kaunis lauantai vapaamuurarien temppelistä katsomasta vapaaottelua, niin olisin nauranut päin näköä. Oikeassapa olisi ollut, tämä kuvitteellinen ennustaja; kävimme eilen nimittäin kannustamassa yhden Kansas Cityn suomalaisen kivenkovaa siskoa, Minna Grusanderia, joka taisteli Invictan hiukkassarjan MM-tittelistä.
 |
| Kehää putsattiin ottelujen välillä. |
Ennen ottelua kävimme meille entuudestaan vieraalla alueella Kansas Cityssä pizzalla. Tien toiselta puolelta löytyi kiva arcade-peliluola, jossa olisi vierähtänyt vaikka koko ilta, mutta suuntasimme kuitenkin suht' ajoissa Kansas City Scottish Rite -temppeliin odottelemaan illan päätapahtumaa ja edes pikkuisen hakemaan jotain tuntumaa siitä, että missä kohtaa pitää hurrata.
 |
| Suomi, Suomi! |
Illan viimeinen ottelu oli tosiaan hiukkassarjan mestaruustaisto, joka oli uusinta kesältä, jolloin Minna kärsi karvaan tappion, ja jos esimerkiksi matsin videolta monta kertaa katsoneelta Scottylta kysytään, niin tuomarit olivat olleet puusilmiä.
Vaikka en lajista oikeasti mitään ymmärräkään, niin kyllä se imaisi mukaansa, ja ääni on käheä. Jääkiekkokaukalon laidoilta opitut "kannustus"huudot sopivat hyvin tähänkin tilanteeseen, ja pienen porukan aikaansaama älämölö olikin melkoinen.
Hurjannäköisen mittelön jälkeen ilta päättyi valitettavasti pettymykseen puusilmätuomariäänin. Ihan pakko nostaa hattua korkealle, ei sinne kehään ihan kuka tahansa pääsekään. Tai uskalla mennä. Oli todella hieno kokemus.
Perinteisen kehätytön lisäksi paikalla oli muuten myös köyhän miehen Aquaman kehäpoikana. Ei paha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti