keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Sisko ja sen veli

Eilen meillä juhlittiin pikkuveli-Olavin kolmen kuukauden taivalta. Vähän niin kuin siinä sivussa, sillä pääosan vei teekannunhenki, jonka isosisko-Iita kutsui hieromalla vaaleanpunaista ja ärsyttävän kovalla äänellä laulelevaa lelukannua, jonka paristot ovat nyt va-li-tet-ta-vas-ti lopussa. Meidän tuli luonnollisesti esittää toivomuksia.
- We get three wishes, äiti! My first wish is... Make me a prince and äiti a princess. When daddy gets home, the genie will make daddy a prince hike (like) me and we can have a dance party.
- Jahas, äiti on mielellään prinsessa. Mikäs Olavi sitten on?
- Baby broder can be a parrot.

Kuninkaalliset leikit kestivät koko päivän laulujen ja alamaisten viihdyttämisen muodossa (eli taloa sotkiessa), mutta kaikki hauska päättyy aikanaan, ja tuli jokapäiväisen lelujenraivauksen vuoro.
- Hei Iita, menepäs nyt siivoomaan, ennen ku daddy tullee kottiin.
- I'm not Iita, I'm Prince Aliiiii Apapla.
- Okei, Prinssi Ali Ababwa, mene siivoamaan, ennen kuin daddy tullee kottiin.
- You can siivo, I'll go play upstairs.
Eräänä mökkiviikonloppuna häntä piti kutsua piraatti-Pythagoraaksi. Olisikohan saanut inspiraationsa veden äärellä olemisesta ja polkuveneellä kellumisesta. Ensin piti tosin tehdä salapoliisityötä, ennen kuin merirosvon oikea henkilöllisyys selvisi - lapsen ääntäminen kun oli luokkaa "Pirate McDagaris" (Pirate Pythagoras on hahmo eräässä piirrossarjassa). Typyssä on selvästi metodinäyttelijän vikaa, sillä roolihahmosta ei luovuta joskus päiväkausiin.

Roolileikkien lisäksi tyttönen on oppinut käyttämään aikamuotoja (lähes) oikein. Epäsäännölliset verbit ovat vielä hakusessa, mutta se lienee aika normaalia. Olisikin paljon loogisempaa sanoa I goed there kuin I went there. Napero käyttää molempia muotoja sujuvasti. Aikamääreistä yesterday, today, six minutes ja two weeks ovat suosituimpia ja tuntuvat käyvän tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Iita tykkää myös määritellä ihmisiä, eläimiä ja asioita. Big, small ja medium ovat kovassa käytössä ja niillä kuvaillaan ihan kaikkea, joskus myös vessanpöntön sisältöä, ja suomeksi lipsahtaa välillä iso. Kun joskus, hyvin harvoin, kerron miehelle, että Sisu oli päivällä bad dog, niin tyttö juoksee korjaamaan, että Sisu ei ole paha koira, vaan onnellinen, happy dog. Lapselle itselleenkään ei saisi olla vihainen, ja suusta kuullaankin usein sanat "You can't suuttu me, I'm a good girl."

Hyvä tyttö se onkin.

Suomi on edelleen siis taka-alalla, ja tyttö ei oikeastaan käytä ensimmäistä kotimaista oma-aloitteisesti koskaan, paitsi jos laskee minun sormia. "Yski, kaski, komme, nejjä, viisi." Siinä, missä englanniksi pulputus onnistuu joskus jopa liiankin hyvin, niin suomeksi puhumista neiti tuntuu vähän ujostelevan. Toistaa kuitenkin mielellään suomalaisia sanoja perässäni, ja sanavarasto kasvaa selvästi. Onneksi ymmärtää kaiken, niin halutessaan.

No mutta, entäs sitten tuo eilisen varttivuoden päivänsankari? Meidän Olavi on kasvanut aivan hurjasti! Viimeisimmät tilastotiedot ovat kuukauden takaa, mutta silloin, kahden kuukauden iässä, miehellä oli mittaa jo 10 senttiä enemmän kuin syntyessä (58,5 cm), ja painoakin oli mosoposki kerryttänyt melkein kaksi kiloa (5,42 kg). Kummasti kutistuneet vaatteet antavat osviittaa siitä, kasvua tapahtuu edelleen tasaisen varmasti.

Hippo ei ole enää jättiläinen!
Toisin oli ennen. 2 kk.
1 kk.
1 viikko.

Kasvu ei ole ollut tietenkään pelkästään fyysistä, vaan avuttomasta pikkuvauvasta on kuoriutunut topakka kaveri, jonka niska kannattelee ihan itse itseään, joka hymyilee leveästi, ja joka nukkuu helposti yhdeksän, kymmenen tuntia yöllä putkeen.

Mahalleen olisi kova kiire päästä, mutta kierähtäminen ei ole vielä onnistunut ilman apua.
Hymypoika.

Tiedän kokemuksesta, että vauhti vain kiihtyy, mutta en oikein tiedä, miten se on enää mahdollista, sillä nämä ensimmäiset kolme kuukautta ovat hujahtaneet ohi nopeammin, kuin Mustanaamio liikkuu viidakossa. Kohta tuo tyyppi istuu, konttaa, kävelee. Juttelee. Jännä nähdä, minkälaista kielisekamelskaa sieltä alkaa tulla. En ole vielä ihan selvillä, mitä kieltä "hö-hö-höö" on.

Iita ja Olavi - sisko ja sen veli. Ilmeestä päätellen kyseessä oli yllätyspusu.

15 kommenttia:

  1. Ihana ilme tuossa viimeisessä kuvassa ! Ja hippo kuvissa on hieno idea sillä eihän se hippo siitä kutistu ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on aika perusilme - aina niin kamalan yllättynyt! :)

      Poista
    2. Elama on taynna yllatyksia 😊

      Poista
  2. Ihania ovat kumpainenkin! Mukavaa joulunodotusta teille kaikille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Kivaa joulunodotusta myös teille!

      Poista
  3. Tyrskähdys! (ei pitäisi lukea töissä yöllä...) Veli voi olla papukaija? Miksi ihmeessä?
    Valloittavan ihania nuo teidän pikkuenkelit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah! Täällä on katsottu "daddy's favorite moviea" eli Aladdinia niin ahkerasti, että välillä pitää eläytyä oikeassakin elämässä. Kai neiti ajatteli, että pienikokoinen veli voisi olla Jago-papukaija. Ja samalla pahis! Ja minä sain kunnian olla Jasmin(t), kunnes Iita tässä eräänä päivänä ilmoitti minulle käsiään heilutellen, että "You're not a princess anymore, you're just äiti." Aha, kiitti.

      Poista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Màà kans repesin tuolle ettà pikkuveli voi olla kuule vaikka papukaija. Tomeranoloinen tyttò. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, onhan se vähän! Keneenköhän lie tullut...

      Poista
  6. Musta tuntuu, että joka kerta tyttösen jutuista kertoessasi nauran ääneen! Hauska ja oivaltava tyyppi! Mielenkiinnolla myös luen aina myös kaksikielisyyteen liittyviä asioita.
    Erään ystäväni lapsi on myös kaksikielinen, ja aika usein tulee vastaan juuri tuo "ymmärtää suomea kun haluaa".

    Minimiehellä on ehkä maailman valloittavin hymy, hänestä tullee oikea sydäntensärkijä.

    Tämmöiset postaukset on hyvä tapa aloittaa perjantai, iloisella mielellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näitähän pitää sitten kirjailla ylös enemmänkin! ;) Kiva kuulla, että jäi iloinen mieli! :)

      Poista
  7. Komppaan edellistä, ihan mainioita juttuja teidän tytöllä ja vaikuttaa olevan varsin mainio tyyppi muutenkin.
    Hauska idea ottaa kuva aina ton hipon kanssa, taidanpa varastaa idean omaankin käyttöön (: vaikkei meillä ole hippoa, mutta ehkä joku muu ajaa saman asian :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se kyllä melkoinen epeli välillä! :) Hah, voisi kuvitella, että lelu kuin lelu ajaisi hipon virkaa aika hyvin. ;)

      Poista