Joululomalla Kansas Cityssä ollessani Scottyn perhe kuljetti minua mukanaan töissä, joten pääsin tutustumaan amerikkalaiseen varhaiskasvatukseen ja lainvalvontaan aitiopaikalta. Tettiläisenä olon lisäksi nautin luonnollisesti Scottyn ja kavereiden seurasta, vaikka ihan kaikkien kanssa en edelleenkään tuntenut oloani mukavaksi.
Kaivelen perjantaisin vanhaan blogiini tallennettuja kaukosuhdemuistoja. Aiemmat osat löytyvät täältä.
Maanantai 17.12.2007 klo 15:31
You Are the Drama Queen
On varmaan korkea aika kirjoitella vahan juttuja muistiin. Paljon tassa on ehtinytkin taas tapahtua. On mm. kayty S:n vanhempien mukana toissa ja kavereiden luona Emporiassa. On istuttu kotona ja juostu ulkona.
Keskiviikkona istuttiin kotona. Ei kayty missaan. Meinattiin katsoa elokuva, muttei tehty sitakaan. Ei tehty mitaan. Mentiin sitten nukkumaan kymmenen aikaan. Tapahtumarikas paiva.
Vaan kunnon younet tulikin tarpeeseen. Torstaina piti herata aikaisin, kun S:n aiti vei minut mukanaan leikkimaan 3-5-vuotiaiden lapsukaisten kanssa. Opeteltiin numeroita ja kirjaimia, laulettiin lauluja, leikittiin kotista. Lapset ihmettelivat vahan sita, etta osaan puhua vierasta kielta, eika se ollut edes espanjaa, mutta muuten sulauduin joukkoon oikein hyvin. Oli mukava jutella S:n aidin kanssa vahan vakavamminkin ilman miesten hairikointia. We bonded. Kotimatkalla S:n aiti liikuttui kyyneliin asti, kun muisteli tata ja sen jalkeisia aikoja. S oli ollut niin maissa, niin maissa.
Illalla kaytiin kasinolla tuhlaamassa ja voittamassa rahaa. Jaatiin yhteensa kolme dollaria voitolle. Olisi voinut menna paremminkin, mutta toisaalta myos paljon huonomminkin. Kasinolta suunnattiin, yllatys, yllatys, baariin. Juhlistettiin kiropraktikkoystavamme Zachin valmistumista tohtoriksi. Olin lupautunut lahtemaan seuraavana paivana S:n isan kanssa FBI:n joululounaalle, mutta isapappa laittoi S:lle viestia, etta Anni kannattaa tuoda ajoissa kotiin, kun lahto on jo kello 8:30. Tiedossa oli siis (taas) koko paivan kestava hymyily- ja kattelymaratoni, mutta eipa tuo paljon vauhtia torstai-iltana hidastanut.
Perjantaiaamuna olin valmis lahtemaan jalleen toihin muutaman tunnin unien jalkeen. S:n isa vei minut tyopaikalleen FBI:n ja KBI:n toimistolle. Minua ei saanut jattaa vartioimatta hetkeksikaan, ja toimistossa vilkkui valo vierailijan merkiksi. En paassyt siis kasiksi mihinkaan valtionsalaisuuksiin, harmi. S:n isa esitteli minut kaikille toimistossa olleille, jonka jalkeen lahdettiin joululounaalle. Olin ainoa ulkopuolinen (havetti vahan) ja paasin esittelemaan itseni viela monta, monta kertaa. Sain mukaani paljon FBI-kraasaa. Saattavat Suomen tullissa vahan ihmetella, etta mitas sita on tullut Amerikan-reissulla tehtya.
Lounaan jalkeen olisin ollut hyvinkin valmis lahtemaan paivaunille, mutta S:n isan tyokaverit houkuttelivat meidat oluelle. Ja olihan sita lahdettava. Pari S:n isan tyokaveria kehui minut maasta taivaisiin pikkusihneissaan ilman mitaan oikeaa syyta. Eipa se hirveasti haitannut.
Parin oluen jalkeen olin viimeistaan valmis lahtemaan kotiin, mutta S:n isa vei minut viela toiselle toimistolleen ja esitteli kaikki mahdolliset lehtileikkeet ja valokuvat, jotka vain loysi. S joutui jo soittelemaan meidan peraan, kun se oli ehtinyt toista kotiin ennen meita. Meilla olikin vahan kiire lahtea Emporiaan, kun tiedotusvalineissa varoiteltiin iltapaivalla alkavasta lumimyrskysta (lunta ennustettiin satavan 10-15 senttia).
Matkaan paastiin viiden jalkeen. Ajeltiin rauhassa lumettomalla tiella Emporiaan ja kaytiin hakemassa Sanna mukaan syomaan La Haciendaan, S:n lempiravintolaan. S tilasi minulle niin ison oluen, etten meinannut jaksaa nostaa taytta tuoppia. Siita se ilta sitten lahti hyvin liikkeelle. Nahtiin vanhoja tuttuja, pelattiin biljardia ja puhuttiin henkevia. En ottanut yhtaan kuvaa. Harmittaa. Niin, ja yon aikana satoi ehka viisi senttia lunta.
Lauantaina kaytiin syomassa Bonezeja Pyramid Pizzassa, tutussa paikassa, ennen kuin mentiin katsomaan I Am Legend. Se oli pelottava. Leffan jalkeen mentiin Miken talolle, jossa punkattiin viikonlopun ajan, ja katsottiin laatuohjelmia. Illemmalla kaytiin hakemassa Sanna ja mentiin syomaan Wingsiin. Siina vaiheessa seurueeseemme oli liittynyt mm. jo vuoden takaa tuttu mustasukkainen ystavatar. Ja riemu repesi, voi etta.
Jossakin vaiheessa ystavatar oli varmasti ainoa ihminen, joka halusi, etta han viettaa aikaa kanssamme. Han kavi kaikkien hermoille, eika vahiten S:n ja minun hermoille. S oli oikeasti jo vihainen, kas kun ystavatar mm. otti Ty(tt)okaverin puheeksi moneen otteeseen, ihan vain kiusallaan, tietenkin. Jossakin vaiheessa hyvan maun raja ylittyi oikein kunnolla. Sanotaanko vaikka niin, ettei han todellakaan tieda totuutta, mutta laukoo kylla valheita siitakin edesta. Minun oli tarkoitus lahtea hanen kanssaan tanaan lounaalle ja ostoksille, muttei oikein sitten lopulta tehnyt mieli olla hanen kanssaan kahdestaan. S soitti hanelle eilen, sanoi etten ole lahdossa hanen kanssaan ulos (taisi sanoa syyksi kipean kurkun, joka on muuten viela tottakin) ja ettei tammoinen peli oikein vetele. Ystavatar vaitti yrittaneensa vain auttaa meita pakottamalla meidat puhumaan kipeista asioista jne. Oli tilanteessa uhri. Se luulee vissiin tietavansa, mita itarannikolla tapahtui, mita meidan valilla silloin oli, kaiken. Ollaan tasan puhuttu kaikki asiat selviksi, vaikka ystavatar tuntuu luulevan, etta selviteltavaa olisi paljon enemmankin. Varmasti olisikin, jos kaikki ystavattaren laukomat jutut olisivat totta. Vaikka asiat on puitu selvaksi, me ei S:n kanssa kuitenkaan mielellaan haluta muistalla vaikeita aikoja, halutaan vain keskittya nykyhetkeen. Sita ystavatar ei tunnu ymmartavan. Ollenkaan.
Saatiin viettaa loppuilta onneksi ilman ystavattaren mieltanostattavaa seuraa. Meilla oli oikein hauskaa, joten draamakuningatar selvasti epaonnistui yrityksessaan. S:n muut kaveri onneksi tuntuvat tykkaavan minusta, jotkut ovat sen sanoneetkin, joten mitapa tuota suotta murehtimaan yhdesta madasta, mustasukkaisesta omenasta. Se on vain valilla vahan hankalaa.
 |
| Vanhoja tuttuja! |
Kaikenkaikkiaan viikonloppu oli todella mukava. Oli taas haikeaa lahtea Emporiasta, kaikkien tuttujen luota. Onneksi mukaan sai jalleen kerran roppakaupalla mukavia muistoja, kuten Miken laulut ja yritykset keksia S:n ja minun lapselle mahdollisimman amerikkalainen nimi (esimerkkina Rambo Rocky ja Football). Ja onneksi sinne paasee viela joskus takaisinkin.
Ja S:n kanssa on aina hyva olla, Emporiassa tai Emporian ulkopuolella.
Torstai 20.12.2007 klo 12:51
Aidin helmassa
Taas on tullut leikittya ahkeraa tyttoa, kavin katsokaas tiistaina S:n siskon M:n mukana toissa. M opettaa kahta esikoululuokkaa, ja tiistaina tosiaan paasin mukaan seuraamaan, kun lapset kirjoittelivat lahjatoiveitaan isoilla ja huterilla kirjaimilla.
Enimmakseen kummiskin hopotettiin M:n kanssa niita naita. Ei olla oikein koskaan paasty juttelemaan kahdenkesken, ja nyt siihen tuli tilaisuus. Ei maltettu lopettaa koulun loppuessakaan, vaan suunnattiin kauppoihin, vaikka S jo odotteli kotona apuopettajaansa. M on menossa naimisiin maaliskuussa, joten siita nyt ainakin riitti puhuttavaa niin paljon, ettei ehtinyt kotiin ajoissa. M yritti jo ihan tosissaan saada minua ja S:aa menemaan naimisiin hanen vastaanotollaan, mutta taidetaan nyt kummiskin jattaa tarttumatta tilaisuuteen. Katsotaan, mita hurjia ehdotuksia M:lla on tanaan tarjolla. Han tulee hakemaan minut parin tunnin paasta. Paasen (taas) jouluostoksille. Illalla mennaan sitten katsomaan ja kuuntelemaan stand up -komediaa M:n ja sulhasen kanssa. Tuplatreffit.
Tassa on nyt edessa pian sellaiset ajat, etta ollaan S:n aidin kanssa paivat kahdestaan tassa talossa. Hanella alkaa joululoma, eivatka S ja S:n kaveri ole saaneet asuntoa hommattua. Tuskin ehtivatkaan muuttaa tulevan parin viikon aikana, kun olen viela taalla. S:aa harmittaa, kun se on nyt sitten muka pettanyt lupauksensa ja vaikka mita. Olisihan se ollut mukavaa, paasta toisten nurkista pois siis, mutta pitaa ajatella jarkevastikin valilla. S joutui juuri eilen maksamaan melkein 700 dollarin kaasulaskun asunnosta, jossa ei ole koskaan asunutkaan, kun taloyhtio ja energialaitos paattivat viilata S:aa oikein kunnolla linssiin. Toinen vaihtoehto olisi ollut lahtea karajille itarannikolle. Merry Christmas! Maksapa siina viela sitten takuuvuokra ynna muut maksut. Taidetaan siis joutua edelleenkin pyorimaan S:n aidin helmoissa, nailla evailla edetaan. Vaikka kylla sita olisi mielellaan asustellut omassa (tai siis S:n) pesassa edes vahan aikaa. Rauhassa.
Ai niin! Aidille iso kiitos joulukortista! Tuli perille pari paivaa sitten. Tykkasivat kovasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti