Olin joulun 2007 ensimmäistä kertaa poissa kotoa ja kaukana olinkin. Joka puolelta silmille tursunut amerikkalainen joulu olikin sitten lopulta hyvin vähäeleinen ja lyhyt. Hajuton ja mauton, pyjamat päällä riipaistu. Se oli suomalaiselle jouluhupsulle pienoinen shokki.
Ehdimme kehittää kriisitilanteenkin vielä ennen joulua - varmaankin, koska tuleva ero ahdisti jo valmiiksi, mutta jouluna kaikki oli taas mitä mainioimmin. Rakkaudesta se hevonenkin potkii, vai miten se meni.
Kaivelen perjantaisin vanhaan blogiini tallennettuja kaukosuhdemuistoja. Aiemmat osat löytyvät täältä.
Maanantai 24.12.2007 klo 08:50
Fifteen Minutes of Fame
Jouluaatto. Ensimmaista kertaa ulkomailla, ensimmaista kertaa ilman tuttua ja turvallista perhetta. Tallaiselle suomalaiselle jouluihmiselle joulu Yhdysvalloissa on vahan outo. Onneksi menossa mukana on tuttu ja turvallinen (?) mies, joka on kyllakin talla hetkella toissa. Tai ainakin matkalla sinne. Ei se onneksi koko paivaa siella kuitenkaan aikonut viettaa.
Mutta mitas tanne muuta. Torstaina ainakin kaytiin komediaklubilla nauttimassa stand up -komiikasta S:n siskon ja siskon sulhasen kanssa. Illan toinen esiintyja kysyi, onko paikalla ulkopaikkakuntalaisia, ja S herrasmiehena sitten meni nostamaan minun kaden ilmaan.
"Where are you from?"
"Finland."
"Well, that's way out of town! What are you doing here?"
Osoitin S:aa. "Oh, kidnapping."
Siitahan se riemu sitten repesi. Jouduin mm. alkoholistivitsien kohteeksi. Muuta materiaalia eivat koomikkoparat oikein saaneetkaan Suomesta irti, kun eivat raukat tienneet mitaan. Sain kuitenkin omat 15 minuuttia julkisuudessa, kun kadulla kavellessamme eras nainen huudahti: "Hey, it's that girl from Finland!"
Jouduttiin kaymaan sattuneista syista S:n kanssa taas menneita aikoja lapi viikonloppuna. Voimat siina meinasi loppua, kun tosiaankin oli pakko kayda kevat ja alkukesa melkein hetki hetkelta lapi. Niita aikoja ei mielellaan muistelisi, teki kipeaa silloin, tekee kipeaa vielakin. Tilanne oli mahdoton ja toivoton, mutta tassa sita vain vietetaan joulua yhdessa, onnellisempana ja vahvempana kuin koskaan. Ei olisi uskonut. Nyt on kuitenkin viimeisetkin haamut karistettu kannoilta; enaa ei minkaan (tai kenenkaan) pitaisi tulla kummittelemaan.
Nyt keskitytaan nauttimaan joulusta ja viimeisesta reilusta viikosta yhdessa. Se on liian vahan, mutta enempaa ei talla kertaa voi saada. Saatiin kuitenkin yhteinen joulu, se on mukavaa se. Tuntuu tosin oudolta istua jouluaattoaamuna yksin tietokoneella, varsinkin kun tietaa, etta kotona Suomessa kello on jo melkein viisi ja jouluaatto jo oikein kunnolla vauhdissa. Mepa juhlitaankin vasta huomenna. Tanaan pitaa ostaa viela pari lahjaakin.
Hyvaa ja onnellista joulua meilta teille. |
Keskiviikko 26.12.2007 klo 12:15
Korvikset ja sormus
Eilen aamulla avatuista paketeista loytyi mm. korvikset (S:n aidilta) ja sormus. Ei kuitenkaan se sormus, mutta ihana, kaunis, paras sormus se on. Nyt minun tarvitsee vain vilkaista oikeaa katta, jos tarvitsen muistutuksen siita, miten paljon S minusta tykkaa. Se mutisi jotain promise ringistakin, mutta taisi laskea leikkia. Ja mina kielsin sita ostamasta minulle mitaan, kun se on upottanut minuun rahaa muutenkin jo ihan liikaa.
Kaytiin jouluaattona syomassa ravintolassa hampurilaiset (kuinka amerikkalaista!), jonka jalkeen suunnattiin kirkkoon. Varoiteltiin S:n kanssa vahan muita, ettei kannata astua meidan kanssa yhta aikaa ovesta sisaan; sita kun ei koskaan tieda, jos vaikka salama iskee tms. Ei iskenyt, mutta kulttuurishokki iski, kun seurasin katolilaista messua. Ei luterilaisissa kirkoissa naureta tai kosketella toisia. Muistaakseni. Vahan valia piti seistakin. S teki hartaana katolilaisena puolet ajasta sudokuja.
Joulukirkosta ajeltiin kotiin ja tehtiin S:n kanssa vahan sangriaa. Tuli ehka hieman tujumpaa, kuin olisi tarvinnut, silla S:n sisko nukahti jo yhden mukillisen jalkeen. Me jatkettiin viela nautiskelua elokuvan parissa ennen kuin painuttiin untenmaille.
Eilen availtiin paketit, syotiin ja juotiin (sangriaa), seka pelailtiin koko perheen voimin Wiita niin paljon, etta nyt on koko oikea kasivarsi kipea. Ihan kuin olisi enemmankin urheillut. Riekuttiin S:n kanssa hereilla puoli neljaan ja tajuttiin, etta S:nhan pitaa lahtea aamulla toihin.
Joulu on taalla paljon lyhempi kuin Suomessa. Meilla ainakin vietetaan kolme rauhallista ja jouluisaa paivaa. Taalla joulukoristeet ovat olleet esilla kiitospaivasta lahtien, mutta nyt ne ovat poissa. Rauhallisia paivia ei ollut oikeastaan yhtaan. Joulu kesti tasan aattoillan ja eilisen paivan. Ihan eri meininki kuin kotipuolessa.
Nyt kun joulu on ohi, lahto tuntuu vielakin ajankohtaisemmalta. Viikon paasta istun jo koneessa. Onhan tassa kummiskin viela vahan aikaa, mutta kun ei viikko ole tarpeeksi. Pitaa ehtia tekemaan viela vaikka mita! Ja mitenhan sita taas jaksaa hyvastella, kun pitaa olla erossa ainakin kaksi ja puoli kuukautta... Olisi hyva olla murehtimatta sita nyt, mutta minkas teet, kun ahdistaa.
S on talla hetkella toissa ja tutkii Kuopion yliopiston sivuja. Ehka ensi vuonna tahan aikaan ei olekaan hyvastien paikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti