torstai 17. joulukuuta 2015

Sydänkäpynen käden ulottuvilla

Mihin minun vauva on kadonnut?

Avuttomasta rääpäleestä on kuoriutunut ihan jotenkin ennätysajassa (vähän reilu 3,5 kk) ihan oikea ihminen. Hyvä tyyppi. Olavi naureskelee ja kieriskelee. Ottaa kontaktia ja juttelee. Nukkuu yhdeksästä kymmeneen tuntia yöllä putkeen. Toistan - mihin minun vauva on kadonnut?

Kuva kuukauden takaa, kun meinasi olla ihan kamalan mukavaa.

Pohdiskelin aiemmin jatkuvaa odottamista ja kellon kiirehtimistä. Kurkottelin kuuseen, vaikka käpyjä olisi ollut käden ulottuvilla. Voin kertoa, että tällä kertaa ei ole tarvinnut paljoa hoputella, sillä kalenterista on saanut kääntää sivua ihan tarpeeksi nopeasti ilman mitään ylimääräistä hötkyilyäkin.

Niinhän se on, että kun on mukavaa, haluaisi pysyä siinä hetkessä aina. Vaikka vauva-ajassa on tietysti omat haasteensa, niin olemme päässeet ihan älyttömän helpolla, jälleen kerran. Pitänee lisätä myös varmuuden vuoksi, että toistaiseksi.

Onhan sitä saanut olla sydän syrjälläänkin. Pieni mies oppi kierähtämään selältä mahalleen pitkällisen harjoittelun jälkeen viime viikolla. Heti ensimmäinen onnistunut pyörähdys tapahtui ihan itsenäisesti, omassa rauhassa. Huomasimme Scottyn kanssa eräänä aamuna itkuhälytintä katsellessa, että tyyppihän on mahallaan, eikä suinkaan selällään, kuten olimme hänet illalla asetelleet. Sitä seuraava yö meni minulta harakoille, sillä pelkäsin, että vauva jää jumiin mahalleen ja onnistuu jotenkin ihmeen kaupalla tukehduttamaan itsensä peitottomassa ja tyynyttömässä pedissä.

Isosiskonsahan aloitti kieppumisen fiksusti toisin päin, eli mahalta selälleen. Ei tarvinnut kytätä (niin paljoa) kieriskelevän vauvan torkkumista, koska tiesin, että typy pääsee pinteestä itsekin pois. Onneksi pikkuvelikin keksi toissailtana, miten pömppömahan päältä pääsee pois, joten nyt ei enää hirvitä masu-unetkaan.

Toisaalta tämä tarkoittaa myös sitä, että ne ajat ovat ohi, kun vauva pysyy paikoillaan tasan siinä kohti, mihin hänet käsistämme laskemme. Esimerkki:

Utuinen kuva siitä, kun kaveri karkasi leikkimatolta. Onneksi Sisu oli vahtimassa.

Väkisin tuo näköjään meinaa kasvaa, enkä asialle mitään voi. Totta kai olen innoissani kaikesta uudesta ja iloitsen hyvin kehittyvästä ihmisenalusta, mutta on tämä jotenkin haikeaakin.

Mihin minun vauva on kadonnut?

7 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Ai niin, pitikin kirjoittaa tästä nimiasiasta jo aiemmin, mutta unohdin kokonaan. Ajattelin ottaa käyttöön blogin puolella lapsille lempinimet, jotta teksti olisi hieman selkeämpää. :)

      Poista
  2. Pitikin kysyä onko nämä nimet lasten oikeat nimet vai lempinimet blogia varten.

    Toinen kysymys mikä tuli tuosta itkuhälyttimestä mieleen; nukkuvatko siellä vauvat pääsääntöisesti aina omassa huoneessa? Tuli mieleen jenkkileffat ja sarjat joissa vauvat nukkuvat yleensä aina omassa huoneessa. Suomessa, kun vauvat taitavat useammin nukkua aluksi vanhempien kanssa samassa huoneessa. Ja nyt kun vauhtiin pääsin niin entäs imetys / pulloruokinta, suositaanko jompaa kumpaa enemmän? Täällä kun tuntuu olevan äitien keskuudessa suuri synti jos vauvaa ei imetä. (Ottamatta nyt sen kummemmin kantaa mihinkään yllä mainituista tavoista. Itse uskon, että kaikessa on hyvät ja huonot puolensa)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ovat tosiaan lempinimet. :)

      Todella hyviä kysymyksiä! Näistä voisikin kirjoitella enemmänkin, mutta (verrattain) lyhyesti vastattuna sanoisin, että kaveripiirin ja oman kokemuksen perusteella on yleistä, että vauva nukkuu vähän aikaa vanhempien kanssa samassa huoneessa, mutta siirtyy sitten omaan huoneeseen muutaman kuukauden ikäisenä. Toki tunnen perhepetiläisiäkin ja perheitä, joissa vauva on nukkunut omassa huoneessa heti syntymästä lähtien, joten en uskalla kovin kamalasti yleistää. :) Imetykseen kannustetaan kovasti sairaalassa, mutta korvikenäytteitä on tarjolla jo raskauden aikaisilla neuvolakäynneillä, eli aika 50-50 varmaan. Omassa kaveripiirissä ollaan aika imetysmyönteisiä, enkä tunne ketään, joka ei olisi edes yrittänyt imettää. Olen kuitenkin kuullut, että aluekohtaiset erot ovat suuria, ja joissain piireissä imetys on edelleen vähän tabu. Tietysti myös se, että monet äidit palaavat töihin vauvan ollessa vasta kolmen kuukauden ikäinen, vaikuttaa ruokinta-asiaan. Pitääkin vähän tutkia näitä asioita ja kirjoittaa oikein pidemmän kaavan mukaan. Kiitos siis ideasta!

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  3. i...
    Kiitos vastauksesta! Näistä kyllä lukisi mielellään enemmänkin joten toivottavasti löydät aineksia riittävästi kokonaiseksi postaukseksi.
    Kiinnostaisi myös kuulla miten nuo vauvanhoitokuviot järjestyy, kun tuo äitiysloma siellä niin lyhyt ja kaikki eivät varmasti voi/halua syystä tai toisesta jäädä kotiin.

    VastaaPoista