Vietin joulukuun 2007 lähes kokonaan Kansas Cityssä. Koska Scotty oli vasta muuttanut itärannikolta takaisin kotikonnuilleen, majoittumisjärjestelyt eivät välttämättä olleet sieltä ihanteellisimmasta päästä, sillä mies asui väliaikaisesti vanhempiensa luona. Vaikka se vähän vaivaannuttavaa olikin, pääsin tutustumaan tuleviin appivanhempiin paremmin, ja he tietysti minuun.
Scottyn viisi vuotta vanhempi veli pääsi valittamaan kuopuksen erityiskohtelusta, sillä me saimme nukkua a) samassa huoneessa, b) samassa sängyssä ja c) ovi kiinni. Ei kuulemma ollut onnistunut hänen tuodessa tyttökavereita kotiin.
Kaivelen perjantaisin vanhaan blogiini tallennettuja kaukosuhdemuistoja. Aiemmat osat löytyvät täältä.
Maanantai 10.12.2007 klo 08:40
Update
Onpas aika taas kulunut melkoista haipakkaa. Olen ollut taalla kohta jo viikon! Toivottavasti tylsistytetaan S:n kanssa toisemme totaalisesti, etteivat jaljella olevat kolmisen viikkoa kuluisi ihan yhta nopeasti.
Vaan onhan taalla tullut puuhailtuakin kaikenlaista. Enimmakseen nahty kavereita, toisia sattumalta, toisia tarkoituksella. Tiistaina tormasin Emporian tuttuihin taalla Kansas Cityn ymparistossa. Eivat meinanneet uskoa silmiaan. En minakaan. S:n kavereista on muodostunut kovaa vauhtia minunkin kavereita, siis niista, jotka eivat jo sita ennen tata reissua olleet. Sain lauantaina melkein uuden parhaan kaverinkin, kun kiropraktikkoystavamme naksautti lentokoneessa nuokkumisesta kipeytyneen niskani kuntoon. Melkoinen rusahdus sielta niskasta kuuluikin.
Ei tama elama kuitenkaan ihan pelkaksi hummailuksi ole mennyt. S:n isa vei minut perjantaiaamuna tyokaverinsa kanssa Topekaan, joten vietin paivan parin poliisin seurassa. Kaytiin mm. lounaalla ja eraan state trooperin toimistossa. Sain vastailla kysymyksiin Suomesta, S:n ja minun suhteen laadusta, kulttuurieroista jne. Jaksoin vissiin vastailla ihan kunnialla, kun kuulin moneen kertaan sanat "you're a good sport". Kotiuduttuamme S:n isa halasi minua oikein kunnolla ja kiitti mukaanlahdosta. Oli ylpea siita, miten suoriuduin keskusteluista ventovieraiden ihmisten kanssa. "I think the world of you." Etta taitaa se minut hyvaksya. Rupateltiin teekupposten aaressa viela pari tuntia niita naita, ennen kuin S tuli kotiin. Kylla Topekan reissu aina tietokoneella istumisen voittaa.
Nyt taidan menna takaisin kylmaan petiin. S lahti toihin ja jatti minut tanne ikavoimaan. Ja valmistautumaan illan pikkujouluihin. Kivaa! Toivottavasti selvitaan kunnialla automatkoista sinne ja takaisin; ovat lupailleet melkoista jaamyrskya illaksi.
Pitaa kai sita mainita viela semmoinenkin seikka, etta S on ollut ihan paras.
Tiistai 11.12.2007 klo 07:45
Stop the Press
Hold your horses! Taalla on koko maailma pysahtynyt, kun hirrrrrvea jaamyrsky kulki alueen ohi. Ei kai se viela kokonaan ohi ole, illalla kun saattaa sataa lisaa. Jo eilen, ennen lampotilan pakkasen puolelle tippumistakaan, ilmoitettiin, etta koulut ovat tanaan kiinni. Ja pikkujoulut peruttiin. Tanaan julistettiin hatatila.
Todellisuushan on, etta puissa on vahan jaata. Maassa ei juuri ollenkaan. Eilenkin satoi melkein pelkastaan vetta, ei alijaahtynytta, ihan tavallista vetta vain. Taalla on pelatty sahkokatkoksia, ketjukolareita, maailmanloppua. Ihmiset ovat ostaneet kaupat tyhjiksi sailykkeista. Tuolla etelammassa, Oklahomassa tilanne olikin paha, mutta ei taalla ainakaan mistaan katastrofista voi todellakaan puhua. Peltikolareita sattuu varmasti; autoissa kun ei ole minkaanlaisia talvirenkaita. Ihan tavallinen talvikeli. Ei mikaan deadly winter storm. Ei Kansasissa, elleivat ihmiset heittaydy taysin aivottomiksi.
Pikkujoulujen peruuntuminen, tai lykkaantyminen, ei ehtinyt harmittaa pitkaan. S vei minut nimittain ihan oikeille treffeille. Mentiin hienoon italialaiseen ravintolaan, mina mekko paalla ja S, uskokaa tai alkaa, kauluspaita paalla! Mulla on ihan kuviakin todisteeksi epailijoille. Istuttiin, syotiin ja juotiin varmaan pari tuntia. Oli tosi mukavaa. Varsinkin, kun ei itse tarvinnut maksaa laskua. Huhhuh.
S lahti juuri toihin. Sen vanhemmat ovat taman paivan kotona, kun olivat tarpeeksi onnekkaita: tyopaikat ovat kiinni. S:n sen sijaan piti lahtea paivaksi istumaan puolityhjaan toimistoon. Hankkiipahan vahan eilen tuhlaamiaan rahoja takaisin.
En tieda, mita tanaan tekisin. Nukun ja katson elokuvia varmaan. On vahan outoa hengailla taalla S:n vanhempien kanssa. Tulee ihan teiniajat mieleen. Jospa S saisi ensi viikolla jo asuntoasiat kuntoon. Sita odotellessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti